Tyttöystävä kääntää sanomiseni vääriksi?

[vastauksena sukupuoli?]

Valitettavasti minulla on samanlainen ongelma, mutta mieheni kanssa. Jos sanon, että taitaa olla mun vuoro tiskata, niin jos mieheni on tietyssä mielentilassa asia kääntyy niin, että hänen mielestään tarkoitan, että hän ei koskaan tiskaa vaan että minun vuoro on joka vuoro, vaikka siis mietin ääneen, että taitaa olla mun vuoro tiskata... Välillä on aika rankaa yrittää miettiä miten mikäkin asia pitäisi sanoa ettei tule riittaa. Selityksiä ei näissä tilanteissa ole, sillä asia on juuri niin kun hän sen päässään ajattelee, vaikken olisia tarkoittanut sinne päinkään. Päivä kerrallaan.

 

[Jaakko 1]

"Taitaa olla minun vuoro ratsastaa..."

 

[miehiä kanssa]

Tätä ihmettelen kovasti: miksi naista pitäisi koko ajan kehua? Eihän miestäkään kehuta jatkuvasti. Positiivista palautetta on hyvä antaa, kun asiat sujuvat, ja aina välillä voi kommentoida ulkonäköä kun on esim. uusia vaatteita hankittu.

Mutta jatkuva kehumisen tarve kertoo jostain ongelmasta päässä. Ei välttämättä narsismista, mutta jotain on vialla jos koko ajan pitäisi olla kehumassa/lohduttamassa tai muuten tukena.

Niinpä! Sama se on miesten kanssa: laiskaa miestä opetetaan kuulemma kotitöihin kehumalla. Miksi miehiä pitää kehua kokoajan asioista joita ei kukaan naisen tekemänä edes huomaa tai ainakaan huomioi mitenkään?

 

[Kummaa hommaa]

Sama se on miesten kanssa: laiskaa miestä opetetaan kuulemma kotitöihin kehumalla. Miksi miehiä pitää kehua kokoajan asioista joita ei kukaan naisen tekemänä edes huomaa tai ainakaan huomioi mitenkään?

?????

Minä en ole tuollaiseen väittämääsi systeemiin törmännyt ikinä elämäni aikana.

En ole koskaan kuullut ketään miestä (itseänikään) kehuttavan kotitöiden tekemisestä.
Lähinnä on moitittu kun on tehnyt eri tyylillä kuin talon matroonalle sopii.

En myöskään tiedä yhtään miestä, joka valittaisi keskustelupalstoilla siitä, että puoliso ei kehu.

Taitaa olla naisten ongelma tämä kehumisjuttu.

 

[???]

Kunhan ei vaan ylpisty kehuista.

Tuossa tuli asian ydin! Millä kumman 1900-luvun alun metsäsuomalaisella logiikalla voi ajatella, että ihminen ylpistyy kehuttaessa? Eiköhän se juuri pidä uskollisena, että saa positiivista palautetta ja kehuja kumppaniltaan!! Jo behaviorismin lakien mukaan positiivinen palaute ja vahvistajat ovat oleellisia ihmisen oppimisella ja hyvinvoinnille.

Olkaa vain kertomatta hyviä asioita ja kehuja puolisollenne ja kas kummaa, aidan yli loikkiminen on hänelle helppoa. Suomalaisraukat ovat jämähtäneet ihmissuhteissaan samaan kuin oli lapsenkasvatus vielä 50 sitten: ei vahingossakaan mitään positiivista, ettei ihminen ylpeyden syntiin lankera ja maailman turmeluksiin huku!

 

[tällaistäkin on]

Sama se on miesten kanssa: laiskaa miestä opetetaan kuulemma kotitöihin kehumalla. Miksi miehiä pitää kehua kokoajan asioista joita ei kukaan naisen tekemänä edes huomaa tai ainakaan huomioi mitenkään?

?????

Minä en ole tuollaiseen väittämääsi systeemiin törmännyt ikinä elämäni aikana.

En ole koskaan kuullut ketään miestä (itseänikään) kehuttavan kotitöiden tekemisestä.
Lähinnä on moitittu kun on tehnyt eri tyylillä kuin talon matroonalle sopii.

En myöskään tiedä yhtään miestä, joka valittaisi keskustelupalstoilla siitä, että puoliso ei kehu.

Taitaa olla naisten ongelma tämä kehumisjuttu.

Minä olen kuullut naisten kehuvan miehiä, jotka tekevät kotitöitä. Ja kyllä ottaa päähän, kun oma ukko sitä kehumista vaatii? vaikka osaa melkein kaikkea tehdä, mutta kun kerjää olemuksellaan. Etten mukamas huomioi. Vaikka aina olen kehunnut, kun on tehnyt jotain isompaa remonttia, mutta kun on niin epävarma itsestään??joten en enää kehu, vaan itseäni kehun.

 

[Jen1]

Kyllä minä kehun miesystävääni tehdyistä kotitöistä, mutta se johtuu ehkä osittain siitäkin, että koska meillä on omat kodit, niin miehen ei ole pakko esim. imuroida tai tiskata luonani, koska niitä hän joutuu tekemään omassa asunnossaan joka tapauksessa (olemme enimmäkseen minun luonani). Meillä ainakin kehut ovat jonkin verran "tarttuneet" eli kun minä kehun, niin mieskin sitten on oppinut kehumaan hyvää ruokaa jne.

Edellisessä suhteessa en koskaan saanut kehuja, vaan kaikki taisi olla ihan itsestään selvää. Haukkuja kyllä sain. Kotitöiden tekeminen tuntui aika ankealta. Nyt kun nykyinen mies auttaa ruoanlaitossa ja esim. kattaa pöydän ja tekee salaatin, toisen tiskatessa, niin työt tulevat nopeammin valmiiksi ja kun kiitokset saa vielä halauksen ja suukkojen kanssa, niin keittiöhommatkin tuntuvat kivoilta.

Minä siis ehdottomasti tykkään, että saan kehuja. Myös ulkonäön kehuminen on tärkeää, koska ainakin minulla on välillä epävarma olo ulkonäön takia, joten on kiva kuulla, että mieskin huomaa, että tukka on laitettu nätisti tai jos näytän sängyssä meikittömänä ja tukka sotkuisena suloiselta. Elämä on paljon mukavampaa, kun ei aina vain moitita, vaan muistetaan jakaa myös kiitostakin.

 

[Tuhkimo!]

Heikon itsetunnon omaavat käyttävät sanojen vääntelyä ja narsistit. Jatkossa tyttöseltä löytyy aina asia minkä hän voi kääntää tai iroittaa asian yhteydestä tai ottaa asian vierestä kiinni, yleensä se käännetään negatiiviseksi asia kuin asia. Ja eikun istumaan nokka mutkalla ja niin loukkaantuneena, itselläni avomies on samaa maata.

Inhorealisti1 sanoi naulan kantaan, älä lähde leikkiin mukaan, minä menin ja nyt vaivalla yritän korjata tilanetta, lopeta tuollaiset jutut alkumetreillä. Turhaudut jatkossa varmasti. Ainakin mulla alkaa särkeä päätä lopuksi, (kun ottaa otsalumpiosta
totaalisti),tollanen vääntäminen.

 

[voihan vitsi]

Kyse lienee nyt niistä tuntemuksista, kuten loukaantumisesta tai että on loukannut toista sanomisellaan, saivartelullaan. Toki juttu ja kokemus on paljon myös tilanteesta kiinni. Kaikkia kehujakaan ei aina voi ottaa vastaan sellaisenaan, tilanne määrittää paljon.

Pitäisi pystyä erottamaan huumori ja siihen liittyen asioiden ja kommenttien "vääntäminen" siitä, että toinen näkee tässä (humoristisessa) sanomisessa loukkauksen tai epäilyn tai muuta negatiivista. Huumori on kylläkin vaikea laji, ettei se käy aina yksiin, ja silloin voi toista loukata pahastikin. Mutta ennen kaikkea kokonaisuuden ymmärtäminen on tärkeää.

Sosiaalista älyä vaatii, että voi heittää vitsiksi. Yksi ja samakin henkilä voi toisessa tilanteessa sopivasti herkistyneenä loukkaantua kun sama juttu muutoin menisi läpi.

Elämä nyt vain on sellaista vuorovaikutusta, että sanomiset, teot ja paljon muukin ratkaisee. Jatkuvasti häiriintynyttä kommunikointia on toisen tietoinen haukkuminen, jatkuva nälviminen ja ns. kaksoisidoskommunikaatio, joka aina sisältää kaksi viestiä. positiivisen/ns. neutraalin ja negatiivisen. Sanomisen merkityksetkin muuttuvat, kun oppii tuntemaan toisen hyvät ja huonot puolet sekä herkän akilleen kantapään. Halutessaan voi tuolloin loukta toista hyvinkin verisesti ilman, että kukaan muu läsnäolija ja vieras sitä tajuaa tai pitää sanomista kummoisenakaan.

On muuten hyvä, että kertoo ja osoittaa loukkaantumisensa toiselle. Olisi myös ystävällistä näin olle pyytää anteeksi, jos luokkasi tai ei tajunnut loukkaavansa. Aika harvat siihen oikeasti pystyvät. Mielessään sitten kuitenkin ihmettelevät, että mahtoikohan toinen nyt loukkaantua ja mistä oikeastaan?