Meidän 8-vuotiaalla tytöllä on aivan mahdoton uhma.
Uhmakkuutta lisää vielä ennenaikainen puberteetti johon menee kyllä jarrutuslääkitys.
Haluaisin kysyä kaikilta joilla on suunnilleen saman ikäinen lapsi ja uhmassa kuinka saatte "kuria" lapseenne? Minkälaisia rangaistuksia tai muita keinoja(lahjonta,kiristys..)teillä käytetään kun tavallinen puhe ei toimi?
Kyselen siksi koska itse alan olemaan kohta kovassa pulassa tytön kanssa jos ei ala homma toimimaan.
Tyttö on aina ollut tempperamenttinen ja omapäinen.
Meillä on aina mielestäni olleet selvät säännöt ja niitä on pyritty johdonmukaisesti noudattamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Eli siis kiukkuamalla ei meillä tyttö ole tahtoaan läpi saanut. Asioista on myös keskusteltu ei vain saneltu. Näin on ollut pakkokin toimia koska "lipsuminen" kostautuu heti käytöksessä.
Nyt tilanne on kuitenkin vähintäänkin järkyttävä. Tyttö raivoaa karjumalla ja kiljumalla niin että hiki valuu pienistäkin asioista. Väittää vastaan JOKA asiassa, valehtelee, ei välitä säännöistä, mitään ruokaa ei suostu syömään kun kaikki on pahaa jne.. Muutenkin käyttäytyy välillä kuin kolme vuotias, tuhoaa tavaroita, piirtelee lattiaan, naarmuttaa pöytää jne..Samaan aikaan tyttö on myös herkkä ja empaattinen, oikeen fiksu likka.
Tilanne on tosiaan varmaan osittain selitettävissä myös tuolla ennenaikaisella murrosiällä mutta ei se silti helpota tätä tilannetta.
Tänään tyttö ylitti sen rajan, että ensin sylki päälleni, hakkasi käsiäni ja kun tartuin käsivarsiin alkoi potkimaan ja kun päästin irti alkoi taas muksia nyrkeillä. Tavaroilla on heitellyt jo ennekin.
Tyttö on pian minua nenän korkeudelle pitkä joten hiki siinä tulee rauhoitellessa.
Meillä on karjuttu, puhuttu, tehty sopimuksia, käyty läpi sääntöjä.
Rangaistuksina on käytetty kotiarestia, karkkipäivän menetystä tms..
Kun kaikki sujuu mukavasti ja asioista ei tarvitse tapella yritän heti huomioida tilanteen ja kehua tai keksiä jotain kivaa yllätykseksi.
Mikään ei kuitenkaan toimi. Tyttöä ei paljon rangaistuksetkaan enää hetkauta ja kotiarestissa ehtii saada jo lisä arestia kun energia sisällä pakkautuu ja alkaa kiukuttaa.
Ihmiset varmaan jo ajattelee ettei meillä harrasteta mitään tapa kasvatusta eikä ole mitään kuria kun tyttö huutaa ja karjuu pitkin pihoja minkä keuhkoista irti saa.
Kuulostaako kenestäkään tutulta. Meillä tilanne on ollut jo jonkin aikaa sama mutta pahentunut vain potenssiin sata ja pelkään että pahenee edelleen.
Kohta täytyy varmaan hakea apua jostain.
Uhmakkuutta lisää vielä ennenaikainen puberteetti johon menee kyllä jarrutuslääkitys.
Haluaisin kysyä kaikilta joilla on suunnilleen saman ikäinen lapsi ja uhmassa kuinka saatte "kuria" lapseenne? Minkälaisia rangaistuksia tai muita keinoja(lahjonta,kiristys..)teillä käytetään kun tavallinen puhe ei toimi?
Kyselen siksi koska itse alan olemaan kohta kovassa pulassa tytön kanssa jos ei ala homma toimimaan.
Tyttö on aina ollut tempperamenttinen ja omapäinen.
Meillä on aina mielestäni olleet selvät säännöt ja niitä on pyritty johdonmukaisesti noudattamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Eli siis kiukkuamalla ei meillä tyttö ole tahtoaan läpi saanut. Asioista on myös keskusteltu ei vain saneltu. Näin on ollut pakkokin toimia koska "lipsuminen" kostautuu heti käytöksessä.
Nyt tilanne on kuitenkin vähintäänkin järkyttävä. Tyttö raivoaa karjumalla ja kiljumalla niin että hiki valuu pienistäkin asioista. Väittää vastaan JOKA asiassa, valehtelee, ei välitä säännöistä, mitään ruokaa ei suostu syömään kun kaikki on pahaa jne.. Muutenkin käyttäytyy välillä kuin kolme vuotias, tuhoaa tavaroita, piirtelee lattiaan, naarmuttaa pöytää jne..Samaan aikaan tyttö on myös herkkä ja empaattinen, oikeen fiksu likka.
Tilanne on tosiaan varmaan osittain selitettävissä myös tuolla ennenaikaisella murrosiällä mutta ei se silti helpota tätä tilannetta.
Tänään tyttö ylitti sen rajan, että ensin sylki päälleni, hakkasi käsiäni ja kun tartuin käsivarsiin alkoi potkimaan ja kun päästin irti alkoi taas muksia nyrkeillä. Tavaroilla on heitellyt jo ennekin.
Tyttö on pian minua nenän korkeudelle pitkä joten hiki siinä tulee rauhoitellessa.
Meillä on karjuttu, puhuttu, tehty sopimuksia, käyty läpi sääntöjä.
Rangaistuksina on käytetty kotiarestia, karkkipäivän menetystä tms..
Kun kaikki sujuu mukavasti ja asioista ei tarvitse tapella yritän heti huomioida tilanteen ja kehua tai keksiä jotain kivaa yllätykseksi.
Mikään ei kuitenkaan toimi. Tyttöä ei paljon rangaistuksetkaan enää hetkauta ja kotiarestissa ehtii saada jo lisä arestia kun energia sisällä pakkautuu ja alkaa kiukuttaa.
Ihmiset varmaan jo ajattelee ettei meillä harrasteta mitään tapa kasvatusta eikä ole mitään kuria kun tyttö huutaa ja karjuu pitkin pihoja minkä keuhkoista irti saa.
Kuulostaako kenestäkään tutulta. Meillä tilanne on ollut jo jonkin aikaa sama mutta pahentunut vain potenssiin sata ja pelkään että pahenee edelleen.
Kohta täytyy varmaan hakea apua jostain.
.