Pojalla ikää 2v.8kk ja hirmuinen uhma. Ei olis ennen tätä hetkeä tajunnut millaiseksi voi elämä muuttua. Tuntuu että elämä ei muuta juuri tällähetkellä ole kun raivareita. Silloin kun se alkaa niin oksat pois, mikään ei hillitse ja kaikkien pinna on koetuksella. Pojallla vielä temperamenttia löytyy ja sitkeäkin se on niin millään ei luovuttaisi. Mitään ei uskota ja kaikki olisi saatava oman mielen mukaan. Minä olen meistä vanhemmista se rauhallisempi ja pidempi pinnainen, mutta nyt alkaa minultakin kärsivällisyys loppua. Miten meidän kiltistä pienestä pojasta tuli yhtä-äkkiä näin mahdoton :kieh: välillä ei tiedä pitäiskö itse itkeä vai nauraa... Mietin vain että milloin tämä hellittää? rv35+2
uhmaikä ja voimat finito!
- Viestiketjun aloittaja hinku
- Ensimmäinen viesti
Sitä tääläki ihmetellään, että millon se loppuu... Joku sano vasta, että 20 vuoden päästä. Hoh hoh. Et ole yksin ongelmasi kans. Meilläki pinna kiristyy 3 ja 5 vuotiaiden kans. Ja vauvaaki pitäs hoitaa, eikä vaan taistella noitten uhmisten kans. Rajoja ja rakkautta on meiän resepti. Samat tutut rajat ja säännöt luo turvallisuutta lapselle. Joskus vaan tuntuu, että päivät on samojen asioiden kans painimista ja vanhan kertausta. Kai se tästä. Lapset on silti mahtavia pakkauksia, vievät kaiken ajan ja hermotkin, mutta antavat silti enemmän ku ottavat! Omituista. Just tultiin porukalla puistoretkeltä ja ihmeteltiin miehen kans, että kyllä perhe-elämä on siltiki mahtavaa.
En voi muuta neuvoa kuin että periksi pojan tahtomisissa ei kannata antaa, tiukasti vain pidettävä omapää. Mutta millä tiukasti pitää kiinni kun voimia ei ole...Meillä on 4 vuotias poika ja hänellä uhma takana päin. Uhma ikä on kyllä tuoreessa muistissa ja voimiahan se vaati. Itse en antanut periksi, annoin huutaa välillä kun ei voimat riittäny välillä omassa huoneessa ja välillä ties missä . Välillä kokeilin sylihoitoa eli otin tiukasti syliin napanapaa vasten.
Itse olin todella rikki, itkin varmaan joka päivä. Mies oli omien töitten takia väsynyt ja en saanut muutakaan lasten hoitajaa ja neuvolasta sain vinkin kotipalvelusta lapsiperheille. Sieltä sitten alkoi joka viikko 5 viikon ajan käymään kotihoitaja säännöllisesti että sain 3,5 tuntia lepoaikaa per viikko. Ja voin sanoa että siitä oli apua itselle sekä pojalle. Jotenkin sai lisää motivaatiota ja voimaa kun tiesi että on ihan omaa aikaa tiedossa tiettynä aikana ja silloin ei tarvii pojan kanssa taistella. Poika oli tuolloin 3,5 vuotias ja vähän ennen kuin poika täytti 4 vuotta niin uhma oli ohitse. Kaveri taas kävi jonkun heidän kaupungin järjestämän uhmakoulun.
Voimia ja vielä pidempää pinnaa sinulle!
Itse olin todella rikki, itkin varmaan joka päivä. Mies oli omien töitten takia väsynyt ja en saanut muutakaan lasten hoitajaa ja neuvolasta sain vinkin kotipalvelusta lapsiperheille. Sieltä sitten alkoi joka viikko 5 viikon ajan käymään kotihoitaja säännöllisesti että sain 3,5 tuntia lepoaikaa per viikko. Ja voin sanoa että siitä oli apua itselle sekä pojalle. Jotenkin sai lisää motivaatiota ja voimaa kun tiesi että on ihan omaa aikaa tiedossa tiettynä aikana ja silloin ei tarvii pojan kanssa taistella. Poika oli tuolloin 3,5 vuotias ja vähän ennen kuin poika täytti 4 vuotta niin uhma oli ohitse. Kaveri taas kävi jonkun heidän kaupungin järjestämän uhmakoulun.
Voimia ja vielä pidempää pinnaa sinulle!
Voimat vähissä myös
Itsellä pojat 3v ja vauva 3kk. Ja toden totta esikoinen koittelee lähes joka päivä hermojani. Mies tekee vielä pitkää päivää, joten hänestäkään ei hirveästi apua ole.
Nyt poika on keksinyt ruveta kiukuttelemaan lähes aina kun meillä on vieraita. Tai itse olemme kylässä. Sillon tilanne käy aina lähes mahdottomaksi. Varsinkin jos mummolassa käymme, siellä poika tietää että mummo antaa periksi. Ja heidän mielestään olen aivan liian ankara kun komennan poikaa. Monesti olen sanonnut että minun mielipidettä tulisi kunnioittaa oman lapsen kasvatuksessa. Mutta siellä ollaan sitä mieltä ette täytyyhän sitä periksi mummolassa antaa. Voi luoja että ottaa hermoille. On niitä monia muitakin asiota mistä kiistellään. Toivottavasti uhma helpottaiasi pian :/
Nyt poika on keksinyt ruveta kiukuttelemaan lähes aina kun meillä on vieraita. Tai itse olemme kylässä. Sillon tilanne käy aina lähes mahdottomaksi. Varsinkin jos mummolassa käymme, siellä poika tietää että mummo antaa periksi. Ja heidän mielestään olen aivan liian ankara kun komennan poikaa. Monesti olen sanonnut että minun mielipidettä tulisi kunnioittaa oman lapsen kasvatuksessa. Mutta siellä ollaan sitä mieltä ette täytyyhän sitä periksi mummolassa antaa. Voi luoja että ottaa hermoille. On niitä monia muitakin asiota mistä kiistellään. Toivottavasti uhma helpottaiasi pian :/
Olipas tutun kuuloista luettavaa 
Meillä tyttö nyt reilun 3v ja uhma on kirjaimellisesti revennyt käsiin. Ei mene yhtään päivää ilman vähintään yksiä megaraivareita, ja pitkin päiväänhän asioista voi olla periaatteessa erimieltä. Kauppareissut menee jo raivareiden kanssa rutiinilla. Onneksi lähikaupoissa sen verran ihanaa henkilökuntaa ettei tarvitse silmiä päästä hävetä
Välillä on pinna toooodella kireällä vaikka omasta mielestä olen edistynyt siinäkin ettei ihan pikku kiukuttelut enää hermoille ota. Välillä vain tulee itsekkin taannuttua lapsen tasolle mistä sitten myöhemmin saa potea omantunnon tuskia :ashamed:
Meillä tyttö nyt reilun 3v ja uhma on kirjaimellisesti revennyt käsiin. Ei mene yhtään päivää ilman vähintään yksiä megaraivareita, ja pitkin päiväänhän asioista voi olla periaatteessa erimieltä. Kauppareissut menee jo raivareiden kanssa rutiinilla. Onneksi lähikaupoissa sen verran ihanaa henkilökuntaa ettei tarvitse silmiä päästä hävetä Välillä on pinna toooodella kireällä vaikka omasta mielestä olen edistynyt siinäkin ettei ihan pikku kiukuttelut enää hermoille ota. Välillä vain tulee itsekkin taannuttua lapsen tasolle mistä sitten myöhemmin saa potea omantunnon tuskia :ashamed:
Tätsy
Niin, mikä uhmaikä? Meillä mimmit 5,5v ja 2,10v ja missään vaiheessa ei ole ollut tasaista tai raivaritonta kautta. Toki vanhemmatkin olemme aina olleet keskivertoa tempperamenttisempiä, joten ei kai lapsistakaan voi hissukoita odottaakaan. Mutta tosiaan meillä ei ole huomattu mitään erillisiä uhmaikiä kummallakaan vaan tasaisen varmaa tappelua. =)
\
Tarttee vaan ajatella että nää on näitä kehitysvaiheita :saint: positiivisuutta; huom, nyt kun kirjoitan niin on aamu,eikä olla vielä tapeltu)
Meilläkin on ensimmäinen selvä uhmaikä nyt. Ne tavalliset tappelut ei oo mitään verrattuna tähän.. Nyt kun raivareissa ei ole päätä eikä häntää,voi alkaa mistä vaan ja jatkua tuntitolkulla suoralla huudolla ja hyppimisellä niin ettei poika edes tiedä mistä kaikki alkoi. Välillä huomaa että poika itsekin pelästyy käyttäytymistään ja sitä ettei voi hallita itseään. No kai tämä tästä menee,kun muillakin on mennytAlkuperäinen kirjoittaja 17.07.2005 klo 21:45 Tätsy kirjoitti:
Tarttee vaan ajatella että nää on näitä kehitysvaiheita :saint: positiivisuutta; huom, nyt kun kirjoitan niin on aamu,eikä olla vielä tapeltu) \
Kotona rajat ovat aika tiukat ja kun periksi ei anneta ja uhkaukset käyvät tarvittaessa toteen niin sillä tässä yritetään selvitä.
Me on sovittu mummolanväen kanssa, missä asioissa mummolassa voi luistaa. Olen sitä mieltä, että mummola on vähän sellainen hemmottelupaikka. Karkkia yms. ei meillä syötetä mummolassa enempää kuin kotona mutta esim ruokailla voi olohuoneen pöyässäkin kun kotona vain keittiössä. Tämä on toiminut meillä hyvin.Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2005 klo 15:04 Voimat vähissä myös kirjoitti:
Kotona rajat ovat aika tiukat ja kun periksi ei anneta ja uhkaukset käyvät tarvittaessa toteen niin sillä tässä yritetään selvitä.
pumpuli
Tiedän kyllä miten ärsyttävää/rasittavaa/voimia vievää on tapella sen pikkuisen tuulimyllyn kanssa, mutta kannattaa välillä ajatella, että siinä se opettelee elämän aakkosia: miten tulla toimeen oman tahdon ja muiden tahdon kanssa silloin kun ne menee ristiin, miten oppia pettymyksiä, miten saada äiti järjiltään jne.
Joskus se raivo on tuonikäiselle vielä ainoa tapa kommunikoida, tässä esimerkki:
puin tyttöä ja villasukkien kohdalla alkoi hirveä huuto että ei ei ei!!! rimpuili ja heittäytyi lattialle ja niin edelleen. Tällä kertaa en pukenut niitä väkisin vaan kyselin tytöltä, että miksi ei, onko sukissa joku vika? tyttö sanoi että ne kutittaa (on kova hikoilemaan). No, niinpä sanoin, että laitetaan sitten froteesukat ja ne kelpasi ja loppu pukeminen sujui helposti.
olen huomannut, että kun lapsi uhmaa, mulla ääni nousee samaa tahtia ja sitten me molemmat huudetaan eikä homma toimi. Nyt olen oppinut, että kun huomaan ääneni taas kohoavan, tietoisesti alan puhua matalalla ja rauhallisemmalla äänellä. Se ei muuta välttämättä lapsen käytöstä, mutta itse pääsen tavallaan tilanteen yläpuolelle ja saan pidettyä tilanteen hallinnassa. Ja jaksan paremmin. Kun lapsi huomaa ettei saa kirkumisella mitään, uskon että se auttaa siihen, ettei joka asiasta tarvitse tapella.
Sitten on nämä perinteiset, ettei anna lapselle aina vaihtoehtoja tai antaa vain kaksi: joku lapsi voi turhautua siitä, että aina hänen pitää valita syökö puuroa, muroja vai leipää, pukeeko sinisen, keltaisen vai raidallisen paidan jne. Ja muistaa kertoa lapselle etukäteen, mitä seuraavaksi tehdään, ettei lapselle yhtäkkiä sanota, että nyt äkkiä ulkovaatteet päälle, pitäisi olla jo autossa, vaan ajoissa sanotaan että kohta lähdetään kauppaan, pitää pukea ulkovaatteet päälle.
Jos näistä ei ole apua, sitten pitää vain asennoitua niin, että lapsessani on varmasti joku piilevä huippuominaisuus joka tulee joskus esille, jos vielä vähän aikaa jaksan
Joskus se raivo on tuonikäiselle vielä ainoa tapa kommunikoida, tässä esimerkki:
puin tyttöä ja villasukkien kohdalla alkoi hirveä huuto että ei ei ei!!! rimpuili ja heittäytyi lattialle ja niin edelleen. Tällä kertaa en pukenut niitä väkisin vaan kyselin tytöltä, että miksi ei, onko sukissa joku vika? tyttö sanoi että ne kutittaa (on kova hikoilemaan). No, niinpä sanoin, että laitetaan sitten froteesukat ja ne kelpasi ja loppu pukeminen sujui helposti.
olen huomannut, että kun lapsi uhmaa, mulla ääni nousee samaa tahtia ja sitten me molemmat huudetaan eikä homma toimi. Nyt olen oppinut, että kun huomaan ääneni taas kohoavan, tietoisesti alan puhua matalalla ja rauhallisemmalla äänellä. Se ei muuta välttämättä lapsen käytöstä, mutta itse pääsen tavallaan tilanteen yläpuolelle ja saan pidettyä tilanteen hallinnassa. Ja jaksan paremmin. Kun lapsi huomaa ettei saa kirkumisella mitään, uskon että se auttaa siihen, ettei joka asiasta tarvitse tapella.
Sitten on nämä perinteiset, ettei anna lapselle aina vaihtoehtoja tai antaa vain kaksi: joku lapsi voi turhautua siitä, että aina hänen pitää valita syökö puuroa, muroja vai leipää, pukeeko sinisen, keltaisen vai raidallisen paidan jne. Ja muistaa kertoa lapselle etukäteen, mitä seuraavaksi tehdään, ettei lapselle yhtäkkiä sanota, että nyt äkkiä ulkovaatteet päälle, pitäisi olla jo autossa, vaan ajoissa sanotaan että kohta lähdetään kauppaan, pitää pukea ulkovaatteet päälle.
Jos näistä ei ole apua, sitten pitää vain asennoitua niin, että lapsessani on varmasti joku piilevä huippuominaisuus joka tulee joskus esille, jos vielä vähän aikaa jaksan
\
Tuntuu niin tutulta...Meillä poika 3,5 vuotta ja tyttö kohta 4kk.Tuntuu että joka päivä on yhtä riitelyä kun poika uhmaa ihan hirveesti..ja mustasukkaisuuttakin on osa.Ja siihen yhdistettynä pojan tempperamenttinen luonne ja äidin välillä lyhyttäkin lyhyempi pinna niin ompas mukavaa :kieh: :kieh: :kieh: Kúinkahan kauan tätä jatkuu........Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2005 klo 15:04 Voimat vähissä myös kirjoitti:
Hei :wave:
Meillä alkaa vihdoin uhma helpottaa.. tai no enää saa raivarin vain kerran päivässä,toisinaan ei lainkaan *jipii*
Nyt on jäänyt vain "huonokuuloisuus", eli mitään ei meinata kuulla ilman äänen korottamista. Isää ei meinata kuunnella ollenkaan. Kyllä sitten kun tarttee oikein komentaa niin sitten tottelee ilman raivaria. Luulisin siis että voiton puolella ollaan vaan neuvolassa sanoivat että sitten kun vauva syntyy niin tulee kyllä takaisin uhma (on niin pieni aika "toipua" että todennäköisesti palaa takaisin ainakin jossain osin).
Tsemppiä kaikille :hug:
Meillä alkaa vihdoin uhma helpottaa.. tai no enää saa raivarin vain kerran päivässä,toisinaan ei lainkaan *jipii*
Nyt on jäänyt vain "huonokuuloisuus", eli mitään ei meinata kuulla ilman äänen korottamista. Isää ei meinata kuunnella ollenkaan. Kyllä sitten kun tarttee oikein komentaa niin sitten tottelee ilman raivaria. Luulisin siis että voiton puolella ollaan
vaan neuvolassa sanoivat että sitten kun vauva syntyy niin tulee kyllä takaisin uhma (on niin pieni aika "toipua" että todennäköisesti palaa takaisin ainakin jossain osin). Tsemppiä kaikille :hug:
LUMPERI
EI OLE SULLA HELPPOA. EI MULLAKAAN. MIES TÄYS PATALAISKA. ITE HOIDAN KAIKEN.. ALOITIN TYÖT VUOSI SITTEN HOITOVAPAAN JÄLKEEN.
NYT OLEN AIVAN LOPUSSA MUTTA PAKKO JAKSAA KUN JUST ALOITIN UUDESSA TYÖPAIKASSA. EN VAIN YMMÄRRÄ MITEN MUN AIKA PITÄÄIS RIITTÄÄ TYÖHÖN, LASTEN VIENTIIIN JA HAKUUN, PYYKKIHUOLTOON, TISKEIHIN, RUUANLAITTOON, IMUROINTIIIN, YMS.YMS... MULLA EI OLE OMAA AIKAA JA OLEN PIRUN KATKERA.EHKÄ OMA VIKA MUTTA KAIT JOSKUS HELPOTTAA...
NYT OLEN AIVAN LOPUSSA MUTTA PAKKO JAKSAA KUN JUST ALOITIN UUDESSA TYÖPAIKASSA. EN VAIN YMMÄRRÄ MITEN MUN AIKA PITÄÄIS RIITTÄÄ TYÖHÖN, LASTEN VIENTIIIN JA HAKUUN, PYYKKIHUOLTOON, TISKEIHIN, RUUANLAITTOON, IMUROINTIIIN, YMS.YMS... MULLA EI OLE OMAA AIKAA JA OLEN PIRUN KATKERA.EHKÄ OMA VIKA MUTTA KAIT JOSKUS HELPOTTAA...