ukko paljasti vihdoin suhteen

[Bree]

tulee tuntuma että ap on näitä naisia jotka tarvitsevat miestä elättäjäksi.
Anteeksi vain suora puheeni, voin tietty olla väärässäkin.
tosi asia vaan on että suomessa naiset oppii helppoon elämään eikä enää osaa/viitsi tulla toimeen omillaan kun mies on aina elättänyt perheen, mahdollistanut lomamatkat ja emännän sisustusvillitykset..
yksinhuoltajana ei niin leveässä leivässä välttämättä ole kiinni eikä haluta saavutetuista eduista päästää irti.
Annetaan mielummin miehen hakea viihdykkeensä muualta ja sitä rataa. Mut kannattaisi ajatella sitäkin että ehkä ero olisi parempi ratkaisu miehen ja lasten kannalta?

 

[vieras]

tulee tuntuma että ap on näitä naisia jotka tarvitsevat miestä elättäjäksi.
Anteeksi vain suora puheeni, voin tietty olla väärässäkin.
tosi asia vaan on että suomessa naiset oppii helppoon elämään eikä enää osaa/viitsi tulla toimeen omillaan kun mies on aina elättänyt perheen, mahdollistanut lomamatkat ja emännän sisustusvillitykset..
yksinhuoltajana ei niin leveässä leivässä välttämättä ole kiinni eikä haluta saavutetuista eduista päästää irti.
Annetaan mielummin miehen hakea viihdykkeensä muualta ja sitä rataa. Mut kannattaisi ajatella sitäkin että ehkä ero olisi parempi ratkaisu miehen ja lasten kannalta?

Mä luulen, että enemminkin kuin materia, tässä on avainasemassa se, että nainen on emotyyppi, joka on vuosikaudet keskittynyt kotiin ja lapsiin ja heidän ympärillään pyöriviin juttuihin. Ulkonäkö, parisuhde, työ (vaikka voihan hänellä ihan kiva työ ollakin mutta tuskin mitään suurta paloa työhönsä) ja muut sellaiset asiat ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja hiljalleen nainen on identiteetiltään ennen kaikkea vain äiti. Silloin voi päästäkin sellaiseen mielentilaan, jossa vain se on sitä oikeaa elämää -elämää, jossa seksikin tuntuu merkityksettömämmältä ja jossa onni tulee pääsääntöisesti lapsista. Näin mä luulen.

 

[Tallu -]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

 

[Rukoilijasirkka]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

 

[vieras]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Ei mene minulle läpi, että elämänkumppanuus, johon kuuluu toisen jakaminen, olisi sen suurempaa rakkautta kuin se, että suhteen kaikkiin osapuoliin riittää yksi ihminen. Jos onneen suhteessa tarvitaan joku ulkopuolinen täyttämään tietyt tarpeet, suhde ei minusta ole ideaali. Tokihan pitkässä liitossa, jossa ollaan uskollisia, koetaan myös voimakasta kumppanuutta.

 

[yksi vaan]

Hei kuulkaa, jokainen pari asettaa itse OMAT rajansa. Mitä sitten jos ne onkin erilaiset, kuin monien muiden kunhan ne sopii MOLEMMILLE suhteessa. Jollakin pussailu, tanssi tai jopa keskustelu on pettämistä, toiselle taas seksi toisen kanssa on ihan ok. Jokainen pari asettaa itse rajansa, ja silloin voi olla, että valehtelu on isompi paha, kun vieraissa käynti, Eli siksi ehkä APlle on tärkeämpää teitää, että on toinen, kuin olla se ainoa.

 

[Tallu -]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

Hmm... minusta se kuitenkin on eri asia, koska siinä tapauksessa kyseessä olisi sukulaisuussuhde.

 

[Tallu -]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Ei mene minulle läpi, että elämänkumppanuus, johon kuuluu toisen jakaminen, olisi sen suurempaa rakkautta kuin se, että suhteen kaikkiin osapuoliin riittää yksi ihminen. Jos onneen suhteessa tarvitaan joku ulkopuolinen täyttämään tietyt tarpeet, suhde ei minusta ole ideaali. Tokihan pitkässä liitossa, jossa ollaan uskollisia, koetaan myös voimakasta kumppanuutta.

Eihän sen tarvitse teille mennäkään läpi =) Totesin vain ymmärtäväni ap:ta, ja kerroin vähän perusteluja sille.

 

[....]

Hei kuulkaa, jokainen pari asettaa itse OMAT rajansa. Mitä sitten jos ne onkin erilaiset, kuin monien muiden kunhan ne sopii MOLEMMILLE suhteessa. Jollakin pussailu, tanssi tai jopa keskustelu on pettämistä, toiselle taas seksi toisen kanssa on ihan ok. Jokainen pari asettaa itse rajansa, ja silloin voi olla, että valehtelu on isompi paha, kun vieraissa käynti, Eli siksi ehkä APlle on tärkeämpää teitää, että on toinen, kuin olla se ainoa.

Niinpä, mutta aika moni täällä peräänkuuluttaa lähinnä sitä onko ap varmasti ratkaisuun onnellinen. On nimittäin aika äärimmäinen tilanne, joka voi mennä aika pahasti metsään, jos ei muuta niin sen myötä kuinka tuollainen tilanne hiljalleen syö itsetunnon. Tietenkin kaikki tavallaan, mutta ap:han itse tästä halusi keskustelun aloitta, joten kommenttiahan sitten tulee. Mutta ihan asiallisiahan kommentteja tässä ketjussa on ollut.

 

[mun muru]

Tjaa. No ymmärrän kyllä että seksi on tärkeää ja rehellisyys tärkeää. Jos teidän talossa pysyy nauru ja ilo niin eiköhän suhdekin kestä toisen naisen seksileluna taustalla. Ainoa miinuspuoli on että sinun täytyy toivoa ettei se nainen vaadi lahjoja ym. jotka olisi pois teidän taloudestanne.

Pysy kovana että saat itse timantit ja lelunaiselle jää vain suklaastringit!

 

[...]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

Hmm... minusta se kuitenkin on eri asia, koska siinä tapauksessa kyseessä olisi sukulaisuussuhde.

Mutta eihän tuollainen suhde ole paljon sukulaissusuhdetta kummempi.

 

[mun muru]

En usko että tuo syö edes itsetuntoa. Kysymyshän on vain seksistä. Ja kaikki ihmiset ovat erilaisia.

 

[veiras]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Ei mene minulle läpi, että elämänkumppanuus, johon kuuluu toisen jakaminen, olisi sen suurempaa rakkautta kuin se, että suhteen kaikkiin osapuoliin riittää yksi ihminen. Jos onneen suhteessa tarvitaan joku ulkopuolinen täyttämään tietyt tarpeet, suhde ei minusta ole ideaali. Tokihan pitkässä liitossa, jossa ollaan uskollisia, koetaan myös voimakasta kumppanuutta.

Eihän sen tarvitse teille mennäkään läpi =) Totesin vain ymmärtäväni ap:ta, ja kerroin vähän perusteluja sille.

Ja mä vaan kerroin omia perustelujani..

 

[...]

En usko että tuo syö edes itsetuntoa. Kysymyshän on vain seksistä. Ja kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Mutta jos rinnakkaissuhde on jatkunut vuosia, siinä on varmasti mukana tunnetta jos jonkinlaista. Se on tässä mun mielestä paljon vaarallisempi juttu kuin pelkkä seksi.. Siinä on varmasti jo mukana hellyyttä ja kiintymystä.. ihastuksesta nyt puhumattakaan.

 

[mun muru]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

Hmm... minusta se kuitenkin on eri asia, koska siinä tapauksessa kyseessä olisi sukulaisuussuhde.

Mutta eihän tuollainen suhde ole paljon sukulaissusuhdetta kummempi.

No yöööök eikai kukaan oman veljensä kanssa suhdetta halua! VIERAAN ( ei sukulaisen) miehen ja naisen suhde on todella erilainen kuin esim. vejlen/isän ja naisen suhde.

Itse olen hyvä kaveri veljeni kanssa mutta miespuoliset kaverit on täysin eri asia :-D

 

[yksi vaan]

No suhdehan voi mennä metsään, on sen "rajat" sitten millaiset vaan. Eli riskiän siinä on, mutta jos ap on siihen tyytyväinen, niin suodaan hänelle se. pettymyksiä voi tulla, mutta voihan niitä tulla ihan tavallisessa ja kahden ihmisen onnellisessa (??) perisuhteessakin. Eli koitan vaan sanoa, että miksi meidän muiden pitää ap neuvoa jos hän on tähän tilanteeseen tyytyväinen. Eiköhän hän ymmärrä mitä tekee... Ja mitäs se ero tai huuto auttais? Jos haluaa jatkaa miehen kanssa, niin eipä se heti erokaan sitä asiaa muuttaisi.

 

[mun muru]

En usko että tuo syö edes itsetuntoa. Kysymyshän on vain seksistä. Ja kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Mutta jos rinnakkaissuhde on jatkunut vuosia, siinä on varmasti mukana tunnetta jos jonkinlaista. Se on tässä mun mielestä paljon vaarallisempi juttu kuin pelkkä seksi.. Siinä on varmasti jo mukana hellyyttä ja kiintymystä.. ihastuksesta nyt puhumattakaan.

Mutta totuus on se jonka ap sanoo. Jos hän sanoo ettei itsetunto kärsi niin se ei kärsi. Tiedän ettei kaikki ota asioita niin henk. kohtaisesti, että vika olisi itsessä.
Itsekään en ole kovin herkkä ottamaan yhtään mitään henk koht. siksi emppaan ap:tä.

 

[Tallu -]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

Hmm... minusta se kuitenkin on eri asia, koska siinä tapauksessa kyseessä olisi sukulaisuussuhde.

Mutta eihän tuollainen suhde ole paljon sukulaissusuhdetta kummempi.

Lapset? Yhteinen talous? Yhteinen sänky? En mä noita veljeni kanssa haluaisi (mulla ei tosin ole veljeä, joten ehkä olen siinä mielessä jäävi vastaamaan)

 

[veiras]

En usko että tuo syö edes itsetuntoa. Kysymyshän on vain seksistä. Ja kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Mutta jos rinnakkaissuhde on jatkunut vuosia, siinä on varmasti mukana tunnetta jos jonkinlaista. Se on tässä mun mielestä paljon vaarallisempi juttu kuin pelkkä seksi.. Siinä on varmasti jo mukana hellyyttä ja kiintymystä.. ihastuksesta nyt puhumattakaan.

Mutta totuus on se jonka ap sanoo. Jos hän sanoo ettei itsetunto kärsi niin se ei kärsi. Tiedän ettei kaikki ota asioita niin henk. kohtaisesti, että vika olisi itsessä.
Itsekään en ole kovin herkkä ottamaan yhtään mitään henk koht. siksi emppaan ap:tä.

Tietenkin on ap:n aivan oma asia onko onnellinen vai ei. Mun lähipiirissä vaan mies oli pettänyt vaimoaan tämän tietäen pitkään ja ei se kyllä ole niin ruusuista 'elämänkumppanuutta' tässä tapauksessa ollut, etten tuntisi huonoja viboja kun kuulee tällaisesta järjestelystä. MUTAA on tietysti ihan heidän oma juttunsa ja voipa kai toimiakin!

Musta tällainen menee vähän samaan pinoon kuin avoin suhde, jota niin moni on jossakin vaiheessa yrittänyt -ja sitten polttanut näppinsä. Lähinnä mä ajattelen, että jos onkin mahis, että ap ei kuitenkaan ole niin onnellinen tästä ratkaisusta, on ihan ok jos joku sanoo ääneen, että eroon ei kuole ja sen jälkeenkin voi elämä ihan hyvin sujua. Olisin toivonut näes, että tämä tuttu nainen ei olisi odottanut niin kauan kuin teki, ennen kuin avioero lopulta tuli. Siihen mennessä hän oli katkeroitunut ja ero entistä kipeämpi.

 

[Tallu -]

En usko että tuo syö edes itsetuntoa. Kysymyshän on vain seksistä. Ja kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Mutta jos rinnakkaissuhde on jatkunut vuosia, siinä on varmasti mukana tunnetta jos jonkinlaista. Se on tässä mun mielestä paljon vaarallisempi juttu kuin pelkkä seksi.. Siinä on varmasti jo mukana hellyyttä ja kiintymystä.. ihastuksesta nyt puhumattakaan.

Mulla on kaksi miesystävää, siis miespuolista ystävää. Ystävää siis, ilman seksiä. Mutta tunteita mulla heitä kohtaan on, kuten naispuolisiakin ystäviäni kohtaan. Se on ihan kuin lapsimääränkin lisääntyessä, rakkaus ei vähene rakkaudenkohteiden lisääntyessä, vaan se kasvaa. Tosin en mä noita ystäviäni rakasta, mutta ihailen heitä ja pidän heistä hyvin paljon. Ja ihmissuhde ilman tunteita kuulostaa minusta ikävältä.

 

[r u u s a]

Mä en taaskaan osaa sanoa kuin että hyvä, jos molemmat suhteen (tai kaikki suhteiden) osapuolet ovat tyytyväisiä. =)

Ja kokemuksesta perään että se kyllä osaa olla joskus pirun vaikeaa.

 

[Rukoilijasirkka]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

Hmm... minusta se kuitenkin on eri asia, koska siinä tapauksessa kyseessä olisi sukulaisuussuhde.

Mutta eihän tuollainen suhde ole paljon sukulaissusuhdetta kummempi.

Lapset? Yhteinen talous? Yhteinen sänky? En mä noita veljeni kanssa haluaisi (mulla ei tosin ole veljeä, joten ehkä olen siinä mielessä jäävi vastaamaan)

No mutta kuka haluaa lapset, yhteisen sängyn ja talouden miehen kansssa, jonka kanssa kipinä on loppu?

 

[Nyynä]

Mä ymmärrän ap:ta. Kyseessä on ns. elämänkumppanuus, joka on minusta parisuhdetta suurempaa rakkautta, koska siinä toiselle suodaan onni myös muualla, kuin itsensä kanssa. Itsekin voisin elää sellaisessa suhteessa, mutta isännälle se ei sovi. Ja mäkin rakastan miestäni syvästi.

Juupa juu. no0 miksei elämänkumppaniksi sitten kelpaa yhtähyvin vaikka oma veli?

Hmm... minusta se kuitenkin on eri asia, koska siinä tapauksessa kyseessä olisi sukulaisuussuhde.

Mutta eihän tuollainen suhde ole paljon sukulaissusuhdetta kummempi.

Lapset? Yhteinen talous? Yhteinen sänky? En mä noita veljeni kanssa haluaisi (mulla ei tosin ole veljeä, joten ehkä olen siinä mielessä jäävi vastaamaan)

No mutta kuka haluaa lapset, yhteisen sängyn ja talouden miehen kansssa, jonka kanssa kipinä on loppu?

no en mie ainakaan....

 

[r u u s a]

Mä muuten nukun yhä samassa sängyssä ja olen liitossa ja niin edelleen vaikkei ole suhdetta eikä kipinääkän. Lasten takia.

 

[Tallu -]

No mutta kuka haluaa lapset, yhteisen sängyn ja talouden miehen kansssa, jonka kanssa kipinä on loppu?

Aika moni vanha pariskunta on tuossa jamassa ja ovat onnellisia keskenään. Mä uskon, että tämän ymmärtääkseen vaaditaan kokemusta pidemmästä parisuhteesta. On hyvä ja turvallinen olla sen toisen kanssa yhdessä, vaikka sitä kipinää ei olekaan.