Mulle tuli ensimmäinen koliikkimainen järisyttävä vatsakipu kesäkuussa 2012. Kipu oli sietämätöntä. Maha turposi ja äänteli. Amppari vei sairaalaan ja asiaa alettiin tutkimaan. Ultrassa ei löytynyt mitään ja kaikki näytti muutoinkin olevan ok. Kohtaus meni ohi n. 16h. Suoli tyhjeni kohtauksen aikana, mutta en muistaakseni oksentanut. Asiaa selitettiin sillä, että mulla oli varmaankin ollut sappikiviä jotka liukenivat sitten itsestään. Kukaan ei maininnut umpilisäkkeestä mitään. Itse jäin jo silloin mielessäni miettimään sen mahdollisuutta, mutta kyllähän lääkäreitten pitäisi se hoksata, onhan se yksi yleisimmistä vatsakipujen aiheuttajista. seuraava samanlainen kohtaus tuli toukokuussa 2013. Asiat menivät aikalailla saman kaavan mukaan. Tällöin minulla epäiltiin olevan jonkunlainen tarttuva infektio, koska suoli tyhjeni aika ajoin ja olin todella huono vointinen. olin eristyksissä. Tämä kuitenkin taas helpotti ja pääsin kotiin. Seuraava kipukohtaus tuli samana vuonna heinäkuun viimeinen päivä eli pari kk edellisestä. Kohtaus ei ollut yhtä raju kuin aiemmat ja sain juuri ja juuri pidettyä itseni kotona. Tuskan hikinen kuitenkin olin ja tärisin. Silloin aloin vakavissani miettimään että näillä kaikilla saman tyyppisillä kohtauksilla täytyisi olla kyllä jonkinlainen muu selitys kuin liuenneet sappikivet. Päätin että jos vielä kerran tulee niin sitten vaadin laajempia tutkimuksia. Ja seuraava kerta tulikin.. viime vuonna huhtikuun puolen välin jälkeen eräs maanantai ilta olin koiran kanssa lenkillä kunnes yhtäkkiä tuli pieni vatsan kouristus ja kylmät väreet siitä johtuen. Tajusin heti että se on menoa taas. Yöllä olin taas niin tuskissani että amppari oli soitettava. Ambulanssin hoitajakin tajusi heti että kivut eivät olleet ihan pientä luokkaa ja sanoikin että nyt taitaa oikeasti vähän kovempaa koskea. Sairaalassa sain jälleen kipulääkettä ja asiaa alettiin tutkimaan. Kipuhan oli mulla aina keskivatsassa, ei missään muualla. Tulehdusarvot eivät olleet juurikaan koholla. Päätettiin taas ultrata vatsa, mutta mitään sieltä ei löytynyt. Lääkäri määräsi että gynekologi saisi vielä tutkia ja tällöin ensimmäisen kerran heitti ajatuksem ilmaan, että umpilisäke voisi toki olla myös yksi mahdollisuus. Gyne tutki ja kokeili vatsan päältä ja "erehtyi" painamaan oikealta puolelta alhaalta jolloin huusin ja aloin itkeä. Itkin kyllä muutenkin vähän väliä koska lääkkeet eivät tuntuneet auttavan aina. Gyne sanoi että eiköhän tää oo umppari. Seuraava yö oli helvettiä. Olin niin kipeä etten ikinä ole ollut. Hoitajilla tuntui olevan kiire eikä kukaan meinannut tulla antamaan lääkettä. Olin lamaantunut kivusta, kyyneleet valuivat ja ajatukset pyörivät kuolemassa koska en jaksanut enää olla siinä tilassa. Kun lääke alkoi auttamaan niin sain nukuttua pari tuntia. Kipua oli kestänyt enemmän tai vähemmän jo pari vuorokautta. Olin lähes täysin syömättä ja juomatta koska mahavaivaiselle ei saa antaa mitään. Yöllä muistaakseni hoitaja soitti lääkärille ja lääkäri kävi luonani mutta tästä keskustelusta en muista mitään. Aamulla kerrottiin että minulta leikataan umpilisäke koska oli vahva epäily että se saattaisi aiheuttaa kaiken tämän. Leikkaus siis tehtiin ja toden totta, syy löytyi. Myöhemmin kun kotiuduin ja sain jossain vaiheessa postista leikkauskertomuksen, olin oksentaa. Umpilisäkkeeni oli ollut turvonnut musta mötikkä ilman minkäänlaista eloa ja jopa limakalvot olivat syöpyneet pois. Leikkausessa oli pyydetty selvittämään ettei tulehdus ollut levinnyt muualle. Onneksi ei! Aivan ihme ettei se ollut puhjennut, lähellä kylläkin. Toipuminen kesti ja oli tuskallista. Suoli ei toiminut kunnolla pitkään aikaan, voin todella pahoin ja haavat olivat kipeät. Makasin 3 päivää pimeässä huoneessa puhumatta ja koitin joten kuten käydä vessassa ja syödä ees jotakin. Valo ja äänet oksetti. Kun aloin toipumaan, itkin onnesta. En voinut uskoa että se kaikki paska oli ohi ja syy todella löytyi. Pahaa oloa kuitenkin jatkui aika ajoin leikkauksen jälkeen kunnes aloin syömään maitohappobakteereja. Syön niitä edelleen ja koen että niistä on minulle suuri hyöty. Nyt jälkeen päin ajatellen tuota paria vuotta, olin melkein kokoajan kipeä. Flunssassa, kuumeessa, erilaisia kiputiloja ym. Leikkauksen jälkeen en ole ollut yhtään kertaa kipeä. Myös vasomotorinen nuha hävisi täysin. Tämmöinen on mun tarina. kehotan, että jos teillä on niitä mahakipuja ja varsinkin jatkuvia niin ottakaa ne vakavissaan ja miettikää sitä umpilisäkkeen mahdollisuutta.
