Unihalvaus!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja AivanSama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

AivanSama

Tunnettu jäsen
06.11.2013
23 783
6 637
113
Miten moni täällä on kärsinyt unihalvauksesta. Miten pääpiirteittäin tilanne eteni? Tapahtuiko se aina samassa asunnossa vai saattoiko sitä tapahtua eri paikoissa? Miten usein tätä tapahtui? Olitko aina yksin sen tapahtuessa?
 
Viimeksi muokattu:
Never heard... piti katsoa wikistä. Aika pelottavaa :eek:
Siis eikö tuossa pysty hengittämäänkään kunnolla vai vain muuten ei kroppa toimi? Joskus on ollut sellaisia tosi todenmukaisia unia, missä olisi pitänyt esim juossut jotain karkuun, mutta ei ole pystynyt liikkumaan siinä unessa.
 
Never heard... piti katsoa wikistä. Aika pelottavaa :eek:
Siis eikö tuossa pysty hengittämäänkään kunnolla vai vain muuten ei kroppa toimi? Joskus on ollut sellaisia tosi todenmukaisia unia, missä olisi pitänyt esim juossut jotain karkuun, mutta ei ole pystynyt liikkumaan siinä unessa.

Ne on yleensä sellaisia, että joko rinnan päällä on paino, jolloin ei pysty kunnolla hengittämään tai sitten joku kuristaa. Itse olen kärsinyt tuosta painosta rinnan päällä ja siitä pahan läsnäolosta. Ja kyllä, se miten pelottavaa se on, on jotain aivan sairasta.

Lähinnä mua kiinnostaa näissä jutuissa se, että ne joille niitä tapahtuu, niin tapahtuuko ne aina samassa asunnossa vai onko halvaustila asunnosta riippumaton. Itse nimittäin kärsin tästä ainoastaan yhdessä asunnossa, jossa asuin ehkä vuoden. Muuttaessani sieltä pois, kyseistä ei ole enää koskaan sen jälkeen tapahtunut.
 
Tapahtuu eri paikoissa, ja vain yksin nukkuessa. Toisen pienikin liike lopettaa kohtauksen heti. Nykyään osaan itse jo herätä tarpeeksi ajoissa, tunnistan saman tien kun kohtaus on alkamassa.

Joissain asunnoissa niitä on tullut enemmän kuin toisissa, ja luulen sen liittyvän asuntojen sisustukseen. Toisissa on ollut enemmän ärsykkeitä ja sellaisia kohteita, joista mieli saa helpommin muovattua jotain paskaa. Edellisessä asunnossa sain neljän vuoden aikana vain pari kohtausta, mutta nyt uudessa ympäristössä on parin kuukauden aikana useampi halvaus kolkutellut.
 
Crazy shit... oon kokenut tuon kahdesti elämäni aikana. Enkä todella halua kokea sitä enää. Tuo tuli itselleni teini-iässä kun nukuin päiväunia. Molemmat ilmeisesti on edesauttavia asioita, siis teini-ikä ja päiväuni.
 
Nuorempana mulla oli noita suht useinkin, nykyään todella harvoin. Yleensä tuo on tullut kun olen nukkunut päiväunia, yöllä en muista koskaan unihalvausta saaneeni. Ei ole ollut paikkasidonnaista.
 
Moi kotona muutama kerran.
Näen huoneen ei voi liikkua.
Yleensä aistii jotain pahaa
Tms. Tilanne on inhottava näkee
Vaan ei voi liikuttaa mitään paikkoja.
Yksin olen ollut silloin.
Siitä pikkuhiljaa herää "
Sitä voi kuulemma opetella
Hallitseen tai opetella vaikka
Sormea heiluttaa.
Lapset myös kokevat niitä.
Silloin hän vaan tuijottaa tyhjin silmin.
Kosketus herättää hänet.
Laita käsi otsalle tai olkapäille.
Niin voi tehdä kaverille jos huomaat että hällä on semmoinen päällä.
Ei ole vaarallista.
 
Mulla ei ole ollut paikkasidonnaista, mutta noita on tosiaan tullut vain yksin nukkuessa.
Ensimmäisellä kerralla, kun en tiennyt mistä oli kyse, olin lievästi sanottuna helvetin paniikissa.
 
Moi kotona muutama kerran.
Näen huoneen ei voi liikkua.
Yleensä aistii jotain pahaa
Tms. Tilanne on inhottava näkee
Vaan ei voi liikuttaa mitään paikkoja.
Yksin olen ollut silloin.
Siitä pikkuhiljaa herää "
Sitä voi kuulemma opetella
Hallitseen tai opetella vaikka
Sormea heiluttaa.
Lapset myös kokevat niitä.
Silloin hän vaan tuijottaa tyhjin silmin.
Kosketus herättää hänet.
Laita käsi otsalle tai olkapäille.
Niin voi tehdä kaverille jos huomaat että hällä on semmoinen päällä.
Ei ole vaarallista.

Mulla oli ihan sama, että näin huoneen ja kaikki oli kuten oikeasti olikin. Oliko tämä sinulla paikkasidonnaista?
 
Mulle tulee noita yhä. Ehkä kerran kahdessa vuodessa.

Eivät ne enää ole niin pelottavia kun tietää misä se johtuu mutta äärimmäisen epämiellyttäviä silti. Ja taatusti herätän miehen heti kun itse kykenen liikkumaan. Eli eivät ole mulla riippuvisia siitä, olenko yksin vai en. Ja on tullut kai jokaisessa asunnossa missä olen asunut pidempään kuin sen pari vuotta.

Jos mun pitäisi ne johonkin "epäluonnolliseen" tai omituiseen tai ylipäätään mihinkään liittää, niin sanoisin että se riippuu jotenkin sähköstä. Usein myös lamput paloivat halvauksen jälkeen.
 
Olen saanut kesämökillä ja kotona. En koskaan yöllä, vaan päiväunia nukkuessa. Pari kertaa ollessani yksin huoneessa, pari kertaa muu perhe oli samassa huoneessa.

Ihan perussettii. Mollotan silmät auki, mutten pysty liikkumaan. Yleensä yritän huutaa jota kuta apuun, mutta en siis tosiasiallisesti pysty huutamaan. Joskus mulla liittyy siihen tunne, että vajoan sängyn tai sohvan syövereihin.
 
Olen saanut useita unihalvauksia elämäni aikana, ei ole "paikkasidonnainen". Eli monessa asunnossa ja eri sängyissä.

Usein näen myös valve- ja selkounia. En tiedä, mistä tämä taito on tullut, mutta valveunia pystyn näkemään vaikka joka yö, jos haluan. Tämä vaatii kyllä selällään nukkumisen ja valveuneen pystyn vain keskellä yötä. Eli sitä ennen on pitänyt jo nukkua jonkun aikaa ja herätä. Tämän jälkeen voin kokea valveunen, josta lähes aina seuraa selkouni :D Valveuni on vaan siitä pelottava, kun siinä tuntee sen uneen vaipumisen. Pään sisässä menen yleensä tosi pimeään paikkaan, päätä rupeaa hieman puristamaan ja sitten syöksyn vähän kuin "mustaan aukkoon". Valot ilkkuu ympärillä. Sitten olenkin unimaailmassa. Kuulostan varmaan hullulta :D

Olipa vaikeasti selitetty. Mutta nämä kaikki voivat tapahtua eri asunnoissa.. harvoin kyllä nukun muualla kuin kotona ;)

"Siirryttäessä valvetilasta uneen käydään läpi hypnagoginen vaihe, ja siirryttäessä unesta valvetilaan käydään läpi hypnopompinen vaihe. Näiden vaiheiden aikana ollaan siis valveen ja unen rajamailla. Tavallisesti näitä vaiheita ei tiedosta, joten ihmisen ollessa näiden vaiheiden aikana tietoinen hän näkee valveunta/on valveunessa."
 
Ne on yleensä sellaisia, että joko rinnan päällä on paino, jolloin ei pysty kunnolla hengittämään tai sitten joku kuristaa. Itse olen kärsinyt tuosta painosta rinnan päällä ja siitä pahan läsnäolosta. Ja kyllä, se miten pelottavaa se on, on jotain aivan sairasta.

Lähinnä mua kiinnostaa näissä jutuissa se, että ne joille niitä tapahtuu, niin tapahtuuko ne aina samassa asunnossa vai onko halvaustila asunnosta riippumaton. Itse nimittäin kärsin tästä ainoastaan yhdessä asunnossa, jossa asuin ehkä vuoden. Muuttaessani sieltä pois, kyseistä ei ole enää koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Kauheaa, eihän tuollaisen jälkeen uskalla käydä enää nukkumaan :eek:
 
Mun unihalvauksissa en ole aistinut mitään pahan läsnäoloa enkä ole pelännyt. Joskus kuulin kuinka ulko-ovi kävi ja joku muka liikkui asunnossa, piti aina ihan mieheltä kysyä oliko se käynyt kotona nukkuessani (tein yövuoroja, nukuin päivällä). Joskus taas "herään" ja yritän saada silmät auki mutta luomet tuntuvat tosi raskailta ja en pysty kuin raottamaan niitä. Saatan kuulla kun joku mukamas on samassa huoneessa. Muutaman kerran olen halvauspäissäni kuvitellut että joku vetää mua jalasta sängystä alas ja olen todella ärtynyt tästä häirinnästä, mutta en pysty pistämään vastaankaan vaan retkotan siinä.. no, halvaantuneena :D Sitten yhtäkkiä joku oikea ääni havahduttaa minut ja halvaus menee silmänräpäyksessä ohitse ja herään kunnolla.
 
Mielenkiinnosta kyselen teiltä, jotka saaneet unihalvauksia. Uskotteko Jumalaan? Itse olen aina ollut uskossa. Unihalvauksen aikaan en ole koskaan kokenut näitä pelottavia asioita, esim. joku hahmo huoneessa tai muuta. Minulla on unihalvausten aikana ollut muita "ei-pelottavia" hahmoja.. ja heräänkin halvaustilasta hyvin mielin. Vaikka pelottavaahan se on, kun ei pysty liikkumaan jne.
 
Olen saanut useita unihalvauksia elämäni aikana, ei ole "paikkasidonnainen". Eli monessa asunnossa ja eri sängyissä.

Usein näen myös valve- ja selkounia. En tiedä, mistä tämä taito on tullut, mutta valveunia pystyn näkemään vaikka joka yö, jos haluan. Tämä vaatii kyllä selällään nukkumisen ja valveuneen pystyn vain keskellä yötä. Eli sitä ennen on pitänyt jo nukkua jonkun aikaa ja herätä. Tämän jälkeen voin kokea valveunen, josta lähes aina seuraa selkouni :D Valveuni on vaan siitä pelottava, kun siinä tuntee sen uneen vaipumisen. Pään sisässä menen yleensä tosi pimeään paikkaan, päätä rupeaa hieman puristamaan ja sitten syöksyn vähän kuin "mustaan aukkoon". Valot ilkkuu ympärillä. Sitten olenkin unimaailmassa. Kuulostan varmaan hullulta :D

Olipa vaikeasti selitetty. Mutta nämä kaikki voivat tapahtua eri asunnoissa.. harvoin kyllä nukun muualla kuin kotona ;)

"Siirryttäessä valvetilasta uneen käydään läpi hypnagoginen vaihe, ja siirryttäessä unesta valvetilaan käydään läpi hypnopompinen vaihe. Näiden vaiheiden aikana ollaan siis valveen ja unen rajamailla. Tavallisesti näitä vaiheita ei tiedosta, joten ihmisen ollessa näiden vaiheiden aikana tietoinen hän näkee valveunta/on valveunessa."

Onko valveuni juuri se vaihe, kun alkaa kuulla sitä epäselvää puhetta, mutinaa ja muuta sönkötystä?
 
Mielenkiinnosta kyselen teiltä, jotka saaneet unihalvauksia. Uskotteko Jumalaan? Itse olen aina ollut uskossa. Unihalvauksen aikaan en ole koskaan kokenut näitä pelottavia asioita, esim. joku hahmo huoneessa tai muuta. Minulla on unihalvausten aikana ollut muita "ei-pelottavia" hahmoja.. ja heräänkin halvaustilasta hyvin mielin. Vaikka pelottavaahan se on, kun ei pysty liikkumaan jne.

Kyllä mä jonkinlaiseen jumaluuteen uskon ja kyllä mulla siltikin se pahan voimakas läsnäolo tuntuu...
 
Mulle tulee noita yhä. Ehkä kerran kahdessa vuodessa.

Eivät ne enää ole niin pelottavia kun tietää misä se johtuu mutta äärimmäisen epämiellyttäviä silti. Ja taatusti herätän miehen heti kun itse kykenen liikkumaan. Eli eivät ole mulla riippuvisia siitä, olenko yksin vai en. Ja on tullut kai jokaisessa asunnossa missä olen asunut pidempään kuin sen pari vuotta.

Jos mun pitäisi ne johonkin "epäluonnolliseen" tai omituiseen tai ylipäätään mihinkään liittää, niin sanoisin että se riippuu jotenkin sähköstä. Usein myös lamput paloivat halvauksen jälkeen.

Mä saan unihalvauksia ainoastaan ollessani yksin. Sensijaan kaikenlaista muuta yösekoilua tapahtuu mieheni läsnäollessa. Aika usein saan järkyttäviä säpsyjä ja ponkaisen sängystä ylös sellaisen hysteerisen pelästyneen sekoilun saattelemana. Usein myös pelästyn miestäni aivan hemmetisti, jos se tulee sänkyyn vasta sen jälkeen kun olen itse nukahtanut.
 

Yhteistyössä