Yhden kerran olen saanut sellaisen oikean unihalvauskohtauksen. Nukuin silloisen poikaystävän luona päiväunia, enkä ollut huoneessa yksin. Se oli kauheaa, kun ei pystynyt kättä, edes sormea liikauttamaan. Makasi vaan ihan jäykkänä siinä paikallaan hetken. Hyih! Nykyään tulee sellaista, että yritän avata silmiä, mutta en saa niitä kuin vähän raoteltua, kun ne painuvat aina väkisin kiinni.
Mulle tulee välillä hirveitä säpsähdyksiä just kun olen vaipumassa uneen. Saatan nytkähtää rajustikin. Välillä alaleuka työntyy eteenpäin niin, että pelkään hampaitten vaurioituvan, kun alaetuhampaat kolahtavat rajusti etuhampaita vasten. hrrr.
Nuorempana oli sellaisia tuntemuksia, että ihan kuin joku nostaisi sängyn jalkopäätä aivan pystysuoraan ylös. Onneksi niitä tulee enää tosi harvoin, jos lainkaan. Mutta eniten häiritsee nuo säpsähdykset, kun hetken aikaa pitää yrittää rauhoitella itseään. Välillä virkoonnun siitä niin, että kestää kauan aikaa, ennen kun nukahdan ja sydän takoo vimmatusti.