Uhitteleva ja hankala kouluunlähtijä... (neuvoja pliis)

Tyyris Tyllerö

Aktiivinen jäsen
05.12.2005
5 944
1
36
Ollaan ihan pattitilanteessa tuon esikoisen kanssa. Joka asiassa hankaa vastaan, vääntelee naamaa, uhittelee, ei kuuntele eikä usko kieltoja/neuvoja/ohjeita/käskyjä, ei suostu käyttäytymään jne. Mahdoton siis monin eri tavoin. esimerkiksi ruokakaupassa käynnit on yhtä helvettiä, jos on nuoremman sisaruksen kanssa yhtä aikaa mukana.

Tuo käytös on ihan kuin käynnissä olis sellainen non-stop-show siitä, miten piinata ja uhmata vanhempia vastaan.

Nyt sitten ottaisinkin mielellään neuvoja ja konsteja vastaan, miten saada hommaa toimimaan. Muuten on edessä PIIIIITKÄ kesä :/
 
Joo. Ja just hain sisään ja passitin kotiarestiin. Heitteli kaverinsa kanssa sellaista rautatankoa toisiaan kohti. Ei loppunu pyynnöstä eikä käskystä. Irvisteli vaan ja väänteli naamaa kun puhutin...

EI HELVETTI |O
 
Se kuuluu ikään. Mää olin vuosi sitten ihan hukassa ja konstiton pojan kans. Poika oli ihan mahdoton tapaus. Kyselin neuvoa neuvolasta ja eskarista. Neuvoksi sanottiin molemmista paikoista, että teillä tehdään asiat oikein, jatkakaa sitkeästi just samalla lailla. Hemmetti, että helpotti ja pikku hiljaa poika rauhottukin.

Neuvolan mukaan tuon iän pahin vaihe kestää reilun puoli vuotta ja sitkeällä rajojen pidolla ja huomion antamisella siitä pääsee eroon, mutta ajan kanssa. Että jaksamista, kyllä se siitä, vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuis.
 
JOs tekee jotain kiellettyä jonkun toisen kanssa, vetoa siihen toiseen osapuoleen. koita keksiä joku rangaistus joka tosiaan HAITTAA kiukuttelijaa, esim uhkaa kesälomareissun perumisella ja jos ei käytös muutu niin toteuta uhkaus myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Se kuuluu ikään. Mää olin vuosi sitten ihan hukassa ja konstiton pojan kans. Poika oli ihan mahdoton tapaus. Kyselin neuvoa neuvolasta ja eskarista. Neuvoksi sanottiin molemmista paikoista, että teillä tehdään asiat oikein, jatkakaa sitkeästi just samalla lailla. Hemmetti, että helpotti ja pikku hiljaa poika rauhottukin.

Neuvolan mukaan tuon iän pahin vaihe kestää reilun puoli vuotta ja sitkeällä rajojen pidolla ja huomion antamisella siitä pääsee eroon, mutta ajan kanssa. Että jaksamista, kyllä se siitä, vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuis.

No musta tuntuu, että tää on kestäny jo kuukasitolkulla ja vauhti vaan yltyy näin kesää kohti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nii:
JOs tekee jotain kiellettyä jonkun toisen kanssa, vetoa siihen toiseen osapuoleen. koita keksiä joku rangaistus joka tosiaan HAITTAA kiukuttelijaa, esim uhkaa kesälomareissun perumisella ja jos ei käytös muutu niin toteuta uhkaus myös.

No kun meillä tuo ongelma on tosiaan siinä, että mikään rangaistus ei tunnu hetkauttavan. Ja kesälomareissun perumista ei voi käyttää kun ei oo reissua eds tulossa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Se kuuluu ikään. Mää olin vuosi sitten ihan hukassa ja konstiton pojan kans. Poika oli ihan mahdoton tapaus. Kyselin neuvoa neuvolasta ja eskarista. Neuvoksi sanottiin molemmista paikoista, että teillä tehdään asiat oikein, jatkakaa sitkeästi just samalla lailla. Hemmetti, että helpotti ja pikku hiljaa poika rauhottukin.

Neuvolan mukaan tuon iän pahin vaihe kestää reilun puoli vuotta ja sitkeällä rajojen pidolla ja huomion antamisella siitä pääsee eroon, mutta ajan kanssa. Että jaksamista, kyllä se siitä, vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuis.

No musta tuntuu, että tää on kestäny jo kuukasitolkulla ja vauhti vaan yltyy näin kesää kohti...

Meillä se alkoi syksyllä, kun eskari oli vauhdissa jo. Jatkui kesään asti. Ekaluokalla poika oli rauhallisempi ja varsinki nyt keväällä meillä on mennyt hienosti. Todistuksenkin mukaan antaa työrauhan muille ja käyttäytyy erinomaisesti. :o :D En olis ikinä uskonut vuosi sitten. Silloin olin jo ihan hajalla. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Se kuuluu ikään. Mää olin vuosi sitten ihan hukassa ja konstiton pojan kans. Poika oli ihan mahdoton tapaus. Kyselin neuvoa neuvolasta ja eskarista. Neuvoksi sanottiin molemmista paikoista, että teillä tehdään asiat oikein, jatkakaa sitkeästi just samalla lailla. Hemmetti, että helpotti ja pikku hiljaa poika rauhottukin.

Neuvolan mukaan tuon iän pahin vaihe kestää reilun puoli vuotta ja sitkeällä rajojen pidolla ja huomion antamisella siitä pääsee eroon, mutta ajan kanssa. Että jaksamista, kyllä se siitä, vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuis.

No musta tuntuu, että tää on kestäny jo kuukasitolkulla ja vauhti vaan yltyy näin kesää kohti...

Meillä se alkoi syksyllä, kun eskari oli vauhdissa jo. Jatkui kesään asti. Ekaluokalla poika oli rauhallisempi ja varsinki nyt keväällä meillä on mennyt hienosti. Todistuksenkin mukaan antaa työrauhan muille ja käyttäytyy erinomaisesti. :o :D En olis ikinä uskonut vuosi sitten. Silloin olin jo ihan hajalla. :|

Meilläki eskassa ja tarhassa ollu täysin eri poika. Malttaa kuunnella, totellee, keskittyy jne. Mut täällä kotona
:headwall:
 
Auttaisiko lapsen fyysinen väsyttäminen? Fillarilenkit, uintireissut, metsälenkit näin kesällä. Kannattaa kieltää/vähentää myös TV:n katsomista ja tietokonepelejä, ja TV-ohjelmista kannattaa karsia pois kaikki ivallisuutta ja huonoa kieltä ym. sisältävät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Se kuuluu ikään. Mää olin vuosi sitten ihan hukassa ja konstiton pojan kans. Poika oli ihan mahdoton tapaus. Kyselin neuvoa neuvolasta ja eskarista. Neuvoksi sanottiin molemmista paikoista, että teillä tehdään asiat oikein, jatkakaa sitkeästi just samalla lailla. Hemmetti, että helpotti ja pikku hiljaa poika rauhottukin.

Neuvolan mukaan tuon iän pahin vaihe kestää reilun puoli vuotta ja sitkeällä rajojen pidolla ja huomion antamisella siitä pääsee eroon, mutta ajan kanssa. Että jaksamista, kyllä se siitä, vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuis.

No musta tuntuu, että tää on kestäny jo kuukasitolkulla ja vauhti vaan yltyy näin kesää kohti...

Meillä se alkoi syksyllä, kun eskari oli vauhdissa jo. Jatkui kesään asti. Ekaluokalla poika oli rauhallisempi ja varsinki nyt keväällä meillä on mennyt hienosti. Todistuksenkin mukaan antaa työrauhan muille ja käyttäytyy erinomaisesti. :o :D En olis ikinä uskonut vuosi sitten. Silloin olin jo ihan hajalla. :|

Meilläki eskassa ja tarhassa ollu täysin eri poika. Malttaa kuunnella, totellee, keskittyy jne. Mut täällä kotona
:headwall:

Eskarin ope sanoi, että se riskaa sulle siksi, koska uskaltaa purkaa sulle itseään. Että joskus se on hyvä merkki, kun lapsi raivoaa kotona. Ja kun käyttäytyy eskarissa nätisti ja tottelee, niin ei sitä mahottomiin jaksa... Mää sain noinkin yksinkertasista neuvoista ja sanoista paljon ja käsitin, että tää on nyt vaan ohimenevää ja teen asiat oikein, vaikka ei siltä näyttäs.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Auttaisiko lapsen fyysinen väsyttäminen? Fillarilenkit, uintireissut, metsälenkit näin kesällä. Kannattaa kieltää/vähentää myös TV:n katsomista ja tietokonepelejä, ja TV-ohjelmista kannattaa karsia pois kaikki ivallisuutta ja huonoa kieltä ym. sisältävät.

Meillä nuo konstit oli kultaakin kalliimmat. Paljon liikuntaa ja virranpurkua. Telkkarista kattoi vain pikkukakkosen, ei muuta. Meillä on hurjan villit ja touhukkaat muksut ja nään niissä kyllä telkkarin passivoivan ja huonon vaikutuksen, jos sitä tuijottavat ja kaiken sieltä imevät. Kaikilla se ei oo näin, meillä ihan selkeästi on. :/
 
Meillä myös esikoisella alkoi tuo uhmaikä eskari vuoden syyslukukaudella ja nyt lopetti kakkosluokan ja käytös vaan pahenee...
Kuopus puolestaan "uhmisteli" muutaman kuukauden eskarivuoden alkupuolella, mutta nyt kouluun on lähdössä reipas ja tottelevainen, kaikinpuolin mukava lapsi (näin myös eskan loppukeskustelussa todettiin!)
Eli riippuu varmaan tosi paljon lapsestakin tuo kesto, toivottavasti teillä ap tilanne helpottaa kesän aikana!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Auttaisiko lapsen fyysinen väsyttäminen? Fillarilenkit, uintireissut, metsälenkit näin kesällä. Kannattaa kieltää/vähentää myös TV:n katsomista ja tietokonepelejä, ja TV-ohjelmista kannattaa karsia pois kaikki ivallisuutta ja huonoa kieltä ym. sisältävät.

Meillä nuo konstit oli kultaakin kalliimmat. Paljon liikuntaa ja virranpurkua. Telkkarista kattoi vain pikkukakkosen, ei muuta. Meillä on hurjan villkit ja touhukkaat muksut ja nään niissä kyllä telkkarin passivoivan ja huonon vaikutuksen, jos sitä tuijottavat ja kaiken sieltä imevät. Kaikilla se ei oo näin, meillä ihan selkeästi on. :/

Pelaa futista, fillaroi, juoksee pitkin poikin pihaa, roikkuu puissa jne. Touhuaa siis aamusta iltaan. Pleikkaa pelataan hyvin rajoitetusti, samoin katsotaan telkkua.
 
Se menee ohi. Tuo vaihe on vaan niin toivoton. Se on kuulemma jonkin sortin pieni murrosikä. (Mikähän helkutti se iso muuten on...) Lapsi ei ole enää pieni, eikä oikein isokaan ja haluaisi jo olla iso, mutta ei ole, eikä oikein osaakaan olla. Pitäs jo vähän irtaantua, jos osais... Noin tuota mulle valotettiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Ollaan ihan pattitilanteessa tuon esikoisen kanssa. Joka asiassa hankaa vastaan, vääntelee naamaa, uhittelee, ei kuuntele eikä usko kieltoja/neuvoja/ohjeita/käskyjä, ei suostu käyttäytymään jne. Mahdoton siis monin eri tavoin. esimerkiksi ruokakaupassa käynnit on yhtä helvettiä, jos on nuoremman sisaruksen kanssa yhtä aikaa mukana.

Tuo käytös on ihan kuin käynnissä olis sellainen non-stop-show siitä, miten piinata ja uhmata vanhempia vastaan.

Nyt sitten ottaisinkin mielellään neuvoja ja konsteja vastaan, miten saada hommaa toimimaan. Muuten on edessä PIIIIITKÄ kesä :/

On kuin sä kirjoittaisit mun esikoisestani... Just tänään mietin että taitaa todellakin tulla pitkä kesä ennen kuin koulu syksyllä alkaa. Paitsi että meillä tuota uhmailua oli myöskin eskarissa, ei niin paljon kuin kotona mut oli kuitenkin. Että todellakin jännittää miten käy syksyllä kun lähtee kouluun.
Ja noita keinoja olen mäkin miettinyt, siis pleikkari meillä on ollut jäähyllä jo pari kuukautta, ja sitten on istuttu ite jäähyllä ja oltu kotiarestissa ja leluja on laitettu pois käytöstä ja... ja... ja........ Lista on pitkä mut ilmeisesti tehoton....
 
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2-3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva "pieni murrosikäinen".

...jatkuu
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/6-7vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2-3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva "pieni murrosikäinen".

...jatkuu
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/6-7vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy

Juu, on tullu luettua kerran jos toisen. Tiiän, että on ohimenevä vaihe, mutta ei just tässä hetkessä elämisessä lohduta...
 
Meillä on ollut samanlaista esikoisen kanssa pahin vaihe oli eskarin keväältä ekaluokan syksyyn, sitten rauhoittui reippaaksi koululaiseksi, toisella pahin vaihe taas oli eskaria edeltävä kevät ja eskarin alku. Rauhoittui ihan silmissä. Olin ihan epätoivoinen niitten kanssa, just yritin pitää kiinni peliajoista, telkkariajoista, ruokaa, unta riittävästi, ulkoilua ekstrapaljon. Pelikielto ja jäähyt oli tuttuja, vahinkojen korvaaminen ja anteeksipyynnötkin tuli tutuiksi.
Jos elämä menee vain pelkäksi kieltelyksi ja uhkailuksi, kannattaa kokeilla välillä menisikö kehuminen paremmin perille eli antaa erityisen paljon myönteistä palautetta ja kiitosta ihan pienestäkin onnistumisesta tai hyvin sujuneesta asiasta. Jopa pieni palkitseminen onnistuneesta kaupassakäynnistä, nukkumaanmenosta tai muusta voi toimia. Kun lapsi kiristää eniten hermoa, hän saattaa tarvita juuri silloin eniten ymmärrystä ja lähellä pitämistä, niin nurinkurista kuin se onkin.

 
meillä oli eskari-iässä ja nytten, "tuleva kolmasluokkalainen". IHAN MAHDOTONTA!! kaikki on "en tee, en en en en" ihan kaikkeen sanotaan vastaan ja vängätään. Ekaluokalla helpottaa toi "eskarikiukku" =)
 
Kun meitin neiti :kieh: :snotty: |O

"Mulla ei oo kavereita, mun elämä on pilalla, kukaan ei rakasta, sä et tykkää musta..."!!! Ja ovet paukkuu, pikkuveljeä yritetään käskyttää, hakataan sitä, ja asiat vaan ei kelpaa.

Tyhmä lelu, tyhmä leikki, tyhmä kaveri, tyhmä se ja tää ja ULVOTAAN sitä ja tätä parin tunnin välein!!!

Ja ollaan sitten arestissa ym sen mukaan... :kieh: :snotty: :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Kun meitin neiti :kieh: :snotty: |O

"Mulla ei oo kavereita, mun elämä on pilalla, kukaan ei rakasta, sä et tykkää musta..."!!! Ja ovet paukkuu, pikkuveljeä yritetään käskyttää, hakataan sitä, ja asiat vaan ei kelpaa.

Tyhmä lelu, tyhmä leikki, tyhmä kaveri, tyhmä se ja tää ja ULVOTAAN sitä ja tätä parin tunnin välein!!!

Ja ollaan sitten arestissa ym sen mukaan... :kieh: :snotty: :/

Ah niin tuttua. Lohdullista kuulla, että ei olla yksin tän kiehumisen kanssa :)
 

Yhteistyössä