V
"vieras"
Vieras
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Meille on tulossa melko pienellä ikäerolla kolmas, erittäin toivottu lapsi, josta itse iloitsemme kovasti. Masentaa vaan, kun tuntuu että ulkopuolisten kanssa menee sukset ristiin tämän lapsen takia 
Ensinnäkin eräs hyvä ystäväni kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta, ja olen ollut hänen kanssaan paljon tekemisissä kahden lapseni kanssa eikä mitään ongelmia ole ollut. Nyt kun pari kuukautta sitten kerroin hänelle että meille on tulossa kolmas (kerroin hyvin hienovaraisesti ja vaihdoin pian puheenaihetta sen jälkeen), hän ei ole sen jälkeen halunnut tavata. Ei ole suoraan sanonut että johtuisi meidän lapsestamme mutta ei oikein muutakaan syytä ole. Keksii tekosyitä aina kun ehdotan tapaamista vaikka ennen nähtiin monta kertaa viikossa.
Toisella kaverillani on ilmeisesti myös sekundääristä lapsettomuutta (ei ole suoraan minulle kertonut mutta kuulin yhteisen kaverin kautta) ja hänkään ei ole halunnut tämän uutisen jälkeen tavata. Ei vastaa puhelimeen eikä soittele takaisin. Tätäkin on jatkunut pari kuukautta. Noista tulee tosi paha mieli sillä ovat molemmat olleet mulle tärkeitä ihmisiä, joita mielelläni tapaisin. Ymmärrän toki sen, että lapsettomuudesta kärsivänä voi olla tuskallista nähdä toisia lapsia, mutta kun ennenkin on mennyt ihan hyvin niin ihmettelen miten kolmas lapsi muuttaisi asioita.
Sinkkukaverini ovat kauhuissaan, kyselevät miten "uskallan" olla näin kauan pois töistä, ja miksi ihmeessä haluan niin ison perheen, yksikin sanoi että "en olisi susta uskonut". Muutenkin aina juttelumme alkavat kysymyksellä "koskas sä oot töihin palaamassa?" Olen ollut nyt 2 v kotona, ja meinaan taas jäädä kotiin kun nuorimmainen syntyy, muutamaksi vuodeksi.
Tuntuu että on jo valmiiksi varpaillaan kun aloittaa kertomaan kolmannen lapsen tulosta.
Lisäksi vanhempani ovat suoraan sanoneet että he eivät sitten kolmannen lapsen kanssa auta enää. Heidän mielestään meidän olisi pitänyt jättää kahteen lapseen.
En tunne ketään kolmen lapsen äitiä, kaksi taitaa olla niin standardi. Tuntuu että "kukaan" ulkopuolinen ei rakasta tätä lasta, että hän olisi ei-toivottu ympäristössään, vaikka perheeseen onkin erittäin toivottu.
Olenko vaan liian herkkänä raskaushormonien takia vai mitä tämä on? Tiedän, ettei pitäisi välittää siitä mitä muut sanovat mutta kyllä tästä kaikesta vaan tulee paha mieli.
Ensinnäkin eräs hyvä ystäväni kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta, ja olen ollut hänen kanssaan paljon tekemisissä kahden lapseni kanssa eikä mitään ongelmia ole ollut. Nyt kun pari kuukautta sitten kerroin hänelle että meille on tulossa kolmas (kerroin hyvin hienovaraisesti ja vaihdoin pian puheenaihetta sen jälkeen), hän ei ole sen jälkeen halunnut tavata. Ei ole suoraan sanonut että johtuisi meidän lapsestamme mutta ei oikein muutakaan syytä ole. Keksii tekosyitä aina kun ehdotan tapaamista vaikka ennen nähtiin monta kertaa viikossa.
Toisella kaverillani on ilmeisesti myös sekundääristä lapsettomuutta (ei ole suoraan minulle kertonut mutta kuulin yhteisen kaverin kautta) ja hänkään ei ole halunnut tämän uutisen jälkeen tavata. Ei vastaa puhelimeen eikä soittele takaisin. Tätäkin on jatkunut pari kuukautta. Noista tulee tosi paha mieli sillä ovat molemmat olleet mulle tärkeitä ihmisiä, joita mielelläni tapaisin. Ymmärrän toki sen, että lapsettomuudesta kärsivänä voi olla tuskallista nähdä toisia lapsia, mutta kun ennenkin on mennyt ihan hyvin niin ihmettelen miten kolmas lapsi muuttaisi asioita.
Sinkkukaverini ovat kauhuissaan, kyselevät miten "uskallan" olla näin kauan pois töistä, ja miksi ihmeessä haluan niin ison perheen, yksikin sanoi että "en olisi susta uskonut". Muutenkin aina juttelumme alkavat kysymyksellä "koskas sä oot töihin palaamassa?" Olen ollut nyt 2 v kotona, ja meinaan taas jäädä kotiin kun nuorimmainen syntyy, muutamaksi vuodeksi.
Tuntuu että on jo valmiiksi varpaillaan kun aloittaa kertomaan kolmannen lapsen tulosta.
Lisäksi vanhempani ovat suoraan sanoneet että he eivät sitten kolmannen lapsen kanssa auta enää. Heidän mielestään meidän olisi pitänyt jättää kahteen lapseen.
En tunne ketään kolmen lapsen äitiä, kaksi taitaa olla niin standardi. Tuntuu että "kukaan" ulkopuolinen ei rakasta tätä lasta, että hän olisi ei-toivottu ympäristössään, vaikka perheeseen onkin erittäin toivottu.
Olenko vaan liian herkkänä raskaushormonien takia vai mitä tämä on? Tiedän, ettei pitäisi välittää siitä mitä muut sanovat mutta kyllä tästä kaikesta vaan tulee paha mieli.