Tyytyäkkö helppoon elämään vai ottaakko haaste vastaan?

["hmmmmm"]

Miten on? Tyytyisittekö helppoon tavalliseen perhe elämään vai ottaisitteko haasteen vastaan, jos sellainen tulisi eteen? Haaste tietäisi ehkä hieman työläämpää arkea, mutta tämäkin selviäisi vasta ajan kanssa, millaiseksi se arki muuttuisi. Voisi käydä myös niin, että haaste helpottaa ajan kanssa. Rahallisesti tästä haasteesta hyötyisi myös aika mukavasti. Voisi kai sanoa, että ei huolta huomisesta, kohtuuden rajoissa kuitenkin.

Uskaltaako vai ei?

 

[vbnk]

Voihan olla että on tai voihan olla olematta.

Joopa.
Jos sun "haaste" on vaikka maitopurkin hakeminen lidlistä asti, niin ehkä ei kannata rikkoa helppoja rutiineja.

 

["emppu"]

Vanhan kliseen mukaan kukaan ei ole katunut niinkään tekemisiään kuin tekemättä jättämisiä, joten sanoisin että anna mennä vaan ja ota haaste vastaan

 

[TiiBii]

Haasteita! Haasteita!

Helppous on pidemmän päälle hirmu tylsää.

 

[Voeta]

No itse otin haasteen vastaan työuralla , kokeiltu on ja ei ollu mun juttu, vailla ajateltiin uuden työn helpottavan perheen arkea.
Mut edelleen olen sitä mieltä, että kannatti kokeilla, olisin varmasti myöhemmin harmitellut jos en olis kokeillut!

 

[kkkkkkkk]

no jos noin huonosti selität ja olet salamyhkäinen ja päätä perkule ite

 

["M33"]

Helppous on pidemmän päälle hirmu tylsää.

Päinvastoin! Helppo ja mukava elämä mahdollistaa sen, että voi keskittyä rauhassa kaikkeen, mikä nyt itseä sattuu kiinnostamaan.

Taidehistoria tuntee kärsivän neron myytin, jonka mukaan taiteesta tulee sitä parempaa, mitä vaikeammissa olosuhteissa, mitä syvemmissä stressin, ahdistuksen ja sairauden syövereissä taide on tuotettu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kautta aikojen hyvää taidetta on tuotettu nimenomaan rikkaiden mesenaattien, varakkaiden puolisojen ja kevyiden päivätöiden tuella. Emme tiedä mitään niistä taiteilijoista, jotka ovat nääntyneet nälkään tai joutuneet uhraamaan kaiken aikansa perheelleen tai työlle.

 

[TiiBii]

[QUOTE="M33";30276816]Päinvastoin! Helppo ja mukava elämä mahdollistaa sen, että voi keskittyä rauhassa kaikkeen, mikä nyt itseä sattuu kiinnostamaan.

Taidehistoria tuntee kärsivän neron myytin, jonka mukaan taiteesta tulee sitä parempaa, mitä vaikeammissa olosuhteissa, mitä syvemmissä stressin, ahdistuksen ja sairauden syövereissä taide on tuotettu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kautta aikojen hyvää taidetta on tuotettu nimenomaan rikkaiden mesenaattien, varakkaiden puolisojen ja kevyiden päivätöiden tuella. Emme tiedä mitään niistä taiteilijoista, jotka ovat nääntyneet nälkään tai joutuneet uhraamaan kaiken aikansa perheelleen tai työlle.[/QUOTE]

Siis joo, toki se varmasti on näin. Jos sattuu olemaan taiteilija tai muutoin hiton kiinnostunut jostain asiasta ja haluaisi tehd vain sitä.

Mutta aapee kysyi "tyytyisittekö tavalliseen perhe-elämään..." Tämä siis mitä ilmeisemmin ei riitä täyttämään hänen elämäänsä.

Taidejuttuihin vielä verrannollistaen; jos taiteilija saa tarvittavan elantonsa maalaamalla muotokuvia niin pitääkö hänen tyytyä tähän jos abstraktimpi tuotanto olisi lähempänä sydäntään ja haluaisi toteuttaa sitä puolta itsestään. -Taloudellisen riskin uhallakin.