hö
miten saisi vahvistettua itseluottamusta? ja tulla puheliaaksi ja sosiaaliseksi? 
mihin ammattiin tämmösestä on? siivojaks vaan?
mihin ammattiin tämmösestä on? siivojaks vaan?
vieras
no en tiedä voiko ujosta ja hiljasesta ikinä tulla aidosti puheliasta ja uber sosiaalista ihmistä, ja miksi ihmeessä pitäisikään tulla. Ole vaan oma itsesi ja hyväksy se että olet ujo/hiljainen niin itseluottamuskin kasvaa.
Ja itse olen lastenhoitaja.
Ja itse olen lastenhoitaja.
Väkisin vaan sosiaalisiin tilanteisiin ja hiomaan itseluottamusta! Pikkuhiljaa itseluottamuksen saa kasvamaan. Minäkin luonteeltani ujo ja hiljainen mutta mulla sellainen ammatti jossa ei saa/eikä voi olla ujo eikä hiljainen. Elämä on opettanut sosiaaliseksi. En edelleenkään mikään puhelias vapaaehtoisesti ole mutta työ jossa joutuu esiintymään kyllä pakottaa toimimaan niin että puheenlahjat karttuvat.
xx
Varmasti olisit molemmissa ammateissa hyvä ja pidetty ihminen. Kummassakaan ei tarvitse suoranaisesti esiintyä ihmismassoille. Ja ujoilla ihmisillä on usein kadehdittavaa aitoutta ja kykyä kuunnella.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vieras
Sinusta voi tulla juuri sitä, mitä itse päätät! Ujous ja hiljaisuus eivät ole huonoja asioita. Niiden kanssa pitää oppia tulemaan toimeen ja ehkä hieman karaistakin pikkuhiljaa itseäsi. Älä ajattele itseäsi kovin kriittisessä valossa, vaan etsi enemmän kivoja ja hyviä juttuja. Positiivisten kokemusten ja ajatusten kautta löytyy hyvä itsetuntokin.
d
No olen siivooja ja joka päivä joudun olemaan tekemisissä paljon ihmisten kanssa. Siinähän se taito karttuu ku puhelee päivät pitkät..Alkuperäinen kirjoittaja hö:miten saisi vahvistettua itseluottamusta? ja tulla puheliaaksi ja sosiaaliseksi?
pimpeli
sen oon kyllä huomannu iha peruskoulussa et hiljaisemmat saa huonompia numeroita tai niiltä vaaditaan enemmän ko puhelialta.
mii
Voi kuule, ammatti kasvattaa. Itsekin olen ujo ja hiljainen, huonoitsetuntoinenkin, ollut aina. Ihmissuhteissa olen ns. hitaasti lämpeävä, vasta nyt kun olen ollut nykyisessä työpaikassa noin vuoden, uskallan avata suuni muutenkin kuin kysyttäessä.
Mutta työminäni on aivan toisenlainen. Työssäni joudun kohtaamaan vieraita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssa asiaa ja small talkia, ja hyvin sujuu. (Olen sh) Kukaan potilaistani ei voisi ikinä uskoa että olen oikeasti ujo ja hiljainen. Jotenkin vaan se työrooli antaa rohkeutta ja muuttaa mut ulospäinsuuntautuneemmaksi ja puheliaammaksi. Työn ulkopuolella taas olen hiljainen hissukka.
Että rohkeasti vaan, toteuta haaveesi.
Mutta työminäni on aivan toisenlainen. Työssäni joudun kohtaamaan vieraita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssa asiaa ja small talkia, ja hyvin sujuu. (Olen sh) Kukaan potilaistani ei voisi ikinä uskoa että olen oikeasti ujo ja hiljainen. Jotenkin vaan se työrooli antaa rohkeutta ja muuttaa mut ulospäinsuuntautuneemmaksi ja puheliaammaksi. Työn ulkopuolella taas olen hiljainen hissukka.
Että rohkeasti vaan, toteuta haaveesi.
vieras
Ujosta voi tulla mikä vaan, työ opettaa. Itse olen toimistotäti, välillä asiakaspalveluakin.
vieras
mitäs noissa sit on vikaa? noihin sun kaltainen ihminen voi hyvin sopia luonteenpiirteiltään. Kaikki ei voi olla malleja ja juontajia..... ehkä kannattaa tutustua eri ammatteihin ja miettiä missä työssä sinunlaisesi persoona voisi olla hyvä ja missä voisit päästä pitkälle, eikä miettiä niitä ammatteja mitkä on mediassa seksikkäitä ja ns. suosittujen ihmisten ammatteja.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Huomaa kyllä että sinulla on huono itsetunto.
xx
Se on se "jatkuva näyttö". Pitäisi viitata ja olla valmis puhumaan, koska tuntiaktiivisuus on kirjattu arvosteluperusteisiin.Alkuperäinen kirjoittaja pimpeli:
Olin hyvällä tavalla tosi hämmästynyt, kun lukiossa psykologian opettaja sanoi heti ekalla tunnilla, että hänestä on epäreilua arvostella ihmisiä persoonan perusteella, joten hän antaa numerot ihan vain koemenestyksen mukaan. Tietty voidaan miettiä, syrjitäänkö siinä sitten niitä, jotka eivät ole hyviä kirjoittajia.
reilupeli
on se kyllä pyllystä ko mullakin yläasteella.. olin kokeista saanu kaseja ja ysejä mutta opettaja otti mut esimerkiksi ja puheli että ei tiedä antaako mulle 6 vai 7 koska en viittaile tunneillaAlkuperäinen kirjoittaja xx:
Jees
Syrjitään. Minä sain helposti hyvät koenumerot koska mulla on lähes valokuvamuisti ja opin lallattamaan ulkoa vaikka kuinka pitkiä pätkiä. Tunneilla en yleensä ees kuunnellu saati että oisi vastannu kysymyksiin. Eli mitään en oppinu, opettelin koetta edeltävänä iltana asian ulkona ja unohdin kokeen jälkeen.Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Sun psykan opes ois antanu mulle varmat kympit.
"kokki"
Vanhan vanha ketju mutta liippaa niin läheltä. Itse olen hiljainen, ujohko, heikko itseluottamus. Olen kokki. Olen loistava kokki, mutta työkavereilleni, tai no lähinnä pomolleni minun hiljaisuuteni on ongelma. Viimeiset kolme viikkoa on ollut aivan kamalat, pomo on ruvennut "matkimaan" minua, eikä puhu minulle mitään.
Nämä kolme viikkoa olen miettinyt mitä olen tehnyt väärin, että onko hän jostain suuttunut minulle tjtn. Kysyin sitten tänään että onko hän minulle vihainen. No, hän vastasi että ei, hän vain näyttää miten hankalaa minun kanssa on työskennellä kun olen niin hiljainen.
Minun mielestäni tämä on törkeää, hän tietää että olen hiljainen, se on perusluonteeni. Mutta ei se silti oikeuta pomoa sulkemaan työntekijää ulkopuolelle työpaikkaan liittyvistä asioista.
Minä en tahallani ole hiljainen, ja olen niin monta kertaa yrittänyt parantaa tästä mutta kun ei, ei se vaan onnistu. Minä en oikein ymmärrä että mitä he haluavat että puhuisin enemmän. Monta kertaa olen miettinyt kun hiljakseni työskentelen että mitä minä nyt tässä sanoisin...
Minusta tämä tuntui tosi pahalta, että hän rankaisee nyt minua siitä että olen hiljainen... Hän ei ole puhunut minulle kolmeen viikkoon mitään. Ei mitään small talkia, eikä mitään työhön liittyviä asioita.
Vaikka hänen perusluonteensa taas on hyvin puhelias. Tavallaan hän kertoo asioista, juttelee kaikenlaista, kertoo jos töissä on mitä erikoista tiedossa. Niinkun kuuluukin. Eikä minua muun jutustelun jääminen haittaakaan, kyllä minä pärjään ilmankin, mutta tuo että minut suljetaan sitte työpaikkaan liittyvien asioiden ulkopuolelle, eikä kerrota mitä työkuvioissa tapahtuu...Se on todella kurjaa.
Kauhea epäselvä vuodatus. Pakko nyt oli vähän päästä vaan avautumaan...
Mutta niin, olen kokki, hiljainen, ujohko, eikä se itseluottamuskaan ihan paras ole.
Ja kyllä minusta ainakin tuntuu että ei minusta ole mihinkään. Olen aivan loistava työntekijä ja kokki mutta ei... ehkä sellainen työpaikka missä olisin yksin... siellä pärjäisi.
Työhöni kuuluu myös asiakaspalvelu, se kyllä sujuu. En osaa rupatella asiakkaiden kanssa niinkuin he olisi kavereita mutta kyllä aina jonkilaista pientä juttua pystyy heittämään, mikäli asiakas sen aloittaa. Itse olen todella huono aloittamaan keskustelua. Muuta kuin tervehtimällä ja selittämällä menun jne.
Mutta niin se vain on, ihmiset ei tule toimeen hiljaisten kanssa, hiljaisia ihmisiä pidetään itsekkäinä ja töykeinä. Ja tuokin on aivan totta että kouluissa hiljaisia rokotetaan, opettajienkin pitäisi ymmärtää että on ujoja ja heikon itseluottamuksen omaavia oppilaita, jotka eivät yksinkertaisesti uskalla viitata ja vastata tunnilla.
Nämä kolme viikkoa olen miettinyt mitä olen tehnyt väärin, että onko hän jostain suuttunut minulle tjtn. Kysyin sitten tänään että onko hän minulle vihainen. No, hän vastasi että ei, hän vain näyttää miten hankalaa minun kanssa on työskennellä kun olen niin hiljainen.
Minun mielestäni tämä on törkeää, hän tietää että olen hiljainen, se on perusluonteeni. Mutta ei se silti oikeuta pomoa sulkemaan työntekijää ulkopuolelle työpaikkaan liittyvistä asioista.
Minä en tahallani ole hiljainen, ja olen niin monta kertaa yrittänyt parantaa tästä mutta kun ei, ei se vaan onnistu. Minä en oikein ymmärrä että mitä he haluavat että puhuisin enemmän. Monta kertaa olen miettinyt kun hiljakseni työskentelen että mitä minä nyt tässä sanoisin...
Minusta tämä tuntui tosi pahalta, että hän rankaisee nyt minua siitä että olen hiljainen... Hän ei ole puhunut minulle kolmeen viikkoon mitään. Ei mitään small talkia, eikä mitään työhön liittyviä asioita.
Vaikka hänen perusluonteensa taas on hyvin puhelias. Tavallaan hän kertoo asioista, juttelee kaikenlaista, kertoo jos töissä on mitä erikoista tiedossa. Niinkun kuuluukin. Eikä minua muun jutustelun jääminen haittaakaan, kyllä minä pärjään ilmankin, mutta tuo että minut suljetaan sitte työpaikkaan liittyvien asioiden ulkopuolelle, eikä kerrota mitä työkuvioissa tapahtuu...Se on todella kurjaa.
Kauhea epäselvä vuodatus
. Pakko nyt oli vähän päästä vaan avautumaan...Mutta niin, olen kokki, hiljainen, ujohko, eikä se itseluottamuskaan ihan paras ole.
Ja kyllä minusta ainakin tuntuu että ei minusta ole mihinkään. Olen aivan loistava työntekijä ja kokki mutta ei... ehkä sellainen työpaikka missä olisin yksin... siellä pärjäisi.
Työhöni kuuluu myös asiakaspalvelu, se kyllä sujuu. En osaa rupatella asiakkaiden kanssa niinkuin he olisi kavereita mutta kyllä aina jonkilaista pientä juttua pystyy heittämään, mikäli asiakas sen aloittaa. Itse olen todella huono aloittamaan keskustelua. Muuta kuin tervehtimällä ja selittämällä menun jne.
Mutta niin se vain on, ihmiset ei tule toimeen hiljaisten kanssa, hiljaisia ihmisiä pidetään itsekkäinä ja töykeinä. Ja tuokin on aivan totta että kouluissa hiljaisia rokotetaan, opettajienkin pitäisi ymmärtää että on ujoja ja heikon itseluottamuksen omaavia oppilaita, jotka eivät yksinkertaisesti uskalla viitata ja vastata tunnilla.