dinsku30
Olemme pian 30 vuotta lähenevä pari, takana muutama vuosi hyvää,hauskaa ja kunnioittavaa suhdetta takana. Asuttukkin jo reilu vuosi yhdessä. Ongelmana on perheenperustaminen. Minä haluaisin kovasti ja oon siitä ajoittain miestäni muistutellut ainakin 6kk. Olen turhautunut, mies myös. Tilanne mennyt todella ahdistavaksi kun mies on tyytyväinen tällähetkellä tähän tilanteeseen eli ilman lapsia. Lapsia kyllä haluaa tulevaisuudessa,sen hän tietää mut ei tällähetkellä halua puhua asiasta. Olen ilmeisesti ajanut hänet nurkkaan tässä asiassa. Itselläni kova vauvakuume ettei oikein muuta pysty miettimäänkään meidän suhdetta ajatellen. Meillä on omistusasunto,työpaikat ja hyvä pohja parisuhteessa. Ei riidellä mistään. Ainoa ongelma on siis tää et mies ei tunnu millään haluavan lapsia nyt ja puhua niistä nyt. Olen miettinyt jos muuttaisi hetkeksi pois jotta tilanne laukeais jollaintavalla. Koen jotenkin vääryyttä siitä,että olen ollut hyvä nainen miehelleni ja hän ei voi itselleni tärkeimmässä asiassa joustaa. Itselle jousto tuntuis niin typerältä, koska lähenen tosiaan sitä 30. Olen antanut hänelle vaihtoehtoja esim. Syksyyn tai Talveen,mutta hänen vastaus on vain et ei osaa sanoa aikarajaa ja aikaraja ei ainakaan auta häntä kasvamaan koko asiaan. Tilanne on umpikujassa ja molempia ahdistaa tää. Samaan aikaan erittäin hyvä ja riidaton suhde ois puntarilla. Sekin olisi vääryys ja suuri hinta laittaa likoon tämän vuoksi. Olen puhunut positiivisia asioita perheenperustamisesta,mutta mieheni on harkitseva,fiksu ja tekee asiat kuitenkin omien tuntemuksien mukaan,ei siis meidän parisuhteen tai minun vuokseni.