Unettomuus imetysaikana?

[Yhden äippä]

Kiitos sulle Haukotus Yritän nyt saada itseeni tuon saman tsempin ja seesteisyyden. Päiväsaikaan se onnistuukin välillä, mutta kun yö tulee.. Ajattelin käydä lainaamassa kirjastosta aiheeseen liittyvää materiaalia ja mm rentoutukseen liittyen. Aiemmin ennen tätä unettomuutta, jos mulla joskus oli vaikeuksia nukahtaa, laitoin telkkarin päälle ja se auttoi. Harmi kun se ei enää tunnu tepsivän, tosin välillä sen avulla saan ajatukset edes hetkeksi pois ja sitä kautta paremman olon. Onko teistä kukaan kokeillut mitään rentoutumis-levyjä tms?

 

[Yhden äippä]

Miten muuten teidän miehet ovat suhtautuneet unettomuuteenne? Onko se vaikuttanut parisuhteeseenne jotenkin? Mulla unet edelleen täysin kateissa, en ymmärrä miksi Mirtakaan ei oikeen nyt auta:/

 

[Katariina]

Meillä mies oli aluksi ymmärtäväinen, jaksoi hoitaa lasta enemmän yms. että mä sain vaan maata. Jossain vaiheessa sillä meni hermo, kun mä vaan itkeskelin. Missään vaiheessa mies ei ole oikein käsittänyt, miksi väsynyt ihminen ei vaan voi nukahtaa: välillä hän valitti, että mikset mee nukkumaan jos väsyttää. Se on niin hankalaa käsittää tämä ongelma, jos ei ole koskaan itse moisesta kärsinyt.

 

[Yhden äippä]

Mun mies on ollut ymmärtäväinen, mutta ajoittain hänkin väsyy tähän ja välillä pelkään, että miten se jaksaa mua.. On myös välillä hermostunut muhun, kun olen yöllä itkeskellyt kun en saa unta. Onhan se niin ettei tätä voi kukaan ymmärtää täysin ellei tätä ole itse kokenut. Ja kyllä tässä parisuhdekin on koetuksella.

Kauhistuin aivan totaalisesti kun kävin tänään vaa'alla. Olen lihonnut jo lähes 5kg!! En ole koskaan painanut näin paljon (paitsi raskaana) ja tämäkös nyt vielä sitten auttaa mielialaani juu.. mitenköhän sitä saisi painoo alas? Mulla ei oo yhtään motivaatiota laihduttamaan, kun tuntuu et kaikki pyörii tän unijutun ympärillä. Olen kyllä liikkunut jonkin verran, mutta ruokahalu on iso ja tekee etenkin iltaisin mieli koko ajan syödä:/ Hitto kun pitää olla tällaista! Kyllä mä nyt ton Mirtan syyksi tätä ainakin osittain laitan. Toki olen itse ruokaa suuhuni ajanut, mutta kyllä se mun ruokahaluani on nostanut paljon. Mites muilla?

 

[Katariina]

Mä oon taas valvoskellut pari yötä... Eikä ole edes se aika kuukaudesta. Toissa yönä otin nukahduslääkkeen, viime yön sinnittelin viiden tunnin unilla. Mun vasen korva on soinut yli viikon ja se on vissiin tällä kertaa syynä unettomuuteen ! Oon ruvennut sitä stressaamaan, kun korva on ollut huonona keväästä asti. Lukkoillut ja kutissut ja nyt siis soi. Kävin alkukesästä lääkärissä, mutta ei siellä mitään näkynyt. Täytynee mennä uudestaan. Mietin, voisko tää olla jotain allergiaa, mutta tietenkin illalla päässä alkaa pyöriä kaikki kamalat harvinaiset jutut. Ja se tinnitusääni, raivostuttavaa!

Yhden äippä, mulla mirtan aiheuttamiin ruokahimoihin on auttanut se konsti että säästelen suurimmat syömiset iltaan. Syön siis aamulla ja päivällä kevyesti ja sitten mirtan ottamisen jälkeen vasta ns. kunnolla. Vaikka en olekaan lihonut mirtan takia, niin kyllä se syömähimoja tuo mullekin. Tämä ei nyt ollut ehkä maailman terveellisin neuvo mutta mulla toimii. Nälkä saattaa tosin päivällä vähän olla, mutta oon kai jo niin tottunut ettei haittaa. Onpa sitten illalla jotain, mitä odottaa

 

[Yhden äippä]

Voi kurja tuota korvavaivaa:/ Toivottavasti saat siihen avun. Ja kiitos vinkistä, mulla vaan tuppaa olee niin että jos panttaan päivällä syömistä, niin sitten retkahdan vielä helpommin oikein mässäilemään ja vielä kaikkea epäterveellistä. Kaipa sitä täytyy vaan ottaa ittee niskasta kiinni ja opetella sanomaan kiitos ei, ja olla ostamatta kotiin mitään herkkuja.

Mulla on uni tullut taas vähän paremmin, mutta iltaisin kun sänkyyn olen mennyt, on melko levoton ja hieman ahdistunut olo, sydänkin alkaa vähän jyskyttämään ym.. en oikein tiedä miksi. Jännitänkö sitten sitä nukkumaanmenoa vai mitä.. jokatapauksessa se on epämiellyttävää ja vaivaa mun mieltä. Olen yrittänyt myös tavallaan antaa sen tunteen vaan tulla enkä kieltää sitä, (jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan). Ja sitten olen vain koittanut ajatella "ei mitään hätää, kaikki hyvin" -linjalla kaikkia positiivisia juttuja, ehkä se on hieman auttanut ja uni on sitten tullut. Mutta on tää kyllä aikamoista! Saa nähdä miten käy kun työt alkaa..

Onko muut palstalaiset jo päässeet univaivoistaan? Kiinnostaisi kuulla, mitä esim Minnalle kuuluu?

 

[Katariina]

Jouduin taas viime yönä ottamaan Tenoxin... Kamala yö. Menin petiin 23.30, pyörin tunnin, kävin laittamassa Estrogeliä, pyörin puoli tuntia, kävin laittamassa lisää Estrogeliä, sen jälkeen otin magnesiumia kun toinen jalka vähän kramppaili. Pyöriminen jatkui ja vähän ennen kahta taivuin nukahtamislääkkeeseen koska tänään on ohjelmaa. No sitten onneksi nukuinkin yli ysiin, vaikka luulin jo heränneeni taas seiskan aikaan kun oli niin synkkää .

Korvan soiminenkin alkoi illalla helpottaa, niin en kyllä ymmärrä mikä mua valvotti! Hitto vie. Onko muilla muuten sellasta, että se sydän hakkaa illalla ikään kuin korvissa tai päässä? Nyt varsinkin tän korvaongelman kanssa mua on alkanu ahdistaa, kun kuulen sydämen sykkeen just siinä kipeässä korvassa nukkumaan mennessä. Jumps jumps vaan kuuluu tyynyä vasten. Ainut mikä auttaa on tunkea silikonitulppa mahdollisimman tiiviisti korvaan, mutta se ei taas ole hyväksi kun paineongelmaa on korvassa muutenkin. Vielä jokunen yö sitten auttoi, kun käänsi kylkeä, mutta nyt se jumpsutus kuuluu koko päässä asennosta viis. Jotain ahdistusta varmaankin?

Yhden äippä, liikutko minkä verran? Mä käyn tytön kanssa kaksi kertaa päivässä n. 30-45 minsan vaunulenkillä. Sekin on selvästi auttanut painonhallinnassa. Pyrin kävelemään reittejä, joilla on ylämäkiä - rattaiden työntäminen vaatii jo voimaa, kun lastina on 12 kilon puntti ;-). Nyt syksyllä olis tarkoitus aloittaa lisäksi kuntosalikäynnit. Lääkäri suositteli sitä niskojen takia, ja itsekin kaipaan jotain muuta liikuntaa kuin pelkkää rattaiden työntelyä.

Minustakin olisi kiva kuulla taas Minnan kuulumisia, jos vielä luet tätä palstaa. Viimeksi sulla taisi olla unettomuusvaivaa päällä ainakin hetkellisesti, toivottavasti unet ovat jo kunnossa.

 

[Yhden äippä]

Ilmeisesti muut päässeet univaikeuksistaan, hyvä niin Mulla tilanteessa ei muutosta, Mirtalla mennään, muuten ei uni tuu. Yritän jaksaa uskoa, että itsekin vielä joskus saisin luonnollisen uneni takaisin..

 

[Haukotus]

Me ollaan tehty muuttoa pari viikkoa ja netti ei toimi vieläkään, joten en ole päässyt käväsemään täällä hetkeen. Unet ovat pysyneet ihan hyvinä. Olen vähentänyt myös Mirtaa. Ajoittain tulee mieleen pelko, mutta yritän keskittyä siihen miksi pelkään, enkä niinkään siihen, että yrittäisin kaikin keinoin saada ajatusta pois mielestä. Onko teillä muilla jotain tämmöisiä nukkumis"traumoja" lapsuudessa? Itse muistan, että olen kokenut näitä ihan samoja tunteita jo lapsena, jos en ole saanut unta tai jos olen ollut esim jossakin vieraassa paikkaa yötä. Tunne on ollut kaaosmainen ja ihan sama se on ollut näin aikuisena. Eikö tämmöisestä voisi näin aikuisena jo pois oppia ja mielummin oppia sen, että syytä pelkoon ei ole?!? Suosittelen edelleen lukemaan noita unipsykologi Soili Kajasteen artikkeileita. Niissä puhutaan paljon esim tuosta pelkokeskuksesta ja muutenkin unettomuudesta ns. lempeämmin.

Kävitkö Yhden äippä jo homeopaatin pakeilla?

Voimia kaikille

 

[Haukotus]

Nyt kun oon tota Mirtaa murustellut, niin tulee vaan välillä mieleen, että voiko toi määrä OIKEESTI auttaa? Vai onko vaikutus pelkkää lumetta?! No siis, kyllähän se tietty auttaa, mutta jotenkin niin hassua. Onko kukaan kokeillut sitä, että on "unohtanut" lääkkeen ja ottaa sen sitten tosi myöhään ja painuu nukkumaan ja nukahtaakin ennen kuin lääkkeen pitäisi toimia? Mä nimittäin nappaan ton Mirtan aina tosi myöhään. Yleensä noin puolta tuntia ennen kun meen sänkyyn. Mielummin valvon pirteenä vähän myöhempään.

 

[Yhden äippä]

Joskus mäkin tota mietin, että voiko se oikeesti väsyttää.. mut toisaalta, silloin kun aloitin Mirtan, olin ekan viikon ihan töttöröö kun väsytti niin paljon ja aloitin nimenomaan tuolla murusella. Nyt taas toisinaan tuntuu, ettei lääke välillä tunnu väsyttävän ollenkaan ja välillä taas enemmän. Outoa. Mulla taas eilen ei meinannut uni tulla millään, vaikka olin herännyt jo klo 05.. huoh. On tää kuluttavaa.. Homeopaatin aika vielä edessä päin, tosin oon alkanut sitäkin vähän epäröidä että onkohan se ihan typerää.. mutta menen nyt kuitenkin katsomaan mitä hänellä sanottavana.

 

[Yhden äippä]

Niin ja Haukotus, kysyit noista nukkumistraumoista. Hassua kun otit puheeksi, muistan meinaan minäkin, että ollessani ala-asteella, minulla oli vaihe jolloin en saanut unenpäästä kiinni ja muistan kuinka peloissani olin. En muista, miten kauan tätä kesti, mutta tilanne lauksesi sillä, että menin isosiskon huoneeseen nukkumaan joksikin aikaa. Olotila tosiaan oli silloin myös kammottava ja itkin iltaisin tosi peloissani kun en saanut unta. Voisikohan tällä olla joku kytkös...

 

[Unta vailla]

Heips

Täällä nukutaan vaihtelevasti, ja otin Mirtankin taas ainakin toviksi käyttöön. Mietin, että mitä sitä turhaan väkisin yrittää ilman pärjätä, jos kuitenkin on vielä asian suhteen näin herkillä.

Minä myös olen pienestä asti ajoittain kärsinyt nimen omaan nukahtamisvaikeuksista, en mitenkään järkyttävällä tavalla, mutta kuitenkin. Kävin ostamassa kirjakaupasta Soili Kajasteen (hänestä joku muuki täällä puhui) kirja. "hyvää yötä". Tämä kirja on ainakin omia ajatuksia auttanut eteenpäin. Kirjassa annetaan käytännön harjoitteita kognitiiviseen unettomuuden hoitoon ja oikaistaan ljoitain itsellekin pinttyneitä vääriä ajatuksia unettomuuteen liittyen (mm. unettomuus ei tee kenestäkään huonoa tai kykenemätöntä ihmistä/äitiä...)

Suosittelen kirjaa todella lämpimästi. Ainakin itsen mieltä rauhoitti, kun asiantuntija kirjoittaa ongelmasta hyvin ymmärtävään ja lempeään sävyyn. Lisäksi oon hoksannut, että itsellä on monta asiaa vaikuttamassa unettomuuteen: vuorokauden rytmitys on pitkään ollut pielessä (eli päivisinkin aktiivisuustaso jää liian alhaiseksi, jotta illalla keho ja mieli oikeesti tarvis aktiivisen päivän vastapainoksi unta.). Lisäksi oon jo loppuraskaudesta (kotiin jäämisestä) asti tuntenut olevani tosi yksinäinen. Huomaan nyt, kuinka pieniksi mun ympyrät onkaan lapsen syntymän jälkeen käyneet...

No tässä vaan pari mun tekemää huomiota. Kirja tais infossa maksaa 35€ ( kirjastossakin kirja täällä olis ollu, mutta lainassa ja pitkä varausjono, mikä myöskin kertoo, että ei niin kovin harvinainen vaiva ole tämä...)

Mukavaa syksyn alkua kaikille!

 

[Haukotus]

Yhden äippä: Kaikki keinot vaan käyttöön. Ei sillä mitään häviä. Mä ainakin olen saanut paljon apua esim meditoimisesta ja hetkeen keskittymisestä. Mulla tää unettomuus on jotenkin muuttanut niin paljon kaikkea, että olen muuttunut itsekin koko kriisin myötä. Se ei ole sinäänsä yhtään hullumpi juttu.

Unta vailla: Mä olen ainakin huudellut noiden Soili Kajasteen artikkeleiden perään. Musta on aivan mahtavaa, että joku puhuu unettomuudesta nimen omaan lempeästi ja ilman kaikkea sitä ajatusta, mitä haittaa unettomuudesta on. Musta jossakin oli kivasti kirjoitettu mm. että herkkäunisten pitäisi pitää ominaisuuttaan lahjana. Ihan hauska näkökulma. Pitääkin hommata toi kirja jostain.

Ja tuohon lapsuuteen vielä. Kyllä näillä varmasti on kytköksiä. Tai sanotaanko niin, että ne samat fiilikset mitä nyt käydään läpi on tunnemuistoja lapsuudesta. Samalla ne on ikään kuin aivojen virhetulkintoja. Lapsilla ei ole niin paljon työkaluja käytössään eri tunteiden kanssa, että joku tunne saattaa helposti jäädä käsittelemättä. Tämä sama tunnetila voi laueta näin aikuisena ja aiheuttaa aiheettoman hälytystilan. Unettomuushan ei olisi periaatteessa ongelma, jos emme koe sitä ongelmaksi. Jotkut nukkuu tosi vähän, mutta ei panikoi asian kanssa. Mulla ainakin tuo pelko on se suurin ongelma ja se on siis samalla se aivojen virhetulkinta.

 

[Nelli]

Heippa!

Mäkin nyt viimein kirjoittelen tänne. Olen jo pitkään seuraillut teidän keskusteluja ja hakenut lohtua täältä omassa unettomuudessani. Mulla ei ole vielä lapsia, joten uniongelmat ei liity niihin mitenkään. Mulla uniongelmat alkoivat kunnolla toukokuun alussa. Olen aina ollut herkkä reagoimaan uniongelmilla stressiin, mutta viimeiset kolme vuotta on mennyt tosi hienosti vain satunnaisilla uniongelmilla. Olin jo monena viikkona valvonut kokonaan tai tosi vähillä unilla (2 h) sunnuntain ja maanantain välisen yön, mutta muuten nukuin hyvin. Kasvattelin kuitenkin kokoajan sitä unettomuuden pelkoa. Sitten vappuviikolla kun olikin yhtäkkiä "kaksi sunnuntaita", niin tämä laukesi. Alkuun oli aika kesyä, mutta sitten meni kaksi viikkoa 2-4 h/yö unilla ja taas yksi täysin uneton yö. Olin hakenut lääkäriltä opamoxia jo aikaisemmin, mutta en ollut uskaltanut käyttää sitä kuin joka kolmas päivä. Tuossa vaiheessa päätin kuitenkin syödä sitä kuurina pari viikkoa, mutta koko sen ajan otin paineita siitä, kun joudun ne lopettamaan. Sitten kun sen lopetin niin nukuin semmosta 2-5 tuntia yössä reilun viikon verran.

Lähdettiin sitten Eurooppaa kiertämään 6 viikon ajaksi. Kokoajan minulla oli tietenkin huolena se, että miten pärjään, jos en nukukaan. Uni tuli vähän vaihtelevasti, join kuitenkin viiniä muutaman lasillisen monena iltana. Loman lopussa nukuin luomuna jo reilun viikon ajan melko hyvin, nukahdin tunnin sisään ja vaikka heräsin monta kertaa, ei se häirinnyt. Kuitenkin ajattelin, että en voi uskoa siihen, että unettomuus on hellittänyt kokonaan ennen kuin nukkuisin kotona työpäivinä taas kuten ennen. Kotiin päästyämme meni muutama viikko taas vähän vaihtelevasti. Joinain öinä tuli nukuttua ~kuusi tuntia ja joinain ei yhtään. Lompsin sitten lopen uupuneena (stressistä) lääkäriin pyytämään mirtatsapiinireseptin, koska olin täältä mm. lukenut, että se on ihan hyvä lääke.

Nyt olen reilun pari viikkoa mutustellut mirtaa ja oon nukkunutkin ihan hyvin. Söin alkuun 7,5 mg mutta viime viikolla vaihdoin jo 3,75 mg. Eilen kokeilin 1/8 osa pillerillä, mutta stressasin sitten vähän liikaa, joten otin lisäannostuksen. Haluaisin kuitenkin päästä mirtastakin eroon melko pian, koska toiveissa olisi vauva ja mirtaa ei ilmeisesti suositella syötäväksi raskauden aikana (kuten ei muitakaan lääkkeitä).

Eniten mua raivostuttaa just tämä, että en osaa hellittää siitä pelosta. Tiedän, että nukkuisin ihan hienosti, jos en pelkäisi sitä unettomuutta. Olen yrittänyt vähän tutkiskella niitä mielentiloja, mitä on kun käy nukkumaan. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt mirtan kanssa saamaan semmosen seesteisen ja luottavaisen olon ja ajattelin, että jos sitä pystyisi matkimaan sitten kun nukkuu ilman lääkkeitä.

Pelottaa vaan se, että onko tämä nyt sitten loppuelämän tämmöstä unen kanssa tasapainoilua. Vaikka nukkuisikin jo välissä hyvin, niin sitten jos tulee taas huonompi jakso, niin sortuuko sitä kerta toisensa jälkeen sinne samaan kuoppaan.. Olen tosin nyt todennut, että tää lääkekuuri on ihan jees juttu, koska ei se ahdistus-unettomuuskierre ollut ikinä mulla kunnolla katkennut, koska stressasin kuitenkin aina seuraavaa yötä vaikka edellinen olisi mennytkin paremmin. Nyt en stressaa, koska olen päättänyt luottaa tohon mirtaan. Ahdistaa vaan lueskella ja kuulla niistä ihmisistä, joilla on ollut kymmenen vuotta uniongelmia. Onko niilläkin lähtenyt se käyntiin just tämmösestä tilanteesta? Vaikka onhan lohtuna se, että mirtalla nukkuu, mutta pakkohan se on joskus olla ilman lääkkeitäkin..

 

[Haukotus]

Ikävä kuulla Nelli, että olet ajautunut tähän samaan veneeseen. Kannattaa jotenkin varautua siihen, että tämä ottaa aikansa ja yrittää olla murehtimatta sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei ole helppoa, tiedän.

Miten muut nukkuu? Ilmeisesti hyvin, kun täällä on hiljaista Mulla on kans yöt mennyt hyvin ja haluaisin lopetella Mirtaa, mutta hitto vie kun en uskalla!! Oon kuullut paljon ikäviä uutisia tässä viime aikoina ja ne ovat vaikuttaneet mielialaan ja samalla unettomuuden pelko käy aina aika ajoin mielessä. Jotenkin sitä pelkää, että ns. pidän itse itseni hereillä jos kokeilen olla ilman Mirtaa. Todellisuudessa nukuhdan noin puolen tunnin sisällä lääkkeen otosta, että en tiedä onko se edes vielä vaikuttanut! Otan nykyään murusen silloin kun olen menossa sänkyyn.

 

[Katariina]

Täälläkin on nukuttu aika hyvin Mä oon vedelly mirtaa nyt vuoden päivät. Piti lopettaa syksyllä, mut jotenki mä en enää haluu luopua siitä, kun vihdoin unet alkaa olla kunnossa... Pelkään, että kaikki menee taas ihan plörinäksi jos nyt lopetan. Eli ehkä syön pillereitä kuitenki vielä jonkun aikaa - kun ei niistä ole haittaakaan tai mitään sivuvaikutuksia mulle tule.

Yökylässä tai reissussa en ole ollut muutamaan kuukauteen, siellähän se todellinen unitesti vasta tulisi.. mutta jotenkin ajattelen nyt että annan itelleni luvan turvautua nukahduslääkkeisiin matkoilla, jos tarpeen. Ei niitä reissuja kuitenkaa kovin usein tule.

Toivottavasti muillakin unettomuus on helpottanut!

 

[Katariina]

Ai niin, Haukotukselle vielä. En usko, että mirta vaikuttaa puolessa tunnissa, eli musta vaikuttaa että nukahdat ihan luomusti Heräilyä lääke toki saattaa vähentää yöllä. Lääkäri sanoi mulle, että mirta pitää ottaa 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa - vaikutuksen alkamiseen menee niin kauan aikaa. Ja jos vielä syöt illalla jotain mirtan alle, niin teho alkaa vielä myöhemmin.

Mä itse otan lääkkeen n. 1,5 tuntia ennen petiin menoa. Uni tulee n. vartissa.

 

[Haukotus]

Tosi kiva kuulla Katariina, että sulla menee unien kanssa paremmin! Olet todellakin sen ansainnut

Mulla on jotenkin muuten matalapainetta. Väsynyt olo koko ajan, ja tossa äsken kun yritin makoilla lapsen ollessa päiviunilla, niin eihän sitä omasta nukkumisesta mitään tullut. Olen siis jo aikoja sitten luovuttanut noiden päiväunien suhteen, mutta joskus olis kiva voida ottaa torkut. Noh, täytyy nyt mennä sillä, että lepäilykin auttaa. Elämä on täynnä kausia, sen kun jaksaisi muistaa. Asioita ja tilanteita tulee ja menee. Kaikki kestää aikansa jne.

Mites Yhden äippä nukkuu? Ja kerro sitten mitä rohtoja se homeopaatti määräsi )

 

[Yhden äippä]

Täällä ollaan Nukuttu on ihan hyvin, Mirta-annostus ennallaan. tahtoisi kovin jo päästä sitä lopettelemaan, mutta en oikee uskalla.

Homeopaatti määräs vaikka mitä Tosin mulla on yks perussairaus josta myös juttelin joten nää rohdot on sekä siihen että unettomuuteen. En oikeen ees tiedä mitä kaikkee noi sisältää ja pikkasen skeptinen oon mutta syön noita nyt pari kuukautta ja katotaan sit tilannetta uudelleen. Ei hän kauheesti kommentoinut tätä mun uniongelmaa, vaikka olisin halunnut siitä enemmänkin puhua. Magnesiumia suositteli otettavaksi illalla ja sitä olen käyttänytkin jo jonkin aikaa.

Mä otan mirtan vähän vaihtelevasti illalla, joskus aiemmin ja joskus just ennen sänkyyn menoa. Just eilen mies huomautteli kun aloin pilkkiä sohvalla, että mee sänkyyn nukkuu ja en ollut edes ottanut vielä mirtaa. Siltikään, vaikka saatan torkkua sohvalla, en uskallla mennä sänkyyn nukkumaan ilman mirtaa. Älytöntä, mutta näin vain on..

 

[Haukotus]

No niin, että kaikki ollaan koukutettuja Mulla on tänään tai oikeastaan tässä viikon ajan ollut ahdistusta vähän eri asioista. Välillä tullut mieleen, että mitä jos tulisi taas paha unettomuus, miten mä kestäisin. Välillä oon ollut asian kans jo selkeesti vahvoilla ja välillä taas tulee tämmöisiä ajatuksia :/ Ottaa päähän. Joskus oon meinannut jo luottaa siihen, että nukkuisin luomusti, mutta nyt ei puhettakaan. Pelottaa jo ajatus. Jostain pitäisi taas kaivaa sitä luottoa ja niitä ns. viisaita omia ajatuksia, joihin pystyisi nojautua. Miten voi olla, että ne kaikki katoaa kun pelko ottaa vallan. Ihan älytöntä!! Ja kaikista älyttömintä on se pelko, että tavallaan pelkään että teen itse itselleni tämän ahdistuksen. No niinhän sitä tekeekin, miettimällä, mutta siitä ajatuksesta irti pääseminen on välillä niin vaikeaa. Ja sit kun tätä kelaa pyörittää päässään niin on kuin kärpänen hämähäkin seitissä. Eikö sitä ikinä opi.

Ja mä saatan kanssa olla sohvalla jo puoliunessa, mutta sieltä sitä vaan Mirta purkin kautta mennään sänkyyn. Noh, kai sitä on elämässä pahempaakin. Tai siis on, ja paljon. Näillä mennään mitä on annettu, eikai siinä muuta.

Hyvää vkonloppua kaikille

 

[Katariina]

Näin ne yöt vaan on erilaisia... Viime yönä en taas saanut unta. Osasyynä oli nuhainen ja heräilevä lapsi, mutta nyt en nukahtanutkaan itse lapsen nukahtamisen jälkeen toisin kuin muina öinä. En jaksanut tenoxiakaan ottaa, eli valvoskelin sitten. Ihanaa, ettei nyt kuitenkaan iske enää se "en nuku enää ikinä" -pelko päälle, vaan luotto on kasvanut koko ajan mitä pidempiä hyvien öiden putkia tulee.

 

[Katariina]

Kolmas huonosti nukuttu yö putkeen jo :-( Vois kohta loppua nämä. Viime yönä otin Tenoxin mut ei kyl tuntunu tehoavan. No jospa ens yönä sitten sais kunnolla unta... Onneksi oon saanu otettua pienet päikkärit silloin, kun oon ollu tosi väsy päivällä.

 

[Haukotus]

Miten Katariina menee? Mulla on ollut tässä aika paha paniikkikausi. Nukkunut oon ok, mutta paniikkihäiriö on muistuttanut itsestään oikein huolella. Ei vaan jaksais enään mitään tällaista moskaa yhtään. On niin turhautunut olo että :/

 

[Katariina]

Oon saanut jotenkin nukuttua, kun oon laittanu Estrogeliä. Mutta nää niskaoireet masentaa nyt ja pahasti. Päänahka ja naama on puuduksissa koko ajan ja fysioterapiasta ei tunnu olevan apua . Oireet oli jo parempana ja poissakin jonkun aikaa, mut sitten kävin rankassa jumpassa ja ilmeisesti niska ei siitä tykännyt. Siis vikapaikat on kyllä fysioterapiassa paikallistettu ja niitä hoidettu, mutta oireet vaan on ja pysyy. En oikein tiedä, mitä seuraavaksi - tuntuu, että kaikki on jo kokeiltu. Tutkimuksissakin olen käynyt, eikä mitään ole löytynyt.

Ärsyttää, kun ei viitsi/jaksa mihinkään ryhtyä näiden oireiden kanssa, eli käytännössä sama kuin unettomuuden kanssakin... Kämppä kuin pommin jäljiltä, kokata ei viitsi, haluisin vaan maata sohvalla kun se on ainut mikä vie oireet pois, mutta eipä onnistu kun tytön kanssa pitää touhuta... Ja siitäki saa tuntea huonoa omaatuntoa, kun meillä pyörii muumit ihan liian usein telkussa nykyään.. :/

Millaisia oireita sulla Haukotus on?