Unikoulu, oma huone ja yösyötöt

Meidän tyttö on nyt reilun 8kk ikäinen ja vähitellen alkaisi haluta nukkua jo itse täysiä öitä. Oletteko pitäneet unikoulua vauvoillenne nimenomaan lempeämmin keinoin? Onko se oikeasti auttanut ja kuinka pitkään unikoulua on pitänyt jatkaa?

Tyttömme nukkuu vielä toistaiseksi meidän huoneessa, mutta omassa sängyssään. Olisiko hyvä siirtää tyttö omaan huoneeseen samaan aikaan unikoulun kanssa, vai tuleeko silloin kerralla liikaa muutoksia?

Samoin tyttö syö vielä yhden kerran yössä pullosta. Kannattaako tämä syötön lopettaminenkin ajoittaa samaan, vai kaikki eri aikaan?

Kiitoksia jo etukäteen vastauksistanne!

 

Juu muakin kiinnostaa tämä. Mein vaavi kohta 8kk ja ollaan mietitty unikoulua kun on alkanu yöt meneen ihan hulinaks. No, viimeyönä sit taas heräs jo puolenyön jälkeen ekan kerran ja tietty sit yritin tuttia ja tassuttelua, mut ei se rauhotu ennenku saa tissiä tai ainakin pääsee viereen. Päätettiin siinä sit väsyneinä ja ihan "kyrsiintyneinä" tähän touhuun isän kanssa että nyt saa tyttö oppia nukkuun ja jätettiin omaan sänkyyn. Huusi siä ku vietävä. 10 minsan välein kävin peittelemässä ja laittamas tuttia ja vähän rauhottelemas muutenkin. Tunnin jakso huutaa sit loppu ku seinään. Parin tunnin päästä kyllä toistu sama kuvio, mut sit "hellyin" antaan tissiä. Jotenkin siinä sit aloin miettiä et jos nyt kuitenkin eka opettaisin vaan nukkuun omassa sängyssä ja sit ku se sujuu ni jättäisin tissin pois. Vai oiskohan sit ollu helpompi rysäyttää kaikki kerralla?? Ennenhän tyty on jäänyt sit syötyään viekkuun nukkuun, nyt nostin takas sänkyyn. Aamuyöstä viä pari tutinlaittoo, mut kaikenkaikkiaan musta ihan hyvin meni ekaks yöks. Saas nähdä mitä ens yönä sitten.

 

hei! Meillä myös 8kk tyttö. siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan jo 3kk iässä, muuten en olisi minä enää saanut nukuttua. pari viikkoa sitten lopetimme yösyötöt(söi kerran yössä aamuyöllä) ja päätimme vain mieheni kanssa että nyt loppu, kun lapsi nukkui niin levottomasti, saattoi heräillä tunninkin välein aj nousta seisomaan sängyssä ja konttailla ympäsi sänkyä. Ensimmäisenä yönä kun ei saanut maitoa, itki 40min, sen ajan mies piti sylissä, yritti välillä laittaa takasini sänkyyn, mutta itku vain yltyi. 40min jälkeen kai tajusi ettei maitoa tule ja hiljeni ja jatkoi unia. Seuraavana yönä ei enää itkenyt yhtään, heräili kyllä mutta pelkkä tutti riitti. Varmaankin pari viikkoa heräili öisin entiseen tapaan liikkumaan, mutta nyt on nukkunut viikon ajan välillä kokonaisia öitä ja välillä kerran yössä herännyt. Kyllä minusta kannatti tuo unikoulu!

 

meilla tytto 7kk ja ei ole oisin ollut tapana syoda, mutta jos herailee joskus niin isan syli on ehdottomasti parempi nukuttamaan, kun aitin sylissa rinnat ja maidontuoksu on kuin kiusaa tekemassa, jos ei niita paase maisteleen..

 

Suosittelen Elisabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille, siinä ihan käytännön step-by-step ohjeet itkuttomaan unikouluun ja vauvan uniassosiaatioiden muuttamiseen.
Itselläni vasta 3 kk vauva mutta odottaa hyllyssä mahdollista tositarvetta, olen kuullut monien suosittelevan ja omasta mielestäni kirjailijan konstit on tosi lempeitä ja järkevän sekä toimivan tuntuisia.

 

Meillä kaikki kävi helposti. Poju siirtyi omaan huoneeseen, yhden yön huus kun en antanut maitoa. Seuraavana yönä nukahtikin aina tuttiin. Meni pari viikkoa, niin alkoi nukkumaan yöt putkeen. Ikää oli 7 kk tuolloin. Nyt ikää jo 10 kk. Herää silloinn tällöin ja nukahtaa kun käy tutin laittamassa suuhun. Näinkin voi käydä !

Tsemppiä !

 

Meillä taas kokeiltu vaikka mitä konsteja, tassua, kapaloa, lopetettiin yösyötöt 7kk iässä kertaheitolla jne. Omaan huoneeseen ei ole ollut mahdollisuutta laittaa kun on 2h+k. Poika alkoi kiinteiden aloittamisen jälkeen heräillä jopa 1h välein. Pari viikkoa saattoi aina mennä "vain" 2-3h välein heräillen mutta sitten homma riistäytyi taas käsistä. Yöheräilyt alkoi vähentyä oikeasti vasta nyt lähempänä 11kk:n ikää ja aivan itsestään. Nyt poika nukkuu noin 4-5h putkeen, aamuyöstä alkaa sitten unissaan heilua ympäriinsä muttei välttämättä herää kunnes klo 6-7 on niin kova nälkä että on herättävä ainakin maidolle. Tätä ei neuvolan mukaan lasketa enää yösyömiseksi kun on niin lähellä heräämisaikaa ja lapsella varmasti jo nälkä tuohon aikaan.

Kaikki pehmeät keinot ja kovemmatkin kuten huudattaminen tai äidin kertakaikkinen poissaolo öisin on auttaneet vain hetkeksi, sitten on uusi vaihe elämässä puskenut päälle niin että heräily on taas alkanut. Alussa nälkä, mahavaivat, ihottuma, imetys, nyt hampaat, liikkeellelähtö jne. Tosi hienoa että niin monien lapset on tottuneet omaan huoneeseen ja lempeisiin nukutuskonsteihin. Halusin vain kertoa tämän meidän tarinan - tällaistakin voi olla

 

Hei!

Meillä kans 8 kk:n ikäinen tyttö ja nyt alkaa viides yö unikoulua. Itseasiassa, eipä se enää juurikaan unikoulua ole, kun kaikki meni alusta asti niin hienosti.
Tyttö oli siis 5 kk:n iästä lähtien tunnin välein yöllä tissillä, tuttia ei huoli. Nyt päätettiin unikoulu tassuttelemalla tehdä, onneksi tehtiin. Eka yönä heräsi miehelle 1 1/2 tunnin välein, mutta rauhottui tassuun. Toisena yönä 3 kertaa ja kolmantena yhden kerran. Viime yönä taas vaan kerran. Minä pelkäsin niin paljon etukäteen tätä, mutta nyt onneksi nukutaan...toivottavasti ei tule takapakkia. Itseasiassa tässä nyt mietinkin, että millon minä uskallan siirtyä takaisin samaan huoneeseen miehen ja tyttöjen kanssa, että millonhan maidon tuoksu loppuu...minä siis lopetin kerralla imettämisen, kun en enää imettänytkään kuin pari kertaa päivässä.

 

Meillä tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan hieman yli 6 kk ikäisenä. Yöt rauhoittuivat kummasti, rupesi heti toisena yönä nukkumaan 3 tunnin pätkiä. Sitä ennen oli heräillyt n. tunnin välein, syönyt tiheästi ja nukkunut aina aamuyöstä meidän sängyssä.
Noin 7 kk ikäisenä lopetin imetyksen allergiaoireiden vuoksi, jolloin yösyömiset väheni 2 kertaan ja siitä pikkuhiljaa yhteen kertaan. Tuttia oppi syömään vasta tässä vaiheessa, mutta sitäkin käytetään vain harvoin ja vain öisin. Noin 9 kk ikäisenä rupes nukkumaan kokonaiset yöt ja nyt melkein 10 kk ikäisenä nukkuu klo 21-07, herää ehkä 5-6 välillä kerran, rauhoittuu silittelyllä.
Meillä osa levottomuuksista johtui allergioista, mutta ehdottomasti kannatti siirtää omaan huoneeseen. Nykyään ei edes viihdy meidän sängyssä. Omassa sängyssään nukahtaa itsekseen iltaisin n. 5-10 minuutissa.

 

Meidän poika kävi unikoulun n.10kk iässä.
Kertakaikkiaan meidän vanhempien jaksaminen oli sen verran kortilla että se oli ainut vaihtoehto.
Heräili öisin, ei syönyt enää silloin mutta nukahtamien oli äärimmäisen vaikeaa ja siihen meni pitkä aika.

Me käytiin varsinainen unikoulu neuvolan lähetteellä. Meillä unikoulu toteutetaan ensi- ja turvakodilla. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään huudattamis unikoulu vaan hänen tarpeisiinsa vastatiin.
Kaksi ekaa yötä hän oli siellä yksin, päivät mun ja siskonsa kanssa. Loput 3 yötä poika oli mun hoitovastuulla.
5 yötä kesti ja siitä oli meille suuri apu.
Samalla jätettiin tutti pois ja pikkuhiljaa myös maitopullo (nukuttamis tarkoituksessa).

Suosittelen lämpimästi.

 

Me siirrettiin tyttö puolivuotiaana omaan huoneeseen, kun tuntui, että kuukauden kestäneet hulinat johtui nimenomaan siitä, että tyttö halusi esitellä uusia taitoja meille yöllä ja seurustella. Ekasta yöstä omassa huoneessa tyttö nukkui 12h putkeen, halleluja! Eli jo pelkkä siirto voi auttaa noihin öihin.

 

Meillä tyttö kohta 7kk, nukkunut omassa huoneessa yksin jo ensimmäisen päivän jälkeen kun tultiin sairaalasta. Tyttö syö päivällä kiinteää. puuro, kunnon ruoka, välipala jne. + maidot päälle. Yöllä saattaa herätä 3 krt syömään. Miksi ihmeessä tyttö herää niin monta kertaa syömään? saattaa myös herätä jopa 6 krt yössä, ei aina syö mutta silti.

 

kolmannen lapsen kanssa otin ennakkoon tuon iltanukutusrumban sun muun... eli koskaan en nukuttanut maitopullon kanssa. syötin tiheesti ennen nukkumaan menoa että varmasti on maha täynnä. koskaan en jäänyt "nukkuttamaan " lasta sängyn viereen ja aina nukuttanut omaan sänkyyn. Nyt tuntuu että on helppo lapsi, joko siis tavat auttoivat tai luonteeltaan helppo lapsi, tiedä häntä. nyt tulee 8 kk vanhaksi, välillä nukahtaminen on levotonta, välillä nukahdetaan heti kun laittaa sänkyyn.yönsä nukkunut ihan pienestä asti koko yön ilman opetteluja. olkaa kovana pienestä asti, älkää lipsuko päätöksissä.... se johtaa pidempiin itkuihin
eli jos päätätte jotain niin pysytte päätöksessä! ei se itku ikuisesti kestä... yöllä 5 minuutin itkukin tuntuu tunnin itkulta. katsokaa kellosta kuinka kauan kestää jos tuntuu itku kamalalta. kiitos seisoo myöhemmin! lapsikin on vähemmän kränänen päivisin kun on oppinut nukkumaan kunnolla öisin. mielestäni sängystä pois ottamista kesken yöunien on virhe ellei lapsi todella huuda hätää! ( kauhukohtaus tms.) lapsi herää enemmän syliin ottamiseen. kyllä päivisin ja iltaisin se sylittely on tärkeämpää muistaa antaa! yöheräily voi olla opittu tapa jos lapsi herää useammin kuin kerran yössä..... muistakaa ja miettikää ja kyselkää neuvolasta oheita unikouluun! koska valvominen rasittaa perhettä ja yleensä äitiä!

 

Vauvoja ei saa unikouluttaa huudattamalla niitä yksin pinnasängyssä!!! Varsinkaan 6kk-10kk ikäisiä. Luulisi sen kaikkien tietävän...HUS:in unikoulusivuillakin siitä varoitellaan.

HUS unikoulu:http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

 

Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään. Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.

Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia. Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut. Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.

http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html

 

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput artikkelista täältä : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi. Se on paikka, jossa hän osaa olla.

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.

Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.

Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys - saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.

Loput täältä: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

 

Pantleyn kannattaja olen minäkin. Meillä on edistytty, ja parhaillaan bloggaan kokemuksiani ihan vain siksi, että voi olla jollekin avuksi. Kovin pitkällä ei raportointi vielä ole, mutta lupaan, että lisää tulee.
http://arktinenappelsiini.blogspot.com/

 

Ap on varmasti lukenut monen monia unikoulukirjoituksia netistä, keskusteluista, kirjastoista ym. Toivottavasti olet löytänyt sopivan menetelmän teille. Varmasti olet ainakin kymmenestä keskustelusta lukenut nuo AngelinaJolien lainaukset :kieh: Niissä on hyvää hurjasti, mutta lue myös niitä oma vauvasi tuntien, kaikille ei käy kaikki. Kyllä sairaaloissa ja ensi-ja turvakodeissakin toteutetaan unikouluja edelleen huudattamisen ja tassuttelun yhdistelmillä. Huudatus on nimenä sellainen, että ihmisille tulee kummalliset mielleyhtymät, mutta aikuinen on kuitenkin läsnä ja vastaa tilanteesta koko ajan, tarpeen mukaan on myös lähellä. Ei voine suositella yhtä ainoaa keinoa, mutta ihan äärimmäisyyksiin ei kannata mennä siinäkään mihin kaikkiin temppuihin suostuu vain saadakseen lapselle unta. Niitä temppuja joutuu jatkossa useinmiten lisäämään ja jatkamaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Pantleyta on haukuttu myös usein liian hitaaksi unikouluksi, napakalla menetelmällähän monet sanovat unien rauhoittuneen 3 yössä viimeistään. Tsemppiä!

 

Mitä tarkoitat huudattamisen ja tassuttelun yhdistelmällä? Ainakin HUS unikoulussa toteutetaan tassuttelua. Itkuun vastataan heti tassulla, jos itku ei rauhoitu nostetaan syliin ja lasketaan alas vasta sitten, kun itku on loppunut. Huudattamisen on todettu vahingoittavan lapsen kiintymissuhteen kehittymistä. Tassuttelulla päästään yhtä hyvään lopputulokseen. Huudattamisen tulokset ovat usein myös lyhytkestoisia. Voimakkaan tempperamentin omaavat vauvat jaksavat huutaa kauan. HUSin unikoulusivuilla myönnetään se tosiasia, että länsimainen vanhemmuus on siksi vaikeaa, koska länsimaisessa kulttuurissa korostetaan ja ihannoidaan varhaista itsenäistymistä. On niinkuin paineita kasvattaa vauvasta mahdollisimman pian itsenäinen nukahtaja. Tämä ei ole kuitenkaan biologisesti katsottuna tarpeellista ja vauva tarvitsee vanhempansa tukea ja läheisyyttä myös öisin. Tämä on haasteellista, koska meidän kulttuurissa katsotaan vahvasti, että vauvan paikka on yksin pinnasängyssä ja mahdollisesti vielä yksin omassa huoneessa. Myös kaikki vauvalehdet neuvovat vain tämän yksipuolisen näkemyksen; vauvan tulee nukahtaa yksin omaan sänkyyn. Uusimmassa Kaksplus lehdessäkin korostettiin vain tätä. Muissa yhteiskunnissa näitä vaikeuksia ei ole, koska siellä vauvat nukkuvat äitiensä kanssa. Ja näissä teksteissä sanotaan selvästi, että vauva aikana saatu maksimaalinen läheisyys auttaa vauvaa kasvamaan itsenäiseksi, siirtyminen omaan sänkyyn ei ole ongelma, koska nukkumisesta ei ole koskaan tullut ongelmaa tai pelottavaa.

 

Uskokaa tai älkää, perustarkoitukseni ei ole kinata AngelinaJolien kanssa nukkumisesta monessa ketjussa
Mutta kun nyt kysyit mitä tarkoitin tassuttelun ja huudattamisen yhdistelmällä, niin vastaan vielä... Eli tarkoitan sitä, että vauvaa ei jätetä yksin huutamaan, vaan ollaan lähellä, ehkä näköetäisyydellä ja silitellään tai tassutellaan jos hätä tuntuu yltyvän. Oletan, että sairaaloiden unikouluissa vauvalla on joka tapauksessa jonkinlainen hätä kun se paijaaja ei ole äiti eikä paikka ole oma tuttu sänky... Mutta ei kuitenkaan tassutella uneen eikä koko ajan olla (iho)kontaktissa. Meinaatko sinä, että tassuttelussa ei lapset huuda? Ja oletko ehkä itse HUSissa töissä siellä unikoulussa? Meillä vauva -ja muiden kommenttien mukaan myös monien muiden lapset- hermostui kädestä päällään oli se sitten paikallaan tai sillitteli, paljon enemmän ja oli rauhallisempi kun sai tempoa itsekseen.
Oma kokemukseni on, ettei huutounikoulua suinkaan tuputeta missään. Ja usko, että olen hakenut tietoa ihan pirusti kaikenlaisista unikouluista omani kanssa. Tietoa on kuitenkin paljon ja ristiriitaista, siksi minäkin korostaisin sitä, että luottaisi omaan vanhemmuuden kykyynsä ja lapsensa tuntemiseen kun ratkaisuja tekee. En usko alkuunkaan, että kukaan ns. normaalijärkinen äiti/isä pitää huutounikouluakaan yökausia, jos huomaa, ettei se toimi. Ja muutamassa yössä ei kiintymyssuhteet eikä lapsen psyyke muutenkaan rikkoudu, mikäli suhde toimii vuorovaikutuksellisesti ja hellyydellä lopun vuorokauden.

 

ok Ooo. B) En ole mäkään kinaajatyyppiä, kunhan tuon erilaisia vaihtoehtoja esille.:wave:

HUS unikoulu: Jos tassutellaan jonkin aikaa ja vauva vain itkee, se nostetaan syliin, kunnes rauhoittuu sylissä. Lasketaan alas vasta kun on rauhoittunut. Ideana opettaa, että vauva osaisi rauhoittua maaten sängyssä sen käden avulla. HUS unikoulussa on myös sellaista mitä en allekirjoita täysin. Koska siellähän on ideana saada se vauva omaan pinnasänkyyn ja mä taas olen sitä mieltä, että vauvan paikka on lähtökohtaisesti äidin vieressä perhepedissä tai sitten sivuvaunussa, sivuvaunu on yhtä kuin perhepeti mun silmissä. Eli ihan ensin nukutaan vierekkäin kun sairaalasta tullaan ja katsotaan miten se toimii. Siinähän tekee luonnostaan sitä unikoulua, kun rauhoittaa vauvaa itse siinä makoillessa.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Toivon tosiaan, että kukaan ei huudata viikkotolkulla niin, että vauva on täysin yksin. Vaikka yllättävän paljon täältä saa sellaisia neuvoja, että huudata sitä vaan, kyllä se sitten oppii, ettei yöllä palveluja tule

 

meillä kohta 8kk tyttö ja heräilee välillä monestikin yössä. Mikään muu ei rauhoita kuin tissi oon koittanut tassutella tytön uneen, kun herää itkemään, mutta huonoin tuloksin. Tutti ei hänelle kelpaa ja huuto ei lopu tassuttelulla...vasta sitten hiljentyy, kun nostan syliin ja pääsee tissille! Todella rasittavaa ja kun ei hirveän kauaa voi tassutella ja kuunnella, kun toinen möykkää kurkkutorvi suorana...makuuhuoneessamme nukkuu kuitenkin myös 2,5v veli. Joka yö olen koittanut tassutella, ja nostaa välillä syliin, laskea pinnikseen, kun on rauhoittunut ja jatkaa tassuttelua...mutta ei auta, tissi on saatava :ashamed:

 

meillä kohta 8kk tyttö ja heräilee välillä monestikin yössä. Mikään muu ei rauhoita kuin tissi oon koittanut tassutella tytön uneen, kun herää itkemään, mutta huonoin tuloksin. Tutti ei hänelle kelpaa ja huuto ei lopu tassuttelulla...vasta sitten hiljentyy, kun nostan syliin ja pääsee tissille! Todella rasittavaa ja kun ei hirveän kauaa voi tassutella ja kuunnella, kun toinen möykkää kurkkutorvi suorana...makuuhuoneessamme nukkuu kuitenkin myös 2,5v veli. Joka yö olen koittanut tassutella, ja nostaa välillä syliin, laskea pinnikseen, kun on rauhoittunut ja jatkaa tassuttelua...mutta ei auta, tissi on saatava :ashamed:

Minä imetin yöllä monta kertaa, koska useimmiten vain tissi täälläkin kelpasi. Vauva nukkui vieressä, joten ei ollut suuri työ imettää. Rauhoittui ja nukahti uudelleen siihen ihan muutamassa minuutissa. Mutta näitä yösyöttöjä oli siis 2-7 kertaa. Pisin unipätkä oli 3 tuntia. En yrittänyt mitään muuta keinoa kuin ensin tuttia ja sitten tissiä. Ei itkenyt koskaan herätessään (ei edes vauvana) vaan alkoi hamuamaan suulla ja oli levoton. Jos sylkäisi tutin pois ja alkoi pieni kitinä, niin tissillä vaikeni heti. Vauva lopetti itse kuin seinään nämä yöimetykset 13 kk ikäisenä siis yhdessä yössä loppui yöherääminen ja tissin hamuaminen . Silloin aika näytti olleen kypsä siihen.

Hyvä että sulla on kuitenkin jokin keino, millä rauhoittuu. =)

 

..syö pulloa kerran yössä. Nukkuu muuten 11-12h (n. klo 21-9). Minä olen kyllä ajatellut, että tytöllä on nälkä. Syö aika huonosti kiinteitä ja energiantarve vaan kasvaa liikkeelle lähdettäessä jne.
Minun unistani se ei ole paljon pois, että syötän kerran, kun saan ite nukkua kuitenkin melkein nuo samat unet. Tyttö on nimittäin sen verran vielä kova ääninen, etten todellakaan alkais huudattaa ja raasuhan menis ihan paniikkiin tai sit piristys ja alkais leikkimään.
Meillä pinnis oman sänkymme vieressä, enkä oikeastaan edes herää, jos tyttö ei itse löydä tuttia, vaan unissani nostan sen tytön suuhun. En siis voisi kuvitella, että lähtisin viereiseen huoneeseen tuttia nostamaan. Virkistyisin itse liikaa.
Mutta uskon, että kaikki yksilöitä (niin lapset kuin vanhemmatkin!) ja toki varmaan itse tekisin asialle jotain, jos tyttö heräisi kuudesti yössä ja aina sais hyssytellä.
Ja meilläkin on nukuttu jo pari täyttä yötä, kun tyttö on suostunut päivällä syömään enemmän kiinteää.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinne!