Umpikuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Juopon tuleva vaimo?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Juopon tuleva vaimo?

Vieras
Kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi? Kuinka monta kertaa pitää uskoa lupauksia siitä, että ""tämä oli viimeinen kerta, enää en juo""? Kuinka monta kertaa ihminen kestää pettymyksen? Samasta asiasta. Joka toistuu kerta toisensa jälkeen. Huolimatta lupauksista.

Naimisiinkin piti mennä. Nyt en enää tiedä. Samalla kun lupaudun rakastamaan ja elämään toisen kanssa ikuisesti, saan kylkiäisenä ikuisen kaupanpäällislahjan, viinan mahtavine vaikutuksineen. Sehän on nykypäivää. Saahan sitä puhelinliittymän avatessaankin ties mitä digibokseja ja kameroita.

Olen vähitellen alkanut menettää uskoni hyvään ja ihmisten muuttumiseen. Onko sellainen mahdollista? Onko juominen mahdollista lopettaa? Onko tällaista ihmettä jonkun suhteessa tapahtunut? Onko naiivia uskoa siihen, että joku voi juomistaan vähentää? Vai päteekö tässäkin asiassa sama kuin pettämisen suhteen: ""Kerran pettää, aina pettää"", ""Kerran juoppo, aina juoppo""?
 
näitä asioita on vaikea ulkopuolisen arvioida, itsehän sen tietää..mutta sen tiedän että olet epätyytyväinen koska pohdit asiaa ja kirjoitit tänne..jos alkoholin käyttöön liittyy väkivaltaa, missään muodossa, niin kannattaa nostaa kytkintä välittömästi! se on semmonen asia mistä ei neuvotella. ja myöskin semmonen asia ettei se koskaan muutu, pahenee vaan. mutta niin valitettavan harvat sen uskoo..

ite elin kolme vuotta suhteessa missä kuningas alkoholi eli myös, sen seurassa tulivat väki ja valta..yhdistelmä on aika epätoivoinen..ekat merkit tuli jo kun oli seurusteltu 3kk ja oli just muutettu yhteen, kuitenkin vaati aikansa tajuta ettei se siitä todellakaan mihinkään muutu! tosin loppuaikana ukko ei tarvinnu edes viinaa käydäkseen käsiksi..

niin, jos kyse on alkoholismista ja ihminen itse haluaa apua tilanteeseensa sanoisin että on mahdollisuuksia. mutta jos kyse on siitä että asia vaivaa vaan sua mutta ei toista..aika surkeetahan se on.. (näin käsitin asian olevan) mä tiedän että ajattelet että mitä ne muut tietää, mut ku se lupas, kun mä tarpeex rakastan ni se muuttuu..

omalta osaltani voin vaan sanoa että asian tajuaminen kestää ja sen hyväksyminen kestää vielä kauemmin, sen nimittäin että ne on (yleensä) katteettomia lupauksia alkoholistin oman fiiliksen parantamiseksi, sua se ei ajattele.

mulla on vanha päiväkirja pullollaan merkintöjä kuinka toinen (taas kerran) dokattuaan, häiriköityään, lyötyään, rikottuaan paikkoja jne ja ennen kaikkea aamulla ollessaan krapuloissaan, lupaa pyhästi ettei tää toistu enää ikinä!

jos ei sulla just nyt ole voimia lähteä pois, niin älä ainakaan naimisiin mene! hae tukea itelles et vahvistut niin et voit lähteä, esim terveyskeskuksen psykologit yms.

ja tohon juomisen vähentämiseen toteaisin että jos alkoholi on ongelma niin sillon 'yksi on liikaa ja tuhat ei riitä'

myötätuntoisin terveisin

juopon entinen avovaimo
 
Seurustele:n itse raittiin alkoholistin kanssa ja hyvin menee. Eli hän on lopettanut juomisen AA:N tuella. Myönsi itse aikoinaan, että ei yksin kykene lopettamaan ja haki apua ja AA:N kautta on saanut ja edelleen saa tukea ja on raitis tänäkin päivänä. Eli minun mielestä ei päde että juoppo niin aina juoppo.
 
Niin se vaan taitaa olla että ""juopon"" tarvitsee itse tajuta ongelmansa ja HALUTA apua. Harva siitä varmaan ite kokonaan nousee, mutta sitoutumalla hoitoon, toivoa on. omat vanhempani ovat eronneet isäni alkoholiongelman takia, ei tosin ollut väkivaltainen, koskaan, onneksi. Ihan pohjalla piti isäni käydä kunnes vihdoin haki apua. Nyt kaikki ok, mutta ainahan asia on räjähdysherkkä, se viinanhimo kun on salakavalaa, absolutisti pitäisi olla niin hyvin pitäisi mennä! Voi kun et olisi ap naimisiin juopon kanssa mennyt, toivon jaksamista ja voimia, niitä tarviit ellet erota aio. Itse seurasin isäni touhuja alaaste ikäisestä viime vuosiin, onneksi nyt on hyvin.
 
AA:llahan on oma tukipalvelunsa nimenomaan alkoholistien läheisille. Luulen että saisit sieltä hyviä neuvoja ja ihan oikeaa faktatietoa asiasta ja muiden kokemuksista. Jaksamista sinulle :)
 
Miten se juoppous ilmenee: kännissä olona vain suunsoittona ja väkivaltana?

Olen samassa tilanteessa mutta mun mies on ns. harmiton juoppo: juo omia rahojaan mutta osallistuu talouteen, ei lyö, hoitaa työnsä. Muuten aivan fantastinen aikuinen mies ja hyvä rakastaja. Naimisiin pitäisi mennä mutta kun on opetettu, että juominen on paha.
 
Kiitos kaikille teille ymmärtäväisistä ja ennenkaikkea asiallisista vastauksista.

Hieman selvennystä tilanteeseeni, eli emme vielä ole naimisissa, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä. Mieheni juominen ei ole niin valtavaa ja arkea haittavaa, minkä käsityksen viestistäni voisi äkkiseltään saada. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen, eikä juo kovin usein. Vaan silloin kun ottaa, ottaa paljon. Oikeastaan se on se ongelma ainoastaan. Mitää sen suurempia ongelmia ei juomisen suhteen ole koskaan ollut, paitsi yleensä se on sitten riitojemme aiheuttaja. Hän ei vain osaa ottaa vähän.

Mieheni on itsekin jo aiemmin myöntänyt juomisen olevan hänelle ongelma, ja olikin kesällä kuukauden juomatta lainkaan. Onnistui siis tavoitteessaan. Tänään hän otti itse puheeksi AA:n. Tahtoa kyllä on hänellä itsellään. Ymmärtää sen, miten hänen juomisensa on aiheuttanut meille ongelmia. Olen myös itse hoitoalan ammattilainen, joten tiedän paljon kyseisestä sairaudesta ja läheisten tukemisesta ym.

Asiamme voisivat olla pahemminkin. Pieni usko hyvään ja toivonkipinä minussa edelleen elää. Perusluonteestani johtuen se on vaikea sammuttaa. Tahdon olla mieheni rinnalla ja uskon, että yhdessä voitamme kaikki vaikeudet, myös tämän. Kärsivällisyyttä se vaatii. Ja uskoa parempaan. Ja rakkautta.
 
Luehan viestini samalla palstalla tällä nimimerkillä.Uusin kommentti hänen taholtaan oli,etten minäkään täydellinen ole,joten ryyppääminen pitäis vaan hyväksyä.Vastasin siihen,et ehkä hänen mielestään mun vikani:hoidan ulkonäköäni,olen kunnianhimoinen...Ovat ehkä jonkun mielestä etuja.Ja kapakasta taas voisi hänelle löytyä viinahuuruissa viihtyvä nainen,joka tykkää istua ruosteen raiskaaman romun kyydissä ja asua vuokraluukussa.Itse ostin uuden auton ja maksan omaa asuntoa.
 
Moi...!Täällä on yksi jolla on aivan sama ongelma paitsi että me ei olla menossa naimisiin.Ne tyhjät lupaukset on kauheat,ja se morkkis seuraavana päivänä on kauhea.Mies sen unohtaa muutamassa päivässä,nainen ei.Mieheni ei ole vuoteen pysynyt kauempaa kuin 3vkoa selvinpäin. Se on tapahtunut kerran.Eilen taas ryyppäsi vaikka lupasi ettei ennen joulua juo.Kyllä se valitettavasti on niin että juopon lupauksia ei kannata ottaa vakavasti.Ja jos on tietoinen ongelmasta se ei tarkoita sitä että hän haluaisi muuttua.Mieheni valitsi viinan mun sijaan.Itse muutan pois heti ku asunto löytyy..Tsemppiä sulle ja koita miettiä että mikä oikeasti olisi järkevintä!
 
Laita miehesi valinnan eteen: joko tulee ero, tai hän aloittaa Antabus -lääkkeen syömisen (Antabuksen aikana ei kertakaikkiaan pysty juomaan yhtään alkoholia). Toimi meillä.
 
..alkoholistin juomiseen ei voi vaikuttaa, kukaan muu kuin hän itse...alkoholistilla on tuhatsataykstoista syytä juoda, mutta yksi ainoa riittää lopettamiseen, mutta hänen on itse löydettävä se. Siihen ei auta laupiaat silmätkään, jos omaa halua ei ole.
 
Juoppous ilmenee juomisena. Joissakin tapauksissa siihen liittyy muutkin lieveilmiöt. Ja raja, juoko joku liian paljon, on itse kullakin juovalla ihmisellä erilainen.

Jollekin toiselle six-back illassa ei tuota harmia, työmarkkinatukeaan juovalle jo se on perheen leivästä osa.

Joku ajattelee, että oluen juominen ei edes ole juomista, vaan juomista on se, kun ottaa väkeviä. Jollekin toiselle yksikin olut on juomista, koska se ylipäätään sisältää alkoholia.

Haitallista juominen on siinä vaiheessa, kun se alkaa haitata juovan ihmisen tai hänen lähipiirinsä jokapäiväistä elämää tavalla tai toisella, vaikuttaa hänen ihmissuhteisiinsa negatiivisesti tai aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia noin yleensäkin. Mittarit ja sietokyky ovat eri ihmisillä erilaiset.

Jonkinnäköistä eskapismia juominen kuitenkin lienee, arjesta pakoa.
 
Totta on,että toinen juo sixpakin illassa ja muuttuu ihanaksi.Toinen jo 2 pullon jälkeen taistelee koko maailman kanssa ja siitä se jatkuu ja jatkuu kunnes menen tekemään topin.Kun minä en vastaile humalaisiin viesteihin,käydään läpi exä,kaverit,perheeni.Nyt lähestyy joulu,eikä vanhempani ja veljeni enää halua nähdä silmissään sen jälkeen,kun sekoili veljeni puhelimeen ja väitti,et hänen naisellaan on toinen.Minä aijon viettää Joulun kotonani,enkä enää ota syyllisyyttä ja vastuuta sen ihmisen sekoiluista.Ho-hoijaa tätä elämää.
 
Nimimerkille:niinpä

Älä ihmeessä mene naimisiin! Ei se ole mikään opetuksen asia, että ""juominen on paha"". Kyllä se vaan on niin, että jos holismiin on selvä taipumus, se tuppaa pahenemaan siinä vaiheessa- kun kuherrusvuodet loppuvat. Kun arki ei enää tuotakkaan niin suuria hyviä ""fiboja"", kuvaan astuu känni! Se tuottaa hyvää oloa ja auttaa pakenemaan todellisuudesta ja omista tunteista. Kannattaa oikeasti olla itselleen rehellinen, kun lähtee suhteeeseen holistin kanssa. Rakkautesi ei voi häntä parantaa! Rikot vain itseäsi, ja pahimmillaan rikkoutuvat lapsetkin. Tämä on nähty niin monesti, että tiedän mistä puhun!
 
Minä olen jo aikuinen 50 ikään ehtinyt ja nähnyt millaista on olla juopon vaimona. Tiedän kyllä miltä tuntuu olla vaimona ja mitä uhrauksia se vaatii. Annat kaiken mennä läpi ja uskot kaiken lupauksen minkä miehesi sanoo. Nyt mieheni ei juo eikä ole koskaan ollut väkivaltainen minulle. Huutamista on ollut ja riehumista. Jos minulla olisi ollut itsetunto kohdallaan ja voimia lähteä sen olisin jo kauan aikaa sitten tehnyt. Kukaan ei tiedä sitä kärsimystä eikä hätää mitä olen kokenut. En soisi kenellekkään. Oma isäni joi. Hoiti työnsä ja varmaan moni asia näytti ulkopuolisille kuinka hyvin asiani olivat. Veljeni juo tänä päivänäkin. Hänkin töissä ja siis ulkopuolisin silmin varmaankin näyttää kovin hyvältä. Minulla ei ollut voimia lähteä pois suhteesta. Olin niin maassa kuin olla ja voi. Nyt eletään mieheni kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän kyllä jotenkin ymmärtää mitä kaikkea tuli tehtyä ja luvattua. Näyttää sen kaikilla tavoin, että on muuttunut niin ihmisenä. Kyllä alkoholisti juomisen voi lopettaa, ennenkuin terveys menee. Varmasti ehkä mieheni ymmärsi sen ja lopetti ennenkuin olisi ollut liian myöhäistä. Mutta alkoholi muuttaa ihmistä ja yleensä huonompaan suuntaan. Elin mielestäni kahden ihmisluonteen kanssa. Alkoholistin luonne on itsekäs ja satuttava. Meni vuosia ennenkuin mieheni luonne muuttui. Nyt hän huomioi minunkin tarpeeni jo ehkä liiaksikin. On ehkä liiankin huolehtivainen ja yrittää ehkä korvata ne vuodet jotenkin. En kenellekkään suosittele enkä toivo, että kukaan menisi naimisiin tai eläisi alkoholistin kanssa. Minä jaksoin sitä katsoa silmästä silmään. En ole mikään marttyyri enkä pyri tällä kertomuksellani mitään sympatia saamaan. Taas toisaalta mietin että kestin sitä enkä halunnut antaa periksi. Rakastin miestäni. Nyt on vain tyhjä olo sisälläni ja kun saan rakkautta mieheltäni en kuitenkaan ole onnellinen. Elämäni on muuttunut ja minä olen muuttunut. Tästä eteenpäin en tiedä mitä elämä tuo, mutta nyt elän päivän kerrallaan ja ajattelen itseäni enemmän ja toivottavasti tulen jälleen onnelliseksi!!
 
Alkuperäiselle: ikävä kyllä viestisi ovat jo tyypillistä juopon läheisen tekstiä. Hätä on, joka näkyy ensimmäisestä viestistäsi. Mutta sitten tulee uusi viesti, joka yrittää kumota entisen, ehkä kulissit ovat kaatumassa jos julkisesti kerrot pelostasi. Tyypillistä ""mutta kun se on selvinpäin niin ihana""-tekstiä.
Isäni oli juoppo. Reissuilla meni joskus viikko tai ylikin ja tajusin jo alakouluikäisenä että niillä reissuilla oli myös vieraita naisia kuvioissa. Jossain vaiheessa hän oli vuosia aivan selvinpäin, mutta kertoi kuitenkin että odottaa eläkkeellepääsyä koska silloin voi taas ruveta juomaan. Ei ole työt esteenä. Kova polte se oli, koko ne kymmenet vuodet jotka oli täysin raittiina, aina viina ajatuksissa.
Minä toivun tästä loppuikäni. Opetus: jos haluat itse hukkua juopon mukana, se on sinun ratkaisusi aikuisena ihmisenä. Lapsia älä hänelle tee, he kärsivät siitä vielä aikuisenakin.

En luota ihmisiin, enkä annettuihin lupauksiin. Kantapään kautta oppineena.
 
Ikävä kyllä juopolla on juopon mieli vaikka lopettaisikin juomisensa. Eli ei se kieroiluun ja valehteluun taipumus mihinkään häviä, niin ja niitä vieraita naisia riittää edelleen..
 
Edellinen kirjoittaja, nimimerkki Juopon lapsi, kirjoitti asiaa. Juuri noin se menee.

Itse olen myös juopon lapsi. Sen lisäksi olen ollut naimisissa juopon kanssa, ja edelleen lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on alkoholin kanssa ongelmia.

Ei sairaudeksi kehittynyt alkoholismi koskaan parane. On vain elettävä sitten kokonaan ilman viinaa, jos haluaa elää terveen lailla. Alkoholismista ei voi siirtyä kohtuukäyttämiseen. On vain kaksi ääripäätä.

Tämä on kauhean surullista. Alkoholistin puolison osa on masentava. Siinä saat kokea niin murhetta, häpeää kuin pettymyksiäkin.

Kaikkein kurjinta on juuri tyuo häpeäminen. Eihän kukaan haluaisi tunnustaa, että puoliso on juoppo. Ja sitten joutuu kantamaan jos jonkinlaisia kulisseja ihan luhistumiseen saakka. Elämästä tulee sarja noloja tilanteita, joiden välissä on luovittava. Rakkaus ei välttämättä katoa, mutta se jotenkin muuttuu, siitäkin kantaa häpeää. Joutuu tunnustamaan, että oma puoliso ei ole niin kovin kunniallista laatua kaikin puolin. On luovuttava monista asioista, jotka toisille ovat itsestäänselviä ja helppoja. Mutta juopon puolison on aina mietittävä selviytymisstrategiat etukäteen. Voimmeko lähteä yhdessä pikkujouluihin, vai nolaako toinen käytöksellään kaiken? Onko mahdollista lähteä etelänmatkalle, vai vetääkö toinen jo lentokoneessa päänsä täyteen ja koko loma yhtä helvettiä?

Minäkin jouduin jopa karttelemaan omia ystäviäni, laittamaan melkein välejä poikki, koska en halunnut heidän näkevän alennustilaani. Meille ei voinut ihan milloin tahansa tulla kylään. Joulut, juhannukset, vaput ja uudetvuodet olivat painajaismaisia.

Mitä pitemmälle alkoholismi kehittyy, sitä älyttömämmäksi mieheni käytös tuli. Hän käpälöi ystäviäni, puhua höpötti kaikenmaailman typeryyksiä, viljeli omasta mielestään hauskoja juttuja, jotka olivat törkeitä ja rivoja jne. Ei mitään tilanteen eikä suhteellisuudentajua. Meitä pyydettiin kummeiksi, ja kummisetä oli ristiäisissä päissään. Häpesin niin, etten tiennyt mitä tehdä.

No niin, tässä oli vain pieni osa alkoholistin puolison ""vuodatusta."" Siitä, millaista oli olla sellaisen lapsi, voisin kirjoittaa romaanin. Se olisi murheellista luettavaa.

Toivon sinun, ap, ymmärtävän, mitä tahdon sanoa. Ikävät kokemukset voi jättää väliinkin, ei kaikkea tarvitse aina kokemuksen kautta oppia. Tiedän, että tässä on julma ristiriita. Rakastat tätä miestä, tai ainakin pidät tätä suhdetta tärkeänä. Muuten et tänne olisi kirjoittanutkaan. Mutta onko rakkautensa vuoksi kärsittävä? Ja ennen kaikkea toivon sinun miettivän, onko tämä mies ehdottomasti sen arvoinen, että hänen vuokseen on kärsittävä?

Sillä kärsimään jopudut, sen sinulle takaan ja allekirjoitan.
 
Hei, voit löytää tukea keskusteluista.

www.paihdelinkki.fi . Voit kirjautua ja keskustella alkoholistin kanssa elämisestä, tosin välillä palsta on hieman ""jäissä"", keskustelu ei kovin vilkasta.

Itsekin olen ""ajautunut"" alkoholistin naisystäväksi.
Kyllä se ikävä kyllä on niin että juopon lupaukset on vähän niin ja näin. Sen minkä aamulla kirkkain silmin lupaa, joutuu illalla pettämään. Se viinan himo on vain niin kova.
Selvin päin mies on mitä luotettavin. Toista on kännissä. (En nyt puhu mistään naissekoilusta, vaan yleensä sanan pitämisestä).

Tuolta nettisivuilta löydät myös alkolismin etenevät tunnusmerkit, luepa sieltä.

Voimia sinulle.
Jos et ole valmis jättämään miestäsi, koeta kestää ja löytää itsellesi hyviäkin hetkiä elämään. Älä rakenna kaikkea elämääsi tulevan miehesi varaan, tee itsellesi ""tukiverkkoja"" ja harrastuksia ettei ajatus pyöri vain alkoholistin ympärillä.

Tiedän että alkoholistilla perheessä on tapana viedä kaikki (hyvä) energia muilta. KAIKKI PYÖRII TÄMÄN ALKOHOLISTIN YMPÄRILLÄ. Pyri pois siitä. Älä hyysää, älä ota kantaaksesi kaikkea vastuuta teidän arjesta.
 
Minäkin jouduin jopa karttelemaan omia ystäviäni, laittamaan melkein välejä poikki, koska en halunnut heidän näkevän alennustilaani.""

Jaksathan kuitenkin muistaa, että tilanne EI ole pohjimmiltaan SINUN ALENNUSTILASI.

Ehkä jokaisen juovan ihmisen kanssa elävän kannattaa kuitenkin miettiä, mihin suostuu ja millä tavoin mahdollistaa alkoholistin juomisen jatkumisen.
 
kirjoitit:
""Olen vähitellen alkanut menettää uskoni hyvään ja ihmisten muuttumiseen""

Halusin vain sanoa, että ei ihmisen muuttumiseen ole ikinä kannattanut uskoa. On vain hyväksyttävä se toinen sellaisena kuin se on, ja sitten mietittävä kestääkö sen kanssa elää. Asiat toki voi muuttua, mutta ei sen varaan voi laskea.
 
Minäkin olen naimisissa miehen kanssa, joka joi vuosia ja sitten lopetti kuin seinään..luulin, että nyt on taivas ääriään myöten aukia..mutta eihän se niin mene. Sama luonne on säilynyt, itsekäs ja pirullinen...mutta kuitenkin selvä.
Minulla ei riittänyt rakkautta, ensimmäisten lyöntien ja vieraiden naisten jälkeen...mutta kaikkea oli liian vaikea ratkoa kappaleiksi. Nyt lapset ovat jo isoja ja osa maailmalla...ehkä jonain päivänä on minun aikani, alkaa elää.
 
Kuule, vastasit jo itse.


<<kanssa ikuisesti, saan kylkiäisenä ikuisen kaupanpäällislahjan

Näin se on. Sanon tämän kokemuksesta - läheiseni on juoppo (ei puoliso). Olen tuntenut hänet 40 vuotta, jo.
 

Yhteistyössä