T
tyttö, poika, poika ja x.
Vieras
Eli mulla on lapset tyttö 11, poika 5 ja poika 2,5.
Veikat on molemmat esikkoneidille tosi rakkaita mutta haluaisi niin sen siskon.
Kun eka pikkuveli ilmoitti tulostaan, kerroimme sen viikoilla jotain 14 ja että vauva on vielä ihan pieni. Tyttö oli 6. Silloin se oli ihan yks hailee tuleeko tyttö vai poika, mutta vauva. Wautsi. Vauva syntyi ja veli on ollut tytölle hyvin tärkeä ja rakas.
Sitten pikkuveli syntyi tytön ollessa 8,5.Odotusaikana hän toivoi kovasti tyttöä ja haaveili niin siskosta. Nukkeleikit nosti päätään ja ne puettiin tietty mekkoihin ja muihin. Välillä hän selitti pitkät pätkät minkälaisen mekon hän siskolleen ostaa. Kun äitiyspakkaus saatiin, lapsi kysyi "miten meiän siskolle tuli näin paljon poikien vaatteita?" Kun pesin vauvanvaatteita, pesin sekä pojan että tytön vanhoja vaatteita siinä kolmen äp:n ohessa.
Äitiyspakkausten vaatteet olin selittänyt, että kaikille tulee samanlaisia. Kun sitten pesin niin tyttö huomas että siinä oli joku poikien vaate. Äkkiä löytyi myös jotku poikein housut, oliskohan vaaleansiniset puolipotkarit.
Hän kysyi minulta ihmeissään, miksi sinä äiti näitä pojan vaatteita peset, et kai sä laita niitä mun siskolle päälle? Kertoili myös kantansa siskon nimeen.
Yhtenä yönä pamahti, isiltä tekstiviesti, että on saanut maailman suloisimman pikkuveljen. Voi sitä masista, missä tyttö seuraavan päivän oli. Muutamat itkutkin turautti, kuinka "meille piti tulla sisko".
Tyttö ei halunnut tulla veikkaa katsomaan ja se oli ihan ok mulle, ei oo järkeä toista pakottaa. Kun vauva saatiin kotiin kiintyi tosi äkkiä eikä muistanutkaan koko tyttö-jupakkaa.
Yritin tietty koko raskauden ajan sanoa, että se voi olla myös poika. Poikavauvat ovat aivan yhtä ihania kuin tyttövauvatkin. Eikä sitä otettu kuuleviin korviinsa.
Nyt olen uudelleen raskaana ja nyt on taas vähän tyttöfiilis. Joskin kun tyttöä ei tullut on esikko aivan varma, että nyt tulee poika. Koska hän ei kuulemma ikinä saa siskoa, ja asiasta on ja vähän nyyhkitty. Mutta olen huomannut, että selkeästi "salaa" toivoo tyttöä.
Poikien vanhat vaatteet tyttö antaisi kernaasti pois, mutta ne tyttöjen vaatteet pitäisi säästää. Ja kuinka se olisi ihanaa jos hän kerran elämässään saisi pikkusiskon. Ja mekkoja pukea sille. Minulle on paristi raivottu kolmosen synnyttyä, miksi minä saan aina poikia. Ja sitä, miksi minä en voi olla poika niin olisi kivaa kun olisi veljiä eikä yhtään siskoja. Ja miksi juuri minun piti olla tyttö tms. ihan turhaa.
Ei olisi enää kivaa huomata sitä toisen pettymystä, jos tuleekin poika.
Vinkkejä, miten sen pojan tuleminen ei olisi lapselle niin kauhean ikävää??
Olen tietty yrittänyt selittää ettei sukupuolella ole väliä, vaan kun on kauhean mukavaa kun meille tulee vauva. Tyttö on vaan nyökkäillyt, mutta sanonut että olisi kiva saada tyttö.
Auttakaa, edellisestä raskaudesta ja vaavan syntymästä jäänyt ton takia kauheen kivat muistot. Saiskohan sitä pettymystä sitten jotenkin lievitettyä?
Veikat on molemmat esikkoneidille tosi rakkaita mutta haluaisi niin sen siskon.
Kun eka pikkuveli ilmoitti tulostaan, kerroimme sen viikoilla jotain 14 ja että vauva on vielä ihan pieni. Tyttö oli 6. Silloin se oli ihan yks hailee tuleeko tyttö vai poika, mutta vauva. Wautsi. Vauva syntyi ja veli on ollut tytölle hyvin tärkeä ja rakas.
Sitten pikkuveli syntyi tytön ollessa 8,5.Odotusaikana hän toivoi kovasti tyttöä ja haaveili niin siskosta. Nukkeleikit nosti päätään ja ne puettiin tietty mekkoihin ja muihin. Välillä hän selitti pitkät pätkät minkälaisen mekon hän siskolleen ostaa. Kun äitiyspakkaus saatiin, lapsi kysyi "miten meiän siskolle tuli näin paljon poikien vaatteita?" Kun pesin vauvanvaatteita, pesin sekä pojan että tytön vanhoja vaatteita siinä kolmen äp:n ohessa.
Äitiyspakkausten vaatteet olin selittänyt, että kaikille tulee samanlaisia. Kun sitten pesin niin tyttö huomas että siinä oli joku poikien vaate. Äkkiä löytyi myös jotku poikein housut, oliskohan vaaleansiniset puolipotkarit.
Hän kysyi minulta ihmeissään, miksi sinä äiti näitä pojan vaatteita peset, et kai sä laita niitä mun siskolle päälle? Kertoili myös kantansa siskon nimeen.
Yhtenä yönä pamahti, isiltä tekstiviesti, että on saanut maailman suloisimman pikkuveljen. Voi sitä masista, missä tyttö seuraavan päivän oli. Muutamat itkutkin turautti, kuinka "meille piti tulla sisko".
Tyttö ei halunnut tulla veikkaa katsomaan ja se oli ihan ok mulle, ei oo järkeä toista pakottaa. Kun vauva saatiin kotiin kiintyi tosi äkkiä eikä muistanutkaan koko tyttö-jupakkaa.
Yritin tietty koko raskauden ajan sanoa, että se voi olla myös poika. Poikavauvat ovat aivan yhtä ihania kuin tyttövauvatkin. Eikä sitä otettu kuuleviin korviinsa.
Nyt olen uudelleen raskaana ja nyt on taas vähän tyttöfiilis. Joskin kun tyttöä ei tullut on esikko aivan varma, että nyt tulee poika. Koska hän ei kuulemma ikinä saa siskoa, ja asiasta on ja vähän nyyhkitty. Mutta olen huomannut, että selkeästi "salaa" toivoo tyttöä.
Poikien vanhat vaatteet tyttö antaisi kernaasti pois, mutta ne tyttöjen vaatteet pitäisi säästää. Ja kuinka se olisi ihanaa jos hän kerran elämässään saisi pikkusiskon. Ja mekkoja pukea sille. Minulle on paristi raivottu kolmosen synnyttyä, miksi minä saan aina poikia. Ja sitä, miksi minä en voi olla poika niin olisi kivaa kun olisi veljiä eikä yhtään siskoja. Ja miksi juuri minun piti olla tyttö tms. ihan turhaa.
Ei olisi enää kivaa huomata sitä toisen pettymystä, jos tuleekin poika.
Vinkkejä, miten sen pojan tuleminen ei olisi lapselle niin kauhean ikävää??
Olen tietty yrittänyt selittää ettei sukupuolella ole väliä, vaan kun on kauhean mukavaa kun meille tulee vauva. Tyttö on vaan nyökkäillyt, mutta sanonut että olisi kiva saada tyttö.
Auttakaa, edellisestä raskaudesta ja vaavan syntymästä jäänyt ton takia kauheen kivat muistot. Saiskohan sitä pettymystä sitten jotenkin lievitettyä?
