Uhmaikää vai paska kasvattaja?

Nyt olen NIIN vailla tukea ja lohtua. Auttakaa!

Mun poika 3,5 vuotta on aivan mahdoton: Mikään kielto tai kehotus ei mene perille. Kieltäytyy pukemasta. Vitkuttelee, heittäytyy, alkaa ihan hulluna hulinoimaan kun pitäisi tehdä jotain. Vaatii koko ajan jotain: uusia leluja, apua, palvelua, sitä, tätä ja tuota. Vinkuu ja inisee. Usuttaa pikkusiskonsa tekemään asioita, jotka on pienelle vaarallisia. Saa raivareita ja jopa kiroilee. Haluaa kaikki lelut itselleen.

Ja poika on ihana, fiksu, rakas, oppivainen... Sillä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta niitä ei ole näkynyt pitkään aikaan.

Poika on myös hyvin vilkas ja aktiivinen, osaa kyllä hienosti myös keskittyä. Mutta ei laisinkaan rauhallisimmasta päästä.

Poika on perhepäivähoidossa, ja hoitaja ehdottaa jo siirtoa muualle, kun on niin hankalaa. Se tuntuu tosi pahalta, kuin poika tuomittaisiin "syrjäytyjäksi" jo tässä iässä.

Miten uhmaikäiseen saa otteen? Onko tämä kamala käytös minun syytäni, kun olen esim. huutanut lapselle kun olen suuttunut? Mitä voin tehdä?

 

Ootkos lueskellut mll vanhempainnettiä? Siellä on hyviä vinkkejä miten lapsen saa positiivisella tavalla tekemään mitä pyydetään.
Kovastihannse vaati kekseliäsyyttä miten saa motivoitua vitkastelevaa lasta, varsinkin kiireessä sortuu huutamaan ja jankuttamaan.. Mutta kun jankuttaminen ei toimi,mse vaan pahentaa tilannetta..

Pph:lta pois ssirtyminen voi olla hyvä vaihtoehto jos siellä ei oo isompia mistä sais hyvää käytösmallia. Päiväkodissa isompien lasten perässä tekemällä asiat voi uhmikseltakin sujua helpommin. Jos taas lapsella on keskittymisvaikeutta niin tilanne voipi hälisevässä päiväkotiryhmässä vaan pahentua..

 

Ihan ensiksi toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista! :hug: Ja ihan samassa veneessä ollaan, mulla samankaltainen poika, 3 v. 4 kk. Halutessaan iloinen, kiltti ja sosiaalinen, fiksu ja kerrassaan hurmaava veijari, mutta sitten taas joskus...no kauniisti sanottuna ihan päinvastainen.

Maanantaina mennään miehen kanssa neuvolapsykologin luo kyselemään vähän neuvoja, sitä tai kasvatus-ja perheneuvolaa suosittelisin teillekin, ihan vain oman kasvatuksen tueksi.

Lisäksi, tuontyyliselle pojalle minusta päiväkoti olisi parempi hoitopaikka kuin perhepäivähoito, olisi enemmän aktiviteetteja. Tuo meidän poika ainakin varmaan parehepäivähoidossa jo turhautuisi. Pojan ryhmässä on 80% poikia, suurin osa vilkkaita.Ryhmässä aivan ihanat hoitajat jotka osaavat sopivassa määrin järjestää mielenkiintoista tekemistä sekä osaavat myös pitää kuria.

Lainasin juuri tänään kirjastosta tämän kirjan

Frost Jo - Lapsityrannit - kehity kasvattajana - WSOY 2006 - HS.fi - Kirjat

Lopuksi toivotan vielä sinulle piiiiiiiitkää pinnaa, johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä. =)

 

En tiiä mitä sinä ja minä ollaan tehty väärin, mutta mulla on saman ikäinen tyttö ja varsinkin tuo vitkuttelu, narina ja jatkuva vaatiminen on tuttuja juttuja. Hetkeksi helpotti ja nyt nuo oireet tuli takasin.

En oo keksiny muuta apua kuin pitkä pinna, positiivinen huomio ja se että oppii päästämään omasta kiukusta irti noiden tilanteiden mentyä ohi. Lapsi kun on ihan kiva kun kohtaus helpottaa...

 

Meillä samanlainen 7v, eikä loppua näy... todettu käytöshäiriönä uhmakkuushäiriö, ja kinesteettinen lapsi. Ymmärrystä kaipaisi, vaikka jatkuvasti vie äidiltä hermot.

 

[QUOTE="vieras";27198265]Meillä samanlainen 7v, eikä loppua näy... todettu käytöshäiriönä uhmakkuushäiriö, ja kinesteettinen lapsi. Ymmärrystä kaipaisi, vaikka jatkuvasti vie äidiltä hermot.[/QUOTE]

Mitä tarkoittaa kinesteettinen lapsi? Entä uhmakkuushäiriö? Siis käytännössä.

 

En tiiä mitä sinä ja minä ollaan tehty väärin, mutta mulla on saman ikäinen tyttö ja varsinkin tuo vitkuttelu, narina ja jatkuva vaatiminen on tuttuja juttuja. Hetkeksi helpotti ja nyt nuo oireet tuli takasin.

En oo keksiny muuta apua kuin pitkä pinna, positiivinen huomio ja se että oppii päästämään omasta kiukusta irti noiden tilanteiden mentyä ohi. Lapsi kun on ihan kiva kun kohtaus helpottaa...

Meillä just tuollainen! Mutta vasta 2. Hyvä huomio itselleni oli tuo kiukusta irti päästäminen...siinä on itselläni vielä tekemistä :/ välillä aika vaikeaa, kun toinen oikein kerjää verta nokastaan...Huoh.

 

Onpa lohdullista kuulla, että muidenkin lapset on hankalia ja saavat pinnan kiristymään...

Olen jotenkin huolissani siitä, onko osa pojan ongelmista omaa syytäni eikä vain ikäkauteen liittyvää. Siis että olenko aiheuttanut pysyvää vahinkoa lapselle, kun olen itsekin kiukustunut ja huutanut ja yrittänyt uhata vaikka millä jne. - yleensä ei toimi, mutta joskus kyllä. Minulla ei vaan aina hermo kestä esimerkiksi tunnin vänkäämistä pukemisesta.

MLL:n sivulla on hyviä ohjeita, mutta osa on kyllä tarkoitettu vähän vähemmän temperamenttisille lapsille. Esimerkiksi että jos lapsi ei halua pukea, kysyy että puetko itse vai puenko minä... Meillä poika makaa vetelänä tai potkii vastaan - ja jos yritän pukea väkisin, se ottaa vaatteet pois heti.

 

Helppo on täältä kirjotella, mutta esim. tossa kun lapsi ei pue eikä anna pukea, meillä yleensä auttaa jos sanon että ei pääse sitten puistoonkaan tms... Ja mä ostin tytölle pienen lelun, josta sovittiin, että saa sen jos käyttäytyy tietyissä tilanteissa niinku pyydän. Joskus kun homma ei luista, pitää muistuttaa, että otan lelun pois jos ei pidä sopimuksesta kiinni. Oikein tai väärin, tällä ollaan päästy vähän eteenpäin...

 

[QUOTE="EEE";27198408]Onpa lohdullista kuulla, että muidenkin lapset on hankalia ja saavat pinnan kiristymään...

Olen jotenkin huolissani siitä, onko osa pojan ongelmista omaa syytäni eikä vain ikäkauteen liittyvää. Siis että olenko aiheuttanut pysyvää vahinkoa lapselle, kun olen itsekin kiukustunut ja huutanut ja yrittänyt uhata vaikka millä jne. - yleensä ei toimi, mutta joskus kyllä. Minulla ei vaan aina hermo kestä esimerkiksi tunnin vänkäämistä pukemisesta.

MLL:n sivulla on hyviä ohjeita, mutta osa on kyllä tarkoitettu vähän vähemmän temperamenttisille lapsille. Esimerkiksi että jos lapsi ei halua pukea, kysyy että puetko itse vai puenko minä... Meillä poika makaa vetelänä tai potkii vastaan - ja jos yritän pukea väkisin, se ottaa vaatteet pois heti.[/QUOTE]

No jos haluaa yrittää positiivisella tavalla niin voit sanoa että pue sinä paita niin minä puen housut, tai pue reippaasti päälle niin autan sua sit kenkien kanssa.

Vähemmän positiivisella asenteella voit sanoa että me lähdetään ulos, olit pukenut tai et, sulle tulee kylmä alushoususillaan kun sataa vettä. Ja jos lapsi ei pue, kerää vaatteet kainaloon, lapsi toiseen kainaloon ja sitten meette. Meillä ri oo koskaan tarvinnu ulos asti mennä, viimestään rappukäytävässä on suostunu vaatteet laittamaan.

 

Kysymyksesi "Uhmaikää vai paska kasvattaja?" voisi olla suoraan minun suustani.

Meidän pojalla ikää on nyt 3 v. 7 kk. Juuri tänään mietin, että jos hän edes KERRAN pukisi, söisi tai tulisi hammaspesulle ilman pelleilyä, vitkastelua tmv niin piirtäisin ruksin seinään. Koska vitkuttelua ja vastustamista on jatkunut jo niin kauan, en jaksa enää maanitella kovinkaan paljon vaan pistän esim. uloslähtötilanteessa pojan vaatteet lattialle ja jos poitsu ei tule vapaaehtoisesti pukemaan useiden kehotuksen jälkeen, totean, että minä ja pikkusisko lähdetään kohta ja jos hän ei pue päälleen, niin sitten hän jää kotiin. Näinhän ei ohjeiden mukaan saisi tehdä (ei saisi uhata hylkäämisellä). Mutta näin kuitenkin on tullut tehtyä.

MLL:n nettiohjeita olen minäkin lukenut ja koettanut ottaa opiksi, mutta eivät ne ihan sellaisenaan kyllä valitettavasti ole tehonneet. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea mahdollista väärää ja oikeaa tapaa.

Kaiken jälkeen voin vain toivoa, että vaihe on ohimenevä, ja se ihana ja rakastettava pikkupoikani kuoriutuu vielä joskus uhman alta ja saan hänet takaisin! Hetkittäin hän toki nykyäänkin on oma rakastettava itsensä, mutta aika iso osa päivästä on tätä "henkien taistelua".