Ulkopuolisten nuiva suhtautuminen kolmanteen lapseen?

["vieras"]

Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Meille on tulossa melko pienellä ikäerolla kolmas, erittäin toivottu lapsi, josta itse iloitsemme kovasti. Masentaa vaan, kun tuntuu että ulkopuolisten kanssa menee sukset ristiin tämän lapsen takia

Ensinnäkin eräs hyvä ystäväni kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta, ja olen ollut hänen kanssaan paljon tekemisissä kahden lapseni kanssa eikä mitään ongelmia ole ollut. Nyt kun pari kuukautta sitten kerroin hänelle että meille on tulossa kolmas (kerroin hyvin hienovaraisesti ja vaihdoin pian puheenaihetta sen jälkeen), hän ei ole sen jälkeen halunnut tavata. Ei ole suoraan sanonut että johtuisi meidän lapsestamme mutta ei oikein muutakaan syytä ole. Keksii tekosyitä aina kun ehdotan tapaamista vaikka ennen nähtiin monta kertaa viikossa.

Toisella kaverillani on ilmeisesti myös sekundääristä lapsettomuutta (ei ole suoraan minulle kertonut mutta kuulin yhteisen kaverin kautta) ja hänkään ei ole halunnut tämän uutisen jälkeen tavata. Ei vastaa puhelimeen eikä soittele takaisin. Tätäkin on jatkunut pari kuukautta. Noista tulee tosi paha mieli sillä ovat molemmat olleet mulle tärkeitä ihmisiä, joita mielelläni tapaisin. Ymmärrän toki sen, että lapsettomuudesta kärsivänä voi olla tuskallista nähdä toisia lapsia, mutta kun ennenkin on mennyt ihan hyvin niin ihmettelen miten kolmas lapsi muuttaisi asioita.

Sinkkukaverini ovat kauhuissaan, kyselevät miten "uskallan" olla näin kauan pois töistä, ja miksi ihmeessä haluan niin ison perheen, yksikin sanoi että "en olisi susta uskonut". Muutenkin aina juttelumme alkavat kysymyksellä "koskas sä oot töihin palaamassa?" Olen ollut nyt 2 v kotona, ja meinaan taas jäädä kotiin kun nuorimmainen syntyy, muutamaksi vuodeksi.

Tuntuu että on jo valmiiksi varpaillaan kun aloittaa kertomaan kolmannen lapsen tulosta.

Lisäksi vanhempani ovat suoraan sanoneet että he eivät sitten kolmannen lapsen kanssa auta enää. Heidän mielestään meidän olisi pitänyt jättää kahteen lapseen.

En tunne ketään kolmen lapsen äitiä, kaksi taitaa olla niin standardi. Tuntuu että "kukaan" ulkopuolinen ei rakasta tätä lasta, että hän olisi ei-toivottu ympäristössään, vaikka perheeseen onkin erittäin toivottu.

Olenko vaan liian herkkänä raskaushormonien takia vai mitä tämä on? Tiedän, ettei pitäisi välittää siitä mitä muut sanovat mutta kyllä tästä kaikesta vaan tulee paha mieli.

 

[Mep]

Olet herkkänä tietenkin....mutta ymmärrän vähän lapsettomuudesta kärsiviäkin. Heistä varmasti maailma tuntuu ihan paskalle kun toiset saa 3 ja toiset ei yhtään...

Vaikka mykkäkoulu ei tilannetta parannakaan.

Meillä on erinäisistä syistä vain yksi lapsi. Ei kestäisi elämäntyyli eikä terveys useampaa. Huokailen kyllä mielessäni miten eräskin tuttavapiirin 3 lapsen äiti jaksaa. En ole kateellinen, mutta ihmettelen, miten toiset jaksavat arjessa ponnistella. Aika hyvät tulotkin saa olla tai muuta omaisuutta.

Kateellinen olen vain yhdelle ystävälleni joka sai ensimmäisensä; sellaisen hymyilevan tyytyväisen, terveen vauvan. Siis aina tyytyväisen. Meillä ei ollut sellaista.

 

["vieras"]

Paljon voimia sinulle! En pysty ymmärtämään tuota,että omat vanhemmatkin sanovat noin.Tulee kyllä sun puolesta surullinen mieli =( Meillä myös pari lasta eikä oikein kukaan muu heistä välitä kuin me vanhemmat,joka on jotenkin niin surullista Kummitkaan eivät pidä yhteyttä. Onneks lapselle riitttää rakastavat vanhemmat!

 

[---]

Asut ilmeisesti pk-seudulla? Meillä päin 3 lasta on ihan normi, neljäkin. Oikeastaan en tunne kuin pari kahden lapsen perhettä. Sen sijaan kuuden lapsen perheitä tunnen viisi. Niin kauan kuin kaikkiinn lapsiin on taloudellisesti varaa ja omat voimavarat riittävät, niin lapsiluku ei kuulu muille. Jos taas lasten hoitoa laiminlyödään ja käydään sossun luukulla, niin silloin on syytäkin läheisten ihmetellä.

 

[liuluja]

Voi olla, että ei päde sinuun lainkaan - enhän tunne sinua.
Mutta meillä on sukulaisissa eräs perhe, joka vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Ja itsekin muiden sukulaisten kanssa sortunut ihmettelmään heidän ratkaisuaan. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että äiti vaikuttaa kuolemanväsyneelle jo ennestään ja he käyttävät todella paljon meidän sukulaisten apua (suuttuvat jos ei aina voi olla vahtimassa) ja toisaalta säälistä (kun äiuti NIIN väsynyt) monet suostuu yhä uudelleen vaikka hieman jo ärsyttää kuinka usein mukelot ovat yökylässä jne.
Tämä on vain yksi näkökulma...
Ja kyllähän ne hormonit herkästävät nappaamaankin kaikki negatiiviset lauseet vaikka oikeasti edes olisi niitä.

 

["vieras"]

Voi olla, että ei päde sinuun lainkaan - enhän tunne sinua.
Mutta meillä on sukulaisissa eräs perhe, joka vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Ja itsekin muiden sukulaisten kanssa sortunut ihmettelmään heidän ratkaisuaan. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että äiti vaikuttaa kuolemanväsyneelle jo ennestään ja he käyttävät todella paljon meidän sukulaisten apua (suuttuvat jos ei aina voi olla vahtimassa) ja toisaalta säälistä (kun äiuti NIIN väsynyt) monet suostuu yhä uudelleen vaikka hieman jo ärsyttää kuinka usein mukelot ovat yökylässä jne.
Tämä on vain yksi näkökulma...
Ja kyllähän ne hormonit herkästävät nappaamaankin kaikki negatiiviset lauseet vaikka oikeasti edes olisi niitä.

En kyllä usko että meidän tapauksessa olisi kysymys tuosta, sillä hoitoapua ei olla kyllä juurikaan saatu. Siskoani olen pyytänyt muutaman kerran, mutta on kieltäytynyt, joten en ole sitten enää jaksanut kysellä. Mun äiti ja isä on hoitaneet lapsia ehkä n. pari kertaa vuodessa muutaman tunnin ajan. MLL:n hoitajia on käytetty jos on ollut lääkäriä, kampaajaa yms menoa päivällä. Se on kyllä totta että saatan välillä vaikuttaa väsyneeltä. En mä silti koko ajan ole väsynyt, ja kai sitä saa joskus ollakin Aika helppoa meillä on näiden kahden lapsen kanssa ollut, ja tosiaan kovasti on toivottu kolmatta.

Asutaan suuressa kaupungissa, ja ei olla sossun asikaita ja ihan hyvin toimeentulevia, kun sitä joku kyseli. Molemmilla pitkät työurat takana ennen lapsia. Eikä ole vanhemmat olleet virikehoidossa, olen välillä ollut keikkatöissä, ja sen ajan tietty päiväkodissa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25936770]Paljon voimia sinulle! En pysty ymmärtämään tuota,että omat vanhemmatkin sanovat noin.Tulee kyllä sun puolesta surullinen mieli =( Meillä myös pari lasta eikä oikein kukaan muu heistä välitä kuin me vanhemmat,joka on jotenkin niin surullista Kummitkaan eivät pidä yhteyttä. Onneks lapselle riitttää rakastavat vanhemmat![/QUOTE]

Kiitos! Kurjaa, että teilläkin on hieman vastaava tilanne :/ Miten teillä lasten isovanhemmat tai tädit/sedät suhtautuvat lapsiin?

 

["vera"]

Eipä se muille kuulu monta lasta kukin haluaa, pääasia että lapsi on perheseen toivottu ja vanhemmilla voimia tämän kolmannenkin kasvatukseen. Todella tylyltä tuntuu etenkin omilta vanhemmilta kuulla tuommoista :/ jotenkin lapsettomat sinkku ystävät nyt saattavat joskus lipsauttaa jotain eivätkä ymmärrä että odottava äiti voi pahoittaa mielensä (minullekin käynyt niin) tuskin tarkoittavat pahaa kuitenkaan. Isovanhempien luulisi kuitenkin olevan iloisia uudesta tulokkasta siinä missä edellisistäkin. En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmä ja ilkeäkin omaa lastaan ja lapsenlastaan kohtaan. Sinuna pitäisin vuorostani pienen mykkäkoulun omille vanhemmilleni (siitäkin huolimatta ettei se mitään ongelma yksistään ratkaise) Voisit myös sanoa vanhemmillesi miksi heidän kommenttinsa loukkasi teitä ja sitten jättää heidät miettimään sanomisiaan ja katsoa muuttuuko ääni kellossa. Itse en ainakaan kuuntelisi vanhemmiltani tuollaista kommentointia asiasta josta itse iloitsen.
Voimia!

 

[samuelinäiti]

aika inhottavaa käytöstä sun vanhemmilta. lapsettomat jotenkin ymmärrän. on varmaan heille vaikeaa kohdata raskaana olevia. vaikea näitä selittää ja sillai oikeasti ymmärtää, en kyllä ole itse sellasta kokenut mutta myötätuntoa löytyy. siskollani on 3lasta, eikä heille kukaan ikinä ole olleet tollasia. meidän perheessä mun lisäks on 4 lasta että isoperhe ollaan oltu. musta on kaikkien aikaste henkilökohtanen asia että kuinka monta mukulaa pyöräyttää, mutta tossa liulujan kommentissa oli pointti.. että näitäkin löytyy. itse olen haaveillut isommasta perheestä, mutta toistaseksi tämän toisen synnyttyä ollaan standardi perheenä, menen töihin joksikin aikaa ja nautitaan elämästä näin ei muutaku voimia, kyllä ne kaveritkin sieltä "palailee", varmaan ymmärtävät itsekin ettei se asiaa muuta mitenkään jos murehtivat sun lapsi saannoksia.

 

["Vieras"]

Niin moni ajattelee, että kaksi lasta on ihan riittävä, eikä sen enempää niitä "kuulu" olla. Meillä on itsellä neljä lasta ja kyllä jo kolmannen kohdalla kauhisteltiin, että kuinka te nyt vielä. Neljännen kohdalla ei osa viitsinyt enään edes onnitella. Meidän jokainen lapsi on todella toivottu ja rakastettu!! Itse ollaan heidät kasvatettu, eikä olla virikehoitoon laitettu, eikä muille taakaksi asti viety hoitoon. Sossun luukulla ei olla ikinä käyty. Tiukkaa välillä on rahallisesti, mutta jollain tavalla aina pärjätty.

Mun mielestä toisten lapsimäärä ei kuulu kenellekään muulle, toki jos lapsista ei huolta pidetä, niin siinä kohtaa kyllä ei tunnu hyvältä, että joku saa vielä lisää siihen. Ihan samoilla linjoilla siis monen muun kanssa.

Ap:lle paljon onnea raskaudesta ja jaksamista kovasti!!

 

[yksilapsinen]

kai tuommoisessa vaikuttaa montakin asiaa. niinkuin vaikka se sisäinen käsitys sopivasta lapsiluvusta, mikä isovanhempia saattaa vaivata. ja jos lapsettomuudesta kärsivä ystävä on tehnyt suuren surutyön sopeutuakseen teidän kahteen lapseen ja kokeakseen että se on riittävän oikeudenmukaista kuitenkin, niin ilmoitus kolmannesta kaataa saavutetun tasapainon, ja tulee olo, että nyt se tuska taas alkaa ja se on sinun syytä ja ihan turhaan vielä kun olisitte nyt vaan olleet onnellisia niistä kahdestakin...

ja tietysti isovanhemmat saattavat olla mustasukkaisia siinä kuin ystävätkin. kyllähän se niin on, että mitä enemmän lapsia, sitä enemmän perhe on taipuvainen kääntymään omaksi heimokseen. läheiset jäävät vähemmälle huomiolle. isovanhemmat ovat saattaneet lisäksi miettiä, että hyvä kun nyt nuo kasvavat, niin homma helpottuu ja he voivat miettiä muutakin kuin teidän jaksamista. ja kun sitten varoittamatta tulee tieto, on kuin olisi määrätty moneksi vuodeksi takaisin päivystysvalmiuteen ja kantamaan huolta josta luuli jo päässeensä. jos ette ole sanallakaan vihjanneet aikeistanne, niin kyllähän se sitten pommina putoaa tieto.

 

[Silja.S]

Ymmärrän hyvin noita lapsettomuudesta kärsiviä. Heistä voi tuntua, että se kolmas 'katkaisee kamelinselän', että se kolmas on jo silkkaa lesoilua, pröystäilyä.

Tavallaan ymmärrän myös työelämästä kyselijöitä. Tuntuu, että itsellänikin on sitä ajatusmaailmaa, että lasten eteen pitää tehdä töitä, maksaa veroja, koska lasten kanssa myös käytetään verorahoja (nevolat, koulut...). Teillä on kuitenkin jo pitkät työurat takana, joten mielestäni tuossa tilanteessa voi haistattaa inttäjille pitkät ja kehua, että tämä aika on pyhitetty lapsille ja teille itsellenne, perheelle. Olette ansainneet sen, joten vaikuttaa pitkälti kateudelta tuo syyllistäminen.

Isovanhempia ja isovanhempien asenteita puolestaan en ole koskaan ymmärtänyt, olivat sitten omia tai muiden. Huoh.. en edes yritä.

 

[isoäiti mölykylästä]

mulle sanottiin, kun kolmatta aloin odottamaan, että tee sinäkin abortti, kun pentuja aina teet.

 

[ymmärrystä....]

Mä ainakin tajuan, miksi lapsettomuudesta kärsivillä voi olla vaikeaa pitää yhteyttä. Mun itseni oli tosi vaikea lapsettomuudesta kärsivänä ottaa vastaan kaverini superiloiset hehkutukset kolmannesta lapsesta, ja nyt kun mulla on yksi lapsi, niin toinen ystäväni on ymmärrettävästi tietyllä tapaa vaisuuntunut tästä, kun heillä rankat hoidot parhaillaan menossa. Noista nyt ei pidä loukkaantua, vaikkakaan en välejä ole kehenkään poikki laittanut tuollaisen takia enkä ymmärrä ihmisiä, jotka niin tekevät. Koitat vaan jatkaa yhteydenpitoa ja keksiä muita jutunaiheita jne., eiköhän se mene ohi!

Mutta mulla on yksi kaveri, jonka vanhemmat suhatutuivat tosi negatiivisesti heidän uutiseen kolmannesta lapsesta (sama kuin yllä). Tämä oli musta todellakin ymmärrettävää, koska tämä mun kaverini on saanut lapsensa 19-, 20- ja 23-vuotiaana, ja hänen vanhemapansa ovat lähestulkoon elättäneet heidän perheensä ja hoitaneet lapsia tosi paljon. Kun nuorin oli vauva, kaverini harmitteli joskus suureen ääneen, että "nyt kun näitä on kolme niin eihän kukaan ota näitä hetkeksikään hoitoon että pääsis edes kampaajalle!" Katsoin häntä vähän pitkään ja tokaisin vain että no mitäs sitten kuvittelit.

Ymmärrän, että isovanhemmat olivat jo ajatelleet pääsevänsä helpommalla, kun lapsenne kasvavat. Ja sitten tuleekin vielä yksi - ja ties kuinka monta lisää? Itse kuitenkin avaisin sen keskusteluyhteyden isovanhempiin päin, kertoisin ettemme tarvitse yhtään enempää lastenhoitoapua emmekä mitään taloudellista apua vaan toivomme, että hekin voisivat nauttia kasvavasta lapsiluvusta laillamme. Kävisikö tämä?

 

[Stars Hollow]

Mulla on vähän samantapaisia kokemuksia kolmannen lapsemme kohdalta. Meillä tosin tuli isompiin lapsiin iso ikäero (5v ja 7v), joten meidän kohdalla kauhisteltiin enempi sitä, miten ihmeessä tahdotaan vielä kerran alottaa kaikki alusta. Sukulaisetkin oli ilmeisesti olettaneet jo pitkään, että meidän lapsiluku oli automaattisesti täynnä, kun edellisestä vauva-ajasta oli kulunut niin paljon aikaa. Siinä sitten sai selitellä moneen kertaan, miksi todella vielä tahdottiin kolmas lapsi. Kyllähän se ärsytti ja joidenkin kommentit myös loukkasi. No, opinpahan asiasta ainakin sen, etten mee itse kyseenalaistamaan koskaan toisten lapsimäärää, vaan onnittelen, oli sitten tulossa ensimmäinen tai kahdeksas lapsi.

 

[lissukka.]

Meille on tulossa kolmas. Hyvät ystävät ovat tienneet että halusimme kolme lasta, mutta tutut, kaverit ja sukulaiset kuvittelevat että vahinko kävi. Yksi miehen puolen sukulaisista sai myös mustasukkaisuuskohtauksen, mut se nyt on muutenkin ihan pimee.

Me ei ainakaan lapsia tehty siks ettei mun tarvitsisi mennä töihin. Lopetin työt kun aloin ekaa odottaa ja aloitin koulun. Syntymän yhteydessä olen pitänyt aina kuukauden taukoa koulusta, eli kyllähän mä "töitä" koko ajan teen, koulutan itseni hyvää tulevaisuutta varten. Me haluttiin lapset pienellä ikäerolla mm. sen takia, että mä olisin kerralla pois työelämästä lasten takia, eikä sitten enää tarvitse olla.

Tästä mun tekstistä ei nyt varmasti ollut mitään apua ap:lle. Mut ainakin vertaistukea =)

 

[Dongxi]

Mää oon niin hirveä ihminen että en meinaa kestää pitää yhteyttä raskaana oleviin ystäviini. Ihan siksi että säästän omaa mielenterveyttäni ja pelkään että huonona päivänä sanoisin jotakin kamalaa vaikken halua pahaa.

En ees ole mitenkään erityisen kateellinen ihminen eikä se multa oo pois että toiset saa lapsia. En vaan jaksa väkisin tavata ihmisiä ja tulla kotiin itkemään ja makaamaan puutuneena.

 

[Eedla]

Kyllä meilläkin anoppi huokaili ja moni tuttu lipsautti että TAASko oot raskaana, ku ootin kolmatta. Mutta sou what, itse on lapsemme hoidettu ja elätetty joten ei kuulu muille.

 

["vierailija"]

Hei, kovasti toivon jaksamista ja itsensä kuuntelemista tuossa tilanteessa! Ympäristön paineet ovat välillä turhan isot. Meillä odotetaan myös kolmatta lasta ja kaikki lapsemme ovat syntyneet pienellä ikäerolla - näin tahdoimmekin. Ystävät ovat kannustaneet ja tosin heistä monella onkin kolme lasta. Sen sijaan isovanhemmat eivät pitäneet ajatuksesta ollenkaan ja kuittasivat, että vieläkö voi olla työelämästä pois..

Surullista huomata jonkun ajattelevan perheestä ja lapsista, että vievät aikaa pois työstä! Olen lasten välissä ja koko äitiyslomankin ajan tehnyt töitä, joten itse asiassa paljon vapaapäiviä en ole lasten kanssa viettänyt. Myöskään ulkopuolista hoitoa emme ole käyttäneet, vaan selvinneet itse hyvinkin joustavasti. Työuraakin on takana yli 10 vuotta.

Harmittaa, että riemu odotetusta lapsesta kääntyy sisäiseksi taisteluksi ja tsemppauksesta itseään kohtaan. Haluaisin nauttia ja riemuita täysillä tästä ihanasta ajasta, mutta ikävä kyllä mieli on hieman maassa. Rakas tuleva lapsemme ei ehkä olekaan kaikille lähipiirissä odotettu.. Surullista, mutta pakko ajatella tämän olevan meidän perheen elämää ja päätös - ajatelkoot muut mitä vaan. Hoitoapua tai taloudellista turvaa emme mekään kaipaa nyt tai vastaisuudessa, päätöksen olemme tehneet harkinnalla ja huolella kaikki asiat miettien.

Aina ei voi miellyttää kaikkia.