Kolmanteen lapseen päätyminen...

[lady of the lake]

No niin te kolmen lapsen vanhemmat tai kolmatta odottavat. Pähkäilittekö ennen "yritykseen" alkamista kuinka paljon kolmannen lapsen tekoa? Pitikö sitä miettiä enemmän kuin esim.ensimmäisen ja toisen lapsen "tekemistä"? Mietittekö taloudellisia asioiota myöskin; onko varaa ja mitä menoja kolmas lapsi tuo lisää jne? Ja todellisuudessa, onko mikään asia radikaalisti muuttunut kolmannen lapsen jälkeen?Millä ikäerolla teillä on lapset?

Itselläni kun tuo vauvakuume nostelee kovasti päätään ja mietin kaikenlaista...Tarvisiko edesmiettiä?!Siinäpä siis kysymystä kysymyksen perään.

 

[PostiPate]

meillä ei kolmatta oo vielä tulossa, vaikka mulla on kans kova vauvakuume.. Mies miettii eniten omaa jaksamistaan.. kun onhan noi kaks aika villejä.. joskaan ei mun mielestä mahdottomia. että samassahan se kolmaskin menis. raha-asiat ei huoleta.

 

[vieras]

Eipä paljon pystynyt pähkäilemään mitään, kun kolmonen tuli yllärinä, säännöllisistä pillereistä piittaamatta!

 

[Mankell]

Me pähkäiltiin kolmannen tekemistä aika pitkään, olin aika kahden vaiheilla. Mietin kaikkea raha-asioista töistä poisoloon ja omaan jaksamiseen jne. No kolmonen sitten ilmoitti tulostaan pikku yllärinä, että tässä nyt sitten mahaa kasvatellaan. Ei tartte enää miettiä.

 

[3xäiti]

Mulle oli alusta asti selvää, että lapsia haluan enemmän kuin kaksi. Ja mieskin tiesi siitä jo hyvissä ajoin seurusteluvaiheessa, joten ei tarvinnut ylipuhua kolmannen lapsen ollessa ajankohtainen =)

Esikoinen oli täyttänyt juuri 4v kun kuopus syntyi, joten ei meillä "hankintaa" sen enempää mietitty...

 

[Mamma-78]

Mietittiin jonkin aikaa ja päätettiin että tulee jos on tullakseen, mihinkään hoitoihin ei oltais lähdetty. Meni about 1,5v ennen kuin tärppäsi, oltiin jo vähän niin kuin unohdettu koko juttu. Nyt viikkoja kohta 33. Meillä ei niinkään taloudelliset asiat mietityttänyt, koska edelliset saatiin silloin kun sain vain minimiäitiyspäivärahaa. Nyt kun olen ollut töissä niin päivärahakin on parempi. Luulenpa että JOS neljättä alettais miettiä, niin pitäis oikeesti ajatella miten pärjäis rahallisesti kun autokin pitäis laittaa uusiksi.

 

[tyttö]

mä olen kans miettinyt ihan samoja juttuja! taitaa olla näköjään kaikilla kolmosto suunnittelevilla samoja aatoksia. ihana huomata etten olekaan yksin ajatuksineni.=)

 

[ssssssssss]

samoja ajatuksia. mietin myös sitäkin että en taida kolmea lasta saada koskaan hoitoon mihinkään...en kyllä nytkään saa nuorempaa 2v. koskaan hoitoon,mutta kolmen kanssa olisi vielä vaikeampaa...myös asunto asiat hiukan huolestuttavat. asumme kolmiossa ja ahdastahan sitä vähän tulisi...

 

[Porsse]

Tosi hyvä kysymys... Kolmas lapsi sai tulla kun vanhempi tyttö aloitti
koulun. Yritystä puolisen vuotta.
Ainoo asia oli se että kaksi vanhempaa olisi hiukan vanhempia ja
mä työelämässä, iso talo ja talous kunnossa. Töissä olen ollut nuorimman lapsen tarhaan mentyä
viisi vuotta joten nyt oli sopiva hetki *muoks*
Nyt sitten rv 24 menossa.. :heart:

 

[lady of the lake]

hops

 

[Essuliina]

Meillä menossa samat aatokset..Meillä tyttö alotti tänään koulun ja poika on 5v. Sain vakkaripaikan reilu vuosi sitten ja nyt tultiin miehen kans siihen tulokseen et kolmas lapsi on tervetullut jos suinkin saadaan. Kävin tänään poistattaa kierukan joten jännät ajat alkaa =) Mä mietin aika paljonki tätä kolmatta, kun on kuiteski tota ikäeroo jo noihin vanhempiin et alotetaanko vauvarumba alusta (joskus vannoin ettei ikinä enää =)) Mut nyt kun on tiiviisti tehny yli vuoden kolmivuorotyötä ja tuntuu et ikinä ei oo koko perheen yhteistä aikaa jne ni aateltiin et tää ois siinäkin mielessä mahtava juttu ku sit voisin olla kotona lapsia laittaa kouluun ja olla vastaanottamassa. Meillä tosin ei oo enää mitään vauvajuttuja tallessa ku niin päätin sillon et kaks lasta riittää ja möin ja annoin kaikki kamat pois mut nyt tuntuu et ihanahan se ois ruveta taas vauvanvaatteita hiplaamaan =)

 

[sisukasmami]

täällä kans haaveillaan ja kuumeillaan pikku kolmosesta :heart:
ja olen kans miettinyt omaa jaksamista, esikoinen alotti just eskarin ja kuopus viä kotona =)
mutta todella haluaisin vauvan :heart: :heart:

 

[enga]

No se vaan tuli jostain ensin mulla oli vauvakuume ja sit kun asia alkoi multa unohtua niin mies lämpeni ajatukselle.. ja siitä se ajatus sitten lähti.

Nyt lapsia on kolme, alku hieman kaoottista mutta eiköhän tämä arki tästä lähde sujumaan.

 

[lady of the lake]

Kiitos kaikki kommentoineet, kiva kun löytyy muitakin haaveilijoita ja kuulla ajatuksia asiasta.Vieläkin luen mietintöjänne mielelläni

 

[Bellukka]

se vauvakuume ku ei ohi menny ei sitten millään... väliinhän se on raskasta kun on 3 niin pientä mutta en kyllä päivääkään vaihtaisi pois :heart:

 

[Laulava salapoliisi]

Se oli se vauvakuume :heart: Eipä tuo ohi mennyt ennenkuin tämä kolmas aarre oli alullaan... :heart: Meillä isommat lapset ovat jo 10v pintaan ja koko perheen lemmikki tämä pikkuinen, nyt 8kk ikäinen on =)

 

[Ultramariini]

Minä mietin ja pähkäilin itseni kanssa. En niinkään ehkä ajatellen taloudellisia asioita vaan pikemminkin omaa jaksamistani ja sitä miten se taas muuttaisi perheemme dynamiikkaa. Itseasiassa olin aika solmussakin asian kanssa.
Halusin kovasti ja kaipaisin vielä yhtä lasta, mutta samalla pelkäsin etten "riittäisi " äidiksi kolmelle jne.
Minä olen ns. ikä-äiti. Eli aloittanut "lastenteon" vasta päälle 30- vuotiaana.
Mietin myös ikääni kuumeilessa kolmatta. Olo oli tosi kahtiajakautunut.

Päätimme kuitenkin, että vauva on tervetullut jos on tullakseen ja aika pian päätöksen jälkeen aloinkin odottaa kolmattamme.

Lapset ovat nyt 7, 5 ja kuopuskin kohta 3v. Ja toki jotkut asiat muuttuivat kun lapsia olikin kolme. Vauva-aika oli rankkaa, sillä kuopus oli kovin itkuinen ja vaativa vauva.
Mutta en enää oikeastaan osaa ajatella, että elämä olisi oleellisesti raskaampaa kolmen kuin kahden kanssa. Lapsista on seuraa toisilleen ja hyvin sitä rakkautta riitti kolmannellekin.
=)

En osaa ajatellakaan, mitä elämä olisi ilman kiukkuavaa kuopustamme.

Muutos yksilapsisesta perheestä kaksilapsiseksi oli paljon suurempi ja vaikeampi paikka, kuin se että lapsia olikin kolme.
Meillä meni auto vaihtoon, mutta se on oikeastaan tosi "pikku juttu" ja se kolmas lapsi sitten taas on sellainen ihana, "iso juttu". =)

 

[MorbidMama]

Ei olla mietitty mitään..kolmas oli täydellinen ja sitäkin iloisempi ylläri. =)

 

[körömölli]

eipäs paljon mietitty kun yllärinä tuli.mutta en usko että niin paljon tuo muutoksia kuin kakkosen tulo.

 

[Miuski harmailee]

Meille oli aina selvää, että perheesemme kuuluu kolmaskin lapsi. Mä olisin sydämessäni ollut valmis (järki oli eri asia!) kolmoseen silloin kun kakkonen täytti vuoden. Miehen kanssa oltiin kuitenkin puhuttu, että sitten, kun esikoisen kouluunlähtö alkaa lähentyä.. Välissä rakennettiin vielä talokin ja talon rakennusaikana tulin yllättävän nopeasti raskaaksi. Poikamme, kolmosemme, syntyi viime talvena ja siskonsa täyttivät keväällä 7v ja 5v. Olen nauttinut äärettömästi kotona olemisesta ja vauvan hoitamisesta! Ehdottoman hyvä ja upea päätös tämä kolmonen

 

[lady of the lake]

:attn:

 

[kutku]

Omaa jaksamista mietin eniten, tyttö 1v4kk valvottanut paljon ja käsi kans (hermopinne ranteessa, puutuu sormet, aiemmin puutu koko käsi ja hartiat ym. oli niin jumissa että me ei kuukausiin ulkoiltu ku vaan sillon, ku mä satuin olemaan siinä kunnossa, että ulos pystyin). Jos kolmas raskaus oliskin sitten jotain kauheaa, supistuksia, lepoa, jotain vaikeuksia muuten, niin jaksaisinko varmasti?

 

[Puppis]

Meillä esikoinen täytti juuri 4v ja keskimmäinen 2v kun kuopus syntyi. vaikka vauva on ollut kohtalaisen helppo (ei koliikkia, mutta iltahuutoa ekat 3kk) on arki ollut raskaampaa kuin kahden kanssa, luonnollisestikin. Vauva on aina vauva: tarvii jatkuvaa kanniskelua, nukuttamista, syöttämistä, seuran pitoa jne. isoveljet tappelevat jatkuvasti. Ja pikkusiskolla on jo aika kova kipukynnys, kun on saanut "osumia" veljiltään, varsinkin 2-vuotiaalta. Tänään viimeksi tuli puinen työkalupakki päähän...
vaikka arki on raskasta, olen tyytyväinen että tuli kolmas "tehtyä". Järjellä ajateltuna tämä arki näiden pienten lasten kanssa on rankkaa, omaa aikaa ei ole yhtään. Mut kyllä vauva kuitenkin voimaa antaa, miettikää vaikka niitä pulleita ja pehmeitä jalkoja ja poskia... Vauvat on kyl ihania mussukoita. Eli yhteenvetona: siitä vaan yrittämään, taloudellisesti ei kannata miettiä, kyllä ne asiat järjestyy...

 

[catlady]

Meille syntyi toivotusti kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. :heart: :heart:

Siinäpä mietimme, että jos vielä lapsia saadaan, niin koitetaan MYÖHEMMIN iltatähteä...
Mutta tyttöjen ollessa 2 ja 4 vuotiaat, ajateltiin me, että eihän me jakseta odottaa ja olkoon kaikki lapset suurinpiirtein yht'aikaa PIENIÄ...

Ja niinpä pikkumies sai alkunsa ja syntyi tyttöjen kohta täyttäessä 3 ja 5... :heart:

Nyt EHKÄ olisi lapsiluku täynnä, kattellaan...

 

[RiikkaTii]

Minulle oli itsestään selvää, että eka lapsi saa sisaruksen, mutta kolmatta en ollut miettinyt ollenkaan etukäteen. Nyt meillä on siis kaksi lasta, ja minusta alkaa vähitellen tuntua että se riittää. Jo nyt tuntuu välillä että on niin huono ja kärsimätön äiti kun olla voi, miten asiat menisi sitten kun talossa olisi vielä yksi juoksentelija lisää...