uhma ja syömisen lopetus

nyt sitten alko meilläkin uhma.. aika väsyttävältä tuntuu mahdoton karkailu huutaminen ja raapiminen :/ miten te vanhemmat jaksatte uhma lapsen kanssa? vinkkejä otetaan vastaan kun pinnaa joutuu venyttämään äärimmäisyyksiin. ruuan syömisen poika on lopettanut totaalisesti. mitään ei halua syödä ja ruoka lentää lattialle aina kun sen pöytään on saannut. huh huh

 

Meillä kans yks uhmis.. Kyllä siinä oikeesti pinna palaa välillä useinkin.. Ton ruokailun kans mä oon tehny niin et ensin uhkailen"jos et syö kunnolla ni äiti laittaa roskiin" ja jos ei tehoa niin sitten ruoka pois ja likka pois pöydästä. Seuraava ruokailu on sit ku on sen aika. Kyllä se äkkiä oppii että pian se ruoka lähtee,ja jos nälkä on niin syö kyllä ihan ok. Onneksi,vaikka kyllä se tosiaan lujille välillä ottaa,kuten kaikki muukin. Tuntuu että sen elämän tehtävä tällä hetkellä on se,miten ton äitin sais ärsytettyä. Se helpottaa ku tietää et tää kuuluu asiaan ja menee JOSKUS ohi..

 

Meillä myös yksi uhmailija, viikon juttuna on heittää kaikki pois kädestä. Tosin vasta jos joku katsoo. Kääntyy triptrapissaan melkein ympäri ja painaa pään alas jos paha lusikka lähestyy. Aina on kuitenkin jotenkin selvitty, rauhassa odotellen, maanitellen, uhaten ja lahjoen . Ja jos ruoka lentää lattialle, poika pois pöydästä ja ruokaa vasta myöhemmin (joskus annan välipalan, että ei ihan läkähdy). Vaan kun pääsee pöydästä pois, taapertaa heiluttamaan eteisen peiliä, tunkee leikkiautoja kenkiin, paukuttaa kaukosäädintä tai patteria tai molempia, yrittää läträtä käsiä vessanpöntössä tai paukuttaa kiinni olevaa vessanovea, konttaa karkuun ja repii verhoja. Tunkee suuhun leikkirahoja. Repii lehdet ja omat kirjansa. Heittäytyy sekä kaarelle lattialle ja huutaa kunnes tikahtuu. Ihan kamala. Mitäpä siihen auttaa kun johdonmukaisuus ja pitkä pinna? Läsnäolo, syli ja silitys. Aika...

 

...veitte sanat suustani!!

onneksi on tätä vertaistukea edes.. meillä poika vasta 1v3kk ja ihan sama peli ja etenkin tänä aamuna jotenkin tosi pahalla päällä... huokaus...

 

Meillä ruokapöydästä lähtee samantien jäähylle jos ei syö nätisti. Vaikka sitten ilman ruokaa jos ei kiltisti onnistu syömään... Se on vähän hillinnyt suurempaa riehumista.

Uhman kanssa olen huomannut, että ruoka-ajasta ei kannata myöhästyä minuuttiakaan!!! Uhmaa tulee erityisesti juuri nälkäisenä ennen ruoka-aikaa ja väsyneenä ennen nukkumaanmenoa, joten kannattaa mennä pöytään vaikka hieman ennen ruoka-aikaa ja antaa vaikka porkkanaa jyrsittäväksi sillä aikaa kun laittaa lämpimän ruoan valmiiksi.

 

Oih! Meillä 1v2kk ja myös AARGH uhmaa.

Ei suostu syömään minulta kädestä kuin herkkuja. Ruoka ym pitää syödä itse. Välillä on sitten nälkäinen herätessään yms kivaa. Jos katsoo tai yrittää auttaa niin poika alkaa lappaamaan ruokaa pöydälle ja pyyhkäisee pöydän tyhjäksi yhdellä huitaisulla.
Sitten äidin pinna kärvähtää ja naama helottaa. Olen itse niin uhmakas etten suostu kiukuttelemaan takaisin vaan hampaita purren torun ja nostan kaverin lattialle.
Sama toistuu nukkumaan laitettaessa. Vaikka on väsynyt ei suostu nukahtamaan vaan vääntää ja kääntää kunnes pidän kiinni tai vyötän vaunuihin.
Jos kaikesta huolimatta ei tottele vaikka kuinka yrittäisi niin annan olla. Hetken repii punteistani ja kitisee syliin. Hetken päästä yrittää piristää minua ja kurkkaa pöydän takaa ja sanoo hymyssäsuin "kukkuu". Siihen äiti lopulta leppyy.
Hope so että menee nopeasti ohi. B)

 

eipä siihen taida auttaa kuin aika ja paremmat hermot :/ itse täällä "taistelen" samoista asioista uhmaikäiseni kanssa :ashamed:

 

se on kyllä totta että ei muu auta kun aika. tuntuu vaan välillä että itse on niin loppu kun saa hammasta kiristää ja välillä mentävä tilanteesta pois itse :ashamed: pukeminenkaan ei ongelmitta suju vaan jokainen vaatekappale on päällä suuren huudon ja taistelun jälkeen. miten teidän lapsenne käyttäytyvät kylässä? uhmataanko sielläkin? meillä vähän kiinni siitä kenellä ollaan käymässä