N
Neitihöpö
Vieras
heipparallaa!
Ollaan poikaystävän kanssa kanssa seurusteltu vähän yli 3 vuotta. Riitoja on aina ollut ja ne on sovittu. Useimmiten riidat ovat aivan typeriä, ei mitään vakavia (tai siis vakavista asioista)
asiaan, noh kerran kun mies halusi nukkua ja minä olisin halunnut jutella (mulla oli jostain paha mieli, pillerit aiheutti tällästä) niin se vaan tokaisi että jutellaan aamulla. Se oli kärtynen koska oli niin väsynyt. No mä möksähdin kun piti saada kaikki tänne heti nyt, no menin toiseen huoneeseen itkien ja soitin miespuoliselle ystävälleni ja valitin kun oma poikaystävä ei kuuntele huoliani. No kaverimies kysyi että :"mikä huolesi on?" vastasin :"on vaan paha mieli, en tiedä" seki kehotti että menisin vaan nukkumaan yms.. mut ääh, en mennyt. Pian mies maksimivsymyksen seurauksena tulee huutamaan (huom. HETI huutamaan) että keskellä yötä ei puhuta puhelimessa kun hänen vanhempansa nukkuvat (emme asu siis yhdessä, tai olemme juuri muuttamassa) no en totellut, säikähdin hieman kun hän tuli niin vihaisena ja huusi. No hän kävi 2 kertaa HUUTAMASSA minulle kun oli niin väsynyt ja hermostunut käyttäytymiseen, no sitten se tuli 3 kerran huusi taas samaa, otti sängyltä jossa istuin peiton ja viskaisi maahan.
no mä säikähdin tietysti.
Jälkeenpäin mies pyysi anteeksi (minä en kokenut olevani mihinkään syyllinen eli en pyytänyt anteeksi, olin vain niin vihainen miehen käytöksestä koska minä säikähdin) no, mies otti täysin syyn niskoilleen ja sanoi :"Anteeksi, tiedän että ei todellakaan ois saanu repästä sitä peittoa lattialle ku sää säikähit, mutta en ajatellut säikäyttäväni sinua, paloi vaan pinna ja sitten repäisin, anteeksi en enään tee noin"
No sen jälkeen se on kerran viskassut tyynyn omien töppösten juureen ja kerran lyöny sohvaa ittekseen.
Mitään hän ei ole rikkonut saati heittänyt ketään päin, nämä ovat satunnaiset tilanteet. Pehmoisissa on pysynyt aina. (kertoo jopa pienenä pari kertaa vanhempien kanssa riidellessään viskasseen itsekseen tyynyn lattialle, eli taitaapi olla sieltä opittu)
Haluaisin tietää, olisiko minun pitänyt myös pyytää anteeksi? ja se, että syyllistänkö liikaa miestä? onko se kamalaa viskasta tyyny/repästä peitto tai väärin?
Ajattelin sitä että oishan siinä oikealla puolella (HUOMATTAVASTI lähempänä) toki olleet stereot että parempihan se oli se peitto siitä sängyltä repästä vaikka istuinkin siinä.
Mutta olenko epäreilu?
Ollaan poikaystävän kanssa kanssa seurusteltu vähän yli 3 vuotta. Riitoja on aina ollut ja ne on sovittu. Useimmiten riidat ovat aivan typeriä, ei mitään vakavia (tai siis vakavista asioista)
asiaan, noh kerran kun mies halusi nukkua ja minä olisin halunnut jutella (mulla oli jostain paha mieli, pillerit aiheutti tällästä) niin se vaan tokaisi että jutellaan aamulla. Se oli kärtynen koska oli niin väsynyt. No mä möksähdin kun piti saada kaikki tänne heti nyt, no menin toiseen huoneeseen itkien ja soitin miespuoliselle ystävälleni ja valitin kun oma poikaystävä ei kuuntele huoliani. No kaverimies kysyi että :"mikä huolesi on?" vastasin :"on vaan paha mieli, en tiedä" seki kehotti että menisin vaan nukkumaan yms.. mut ääh, en mennyt. Pian mies maksimivsymyksen seurauksena tulee huutamaan (huom. HETI huutamaan) että keskellä yötä ei puhuta puhelimessa kun hänen vanhempansa nukkuvat (emme asu siis yhdessä, tai olemme juuri muuttamassa) no en totellut, säikähdin hieman kun hän tuli niin vihaisena ja huusi. No hän kävi 2 kertaa HUUTAMASSA minulle kun oli niin väsynyt ja hermostunut käyttäytymiseen, no sitten se tuli 3 kerran huusi taas samaa, otti sängyltä jossa istuin peiton ja viskaisi maahan.
no mä säikähdin tietysti.
Jälkeenpäin mies pyysi anteeksi (minä en kokenut olevani mihinkään syyllinen eli en pyytänyt anteeksi, olin vain niin vihainen miehen käytöksestä koska minä säikähdin) no, mies otti täysin syyn niskoilleen ja sanoi :"Anteeksi, tiedän että ei todellakaan ois saanu repästä sitä peittoa lattialle ku sää säikähit, mutta en ajatellut säikäyttäväni sinua, paloi vaan pinna ja sitten repäisin, anteeksi en enään tee noin"
No sen jälkeen se on kerran viskassut tyynyn omien töppösten juureen ja kerran lyöny sohvaa ittekseen.
Mitään hän ei ole rikkonut saati heittänyt ketään päin, nämä ovat satunnaiset tilanteet. Pehmoisissa on pysynyt aina. (kertoo jopa pienenä pari kertaa vanhempien kanssa riidellessään viskasseen itsekseen tyynyn lattialle, eli taitaapi olla sieltä opittu)
Haluaisin tietää, olisiko minun pitänyt myös pyytää anteeksi? ja se, että syyllistänkö liikaa miestä? onko se kamalaa viskasta tyyny/repästä peitto tai väärin?
Ajattelin sitä että oishan siinä oikealla puolella (HUOMATTAVASTI lähempänä) toki olleet stereot että parempihan se oli se peitto siitä sängyltä repästä vaikka istuinkin siinä.
Mutta olenko epäreilu?
kuinkas niin teinihömppää?
