Ujojen lapsien äidit hoi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ujon äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

ujon äiti

Vieras
Mitenkä teillä sujunut hoidossa, eskarin ja koulun aloitus?

Mitenkä lapsen ujous näkyy teidän joka päiväisessä arjessa, vai näkyykö?

Ujosteleeko lapsi kaikkia, vai joitakin valikoiden?

Saatteko kuulla ihmettelyä lapsenne ujoudesta?

Niin ja minkä ikäinen ujo lapsi sinulla on?
 
takkuillen ihan kaikkialla! eskarissa meni puoli vuotta ennekö sai oikeita kavereita ja lähti jokun luokse kyläänkään.

iän myötä kyllä vähän helpottunut.
 
Meillä on ujo tyttö. Hoidon aloitus päiväkodissa 4 vuotiaana oli todella hankalaa, itki 3-4 kk aina kun vein hoitoon, ja hoidossakin saattoi itkeä vielä jopa tunnin aamulla. Hoitopaikassa ei mennyt muiden mukaan leikkimään, mutta onneksi yksi poika viihtyi usein tyttömme seurassa, joten ei aivan yksin tarvinnut olla.
Nyt aloittaa syksyllä eskarin ja on minusta reipastunut paljon tuosta päiväkotiajasta. Esim. eskariin tutustuminen sujuin hyvin, jäi sinne reippaasti muiden kanssa. Mutta ei esim. uskalla mennä naapuriin kaverinsa luokse yksin. Odottaa aina että kaveri tulee meille hakemaan tyttöä leikkimään.
Lapsi ujostelee aivan kaikkia, kyläilytilanteissa istuu aina meidän aikuisten seurassa eikä mene muiden lasten kanssa leikkimään. Kotioloissa ei tietenkään ujoudesta näy merkkiäkään, riehuu ja puha pälättää kuin kuka tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
Meillä on ujo tyttö. Hoidon aloitus päiväkodissa 4 vuotiaana oli todella hankalaa, itki 3-4 kk aina kun vein hoitoon, ja hoidossakin saattoi itkeä vielä jopa tunnin aamulla. Hoitopaikassa ei mennyt muiden mukaan leikkimään, mutta onneksi yksi poika viihtyi usein tyttömme seurassa, joten ei aivan yksin tarvinnut olla.
Nyt aloittaa syksyllä eskarin ja on minusta reipastunut paljon tuosta päiväkotiajasta. Esim. eskariin tutustuminen sujuin hyvin, jäi sinne reippaasti muiden kanssa. Mutta ei esim. uskalla mennä naapuriin kaverinsa luokse yksin. Odottaa aina että kaveri tulee meille hakemaan tyttöä leikkimään.
Lapsi ujostelee aivan kaikkia, kyläilytilanteissa istuu aina meidän aikuisten seurassa eikä mene muiden lasten kanssa leikkimään. Kotioloissa ei tietenkään ujoudesta näy merkkiäkään, riehuu ja puha pälättää kuin kuka tahansa.

Meidän ujo on 3-vuotias. Hänen hoidon aloitus sujui hyvin, tosin meni pph:oon ja varahoitoon ryhmikseen jossa lapsia huomattavasti vähempi kuin päiväkodissa. Hoidossa hyvin pyyhkii, ei ole se villein lapsi, mutta hyvin löytyy leikki muiden kanssa.

Mutta ujostelee meille kylään tulevia aina hetken sylissä ja sitten minun tai iskän kanssa menee leikkimään alkuun ja sitten jo leikkii itsekseen.

Kaupassa katoaa jalan taakse jos joku vieras (varsinkin mies) kysyy häneltä jotain. Joskus sitten saattaa hiljaa vastata joo tai ei.
 
Meidän ujo tyttö aloitti 1,5-vuotiaana päiväkodissa ja on sujunut paljon paremmin kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Eka viikon jälkeen jäi jo hoitoon mielellään ilman pientäkään itkua ja parin kuukauden jälkeen oli huomattavasti reippaampi myös kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
Teidän ujo 3-v vaikuttaa minusta ihan normaaliujolta lapselta!

Ai jaa, itse olen pitänyt ujona.

Hän esimerkiksi katsoo kaupassa miehiä (siis etenkin tummia) todella pitkään. Kerran parahti itkuun kun joku tumma mies häntä katsoi pitkään, siis ihan hiljattain.

Joskus kun tulee vieraita, niin haluaa olla ensin hetken sylissä. Serkkujen ja muiden useimmin nähtyjen tuttujen kanssa ei toki, mutta esim. iskän miespuoliset kaverit hirvittävät häntä...

 
Meidän ujopiimällä on ikää 1v7kk. Hoidon aloitti 1v3kk iässä. Ihan hyvin on mennyt hoidossa, ei juuri itkemään jää, mutta pääasiassa esim. leikkinyt eri huoneessa kuin muut lapset ja ulkona puistossa vain seisonut hoitajan vieressä koko ulkoilun ajan. Mutta nyt viime viikolla tapahtunut jotain ja alkanut uskaltaa leikkiä muidenkin kanssa, jopa ihan ventovieraiden lasten. Harmi, että jää lomalle huomenna...
Aina ollut vähän "raukka", ei osaa pitää puoliaan, tosin ei ole ollut ketään kuka opettaa, ja pelännyt muita lapsia. Alkanut itkemään jos joku esim tullut lähelle. Nyt parilla kauppareissulla selkeästi vastannut muiden lasten huutoihin ja jopa itse alkanut älämölöä pitämään toisille lapsille.
Reipastunut siis on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jsl:
Meidän ujopiimällä on ikää 1v7kk. Hoidon aloitti 1v3kk iässä. Ihan hyvin on mennyt hoidossa, ei juuri itkemään jää, mutta pääasiassa esim. leikkinyt eri huoneessa kuin muut lapset ja ulkona puistossa vain seisonut hoitajan vieressä koko ulkoilun ajan. Mutta nyt viime viikolla tapahtunut jotain ja alkanut uskaltaa leikkiä muidenkin kanssa, jopa ihan ventovieraiden lasten. Harmi, että jää lomalle huomenna...
Aina ollut vähän "raukka", ei osaa pitää puoliaan, tosin ei ole ollut ketään kuka opettaa, ja pelännyt muita lapsia. Alkanut itkemään jos joku esim tullut lähelle. Nyt parilla kauppareissulla selkeästi vastannut muiden lasten huutoihin ja jopa itse alkanut älämölöä pitämään toisille lapsille.
Reipastunut siis on.

Teidän lapsi on vielä kovin pieni, että voiko tuosta vielä päätellä onko lapsi ujo vai ei!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja jsl:
Meidän ujopiimällä on ikää 1v7kk. Hoidon aloitti 1v3kk iässä. Ihan hyvin on mennyt hoidossa, ei juuri itkemään jää, mutta pääasiassa esim. leikkinyt eri huoneessa kuin muut lapset ja ulkona puistossa vain seisonut hoitajan vieressä koko ulkoilun ajan. Mutta nyt viime viikolla tapahtunut jotain ja alkanut uskaltaa leikkiä muidenkin kanssa, jopa ihan ventovieraiden lasten. Harmi, että jää lomalle huomenna...
Aina ollut vähän "raukka", ei osaa pitää puoliaan, tosin ei ole ollut ketään kuka opettaa, ja pelännyt muita lapsia. Alkanut itkemään jos joku esim tullut lähelle. Nyt parilla kauppareissulla selkeästi vastannut muiden lasten huutoihin ja jopa itse alkanut älämölöä pitämään toisille lapsille.
Reipastunut siis on.

Teidän lapsi on vielä kovin pieni, että voiko tuosta vielä päätellä onko lapsi ujo vai ei!?

Kyllä sen äiti tietää. Ja tossa oli vaan muutamia esimerkkejä ujoudesta ja arkuudesta. =) Mutta ei mua haittaa, kukin on omanlaisensa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja jsl-harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja jsl:
Meidän ujopiimällä on ikää 1v7kk. Hoidon aloitti 1v3kk iässä. Ihan hyvin on mennyt hoidossa, ei juuri itkemään jää, mutta pääasiassa esim. leikkinyt eri huoneessa kuin muut lapset ja ulkona puistossa vain seisonut hoitajan vieressä koko ulkoilun ajan. Mutta nyt viime viikolla tapahtunut jotain ja alkanut uskaltaa leikkiä muidenkin kanssa, jopa ihan ventovieraiden lasten. Harmi, että jää lomalle huomenna...
Aina ollut vähän "raukka", ei osaa pitää puoliaan, tosin ei ole ollut ketään kuka opettaa, ja pelännyt muita lapsia. Alkanut itkemään jos joku esim tullut lähelle. Nyt parilla kauppareissulla selkeästi vastannut muiden lasten huutoihin ja jopa itse alkanut älämölöä pitämään toisille lapsille.
Reipastunut siis on.

Teidän lapsi on vielä kovin pieni, että voiko tuosta vielä päätellä onko lapsi ujo vai ei!?

Kyllä sen äiti tietää. Ja tossa oli vaan muutamia esimerkkejä ujoudesta ja arkuudesta. =) Mutta ei mua haittaa, kukin on omanlaisensa.

Niinpä. Kyllä mäkin tiedän omastani, vaikka muut sanoisi mitä. Sen vaan tietää. Mutta sulla ihana asenne! :)
 
Äidithän saa tietää mitä haluaa, mutta ujoutta ei kyllä noin pienestä tiedä. Tietää sen onko arempi kuin vilkkaammat lapset, mutta ei oikeasti sitä onko ujo. Kyllä 2v:llä on taaperon vierastusjutut meneillään vielä.

Ja jos on oikeasti ujo niin ei kyllä alle 2vuotiaana leiki ventovieraiden kanssa, hyvä jos kenenkään omanikäisen.
 
meillä!
nyt olis menossa kouluun syksyllä. kouluun tutustumisessa itkeskeli, kun muut lapset reippaasti esitteli itsensä. huoli on, ettei vaan alettaisi kiusaamaan ton takia. mutta on nyt saanut tulevalta luokaltaan kaverin joten ehkä se siitä sit aukenee...
 
Meillä poitsu on enemmän sellainen hitaasti tottuva kaikkeen uuteen. Aloitti 2-v pph hoidossa ja itki toista tuntia suoraa huutoa, kunnes haettiin pois... Meidänkin moka, kun ei ensimmäisen kanssa osannut vaatia (tai tietänyt/ymmärtänyt) että lapsen olisi pitänyt saada hyyyyviin pitkään totutella uuteen paikkaan ja ihmisiin! Toisella hoitajalla sitten lähti paremmin kun sai rauhassa totutella tätiin ensin ihan ilman muita lapsia ja tutustella vasta toisena päivänä lapsiin. Eskaria jännitti aikanaan todella paljon, sitä ennen oli samassa paikassa päiväkodissa ja tätitkin siis jo tuttuja. Silti jännitys oli koko kesän ihan kamala... Samoin koulua pelkäsi etukäteen! Tottuu kyllä sitten kun saa ensin rauhassa omaan tahtiin äidin tai isän kanssa tutustella ja kun kaveria löytyy niin johan mennään :laugh:

Tänään vein pojan leirille, johon ei halunnut vielä yöksi jäädä ja taaskin etukäteen lähtö jännitti todella paljon! Jäi kuitenkin reippaasti ja uskon pojan siellä viihtyneen hyvin. Kaiken kaikkiaan on puhelias ja hyvin vilkaskin lapsi, kun pääsee porukkaan sisälle. Aikuisia puhuttelee reippaasti kaupassa tms. mutta vieraamman ihmisen kyytille ei esim. koskaan menisi. Samoin on kavereille meno ollut ensin hankalaa, kun äitin tai isän on pitänyt olla mukana että uskalsi mennä. Nyt menee pyörällä kavereille ihan tuosta vaan, liiankin mielellään :attn:
 
Meillä ujolla eskarilaisella kesti jouluun asti ennen kuin alkoi kunnolla viihtyä. Siihen oli syynä se, että ainoa hyvä kaveri alkoi jäädä myös hoitoon eskarin jälkeen (oma lapseni oli hoidossa heti eskarin alusta asti). Mielestäni hoitajat eivät kunnolla ottaneet asiakseen että lapseni saisi seuraa, mikä on toisaalta ymmärrettävää kun aamulla ja iltapäivällä hoitajia oli yksi ja lapsia 13...

Koulunalku odottaa syksyllä, mutta sitä lapsi ei jännitä niin kovasti, sillä sama eskariryhmä jatkaa ekaluokkana. Koulukin on tuttu paikka, koska eskari oli koulun yhteydessä. Toivoisin ainoastaan että tyttö saisi lisää kavereita, pitänee alkaa kutsua tyttöjä enemmän meille leikkimään.

Niin ja arjessa ujous näkyy eniten siinä, että tyttö ei juuri puhu vieraammille aikuisille, vastaa lähinnä nyökkäämällä. Ja aina saa olla rohkaisemassa, että jos joku tuttu tulee vastaan vaikka lenkillä tai kaupassa, niin olisi reippaasti tervehtimässä.

Ja sitä ihmettelyä... "Veikö kissa kielesi" on lausahdus, jonka sanojan minun tekisi mieli kuristaa. Viimeksi tämä sammakko tuli kampaajan suusta.
 
Tyttö meni 4 vuotiaana päiväkotiin ja oli todella herkkä ja arka. Aluksi hän ei uskaltanut mennä edes hoitajille sanomaan, jos oli jokin hätänä, esim. ei ensimmäisenä päivänä osannut tulla yläsängystä alas, vaan hän alkoi itkemään. Tyttö ei myöskään uskalla käydä yksin vessassa, jos lapset ovat ulkona, vaan hän haluaa hoitajan mukaansa.

Onneksi tyttö löysi nopeasti itselleen parhaan kaverin ja vuoden aikana kavereita on löytynyt lisääkin. Tämä yksi on kuitenkin erityisen tärkeä ystävä. Puolessa vuodessa tytöstä kasvoi kuin eri ihminen. Erittäin puhelias, kovaääninen ja paljon rohkeampi. Eilen hän kertoi laulaneensa ryhmälleen 'Jänis istui maassa'. En olisi ikinä uskonut sitä vielä viime syksynä.

Tärkeintä on kaveri(e)n löytyminen, jolloin lapsi avautuu ja rohkaistuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ujon äiti:
Mitenkä teillä sujunut hoidossa, eskarin ja koulun aloitus?

Mitenkä lapsen ujous näkyy teidän joka päiväisessä arjessa, vai näkyykö?

Ujosteleeko lapsi kaikkia, vai joitakin valikoiden?

Saatteko kuulla ihmettelyä lapsenne ujoudesta?

Niin ja minkä ikäinen ujo lapsi sinulla on?

Sun kannattaisi kysyä Rollolaiselta vaikka yvnä. Hänellä on kokemusta, jopa siitä kun ujo lapsi on jo teini ikäinen.
 

Similar threads

Yhteistyössä