Tyttö kertoi odottavansa lasta.

olen -93 syntynyt tyttö, täytän marraskuussa 16v ja olen myöskin puolivuotiaan tytöntyllerön yksinhuoltaja. hyvin olemme pärjänneet. saanko kysyä että millainen on tyttäresi poikaystävä, miltä vaikuttaa, kauan ovat seurustelleet? kaikesta huolimatta onnea!

 

Jos mun tyttö tulis raskaaksi 16 vuotiaana niin musta tulis mummu 39 vuotiaana... Mä oisin kyllä kauhuissani. Mä olin ihan riiviö 16-vuotiaana, ei puhettakaan, että oisin ollu edes melkein valmis saamaan vauvan. Mut ole tukena, sitä kai tuleva äiti kaipaa eniten. Mut älä ota vauvaa huolehtiaksesi, lapsesi on se tehtävä itse, jos aikoo vauvan pitää.

 

No tyttö tuntuu jo päätöksen tehneen kun bodyjakin laittelee, et mitä jos tukisit vaikka hänen päätöstään vaikka toki sitä toivois et ei ihan noin nuorena.

Näinpä, sitä tukeahan hän varmasti kaipasi tuolla kirjeella/lähetyksellä.

 

Kamalaa, että joku painostaisi tytärtään tekemään abortin Sen seurauksena tytär saattaa elää syyllisyystuskissa koko loppuelämänsä, masentua yms. Ja varmasti tulee olemaan katkera äidilleen!

 

Missä teiniäidit yleensä asuvat? Lapsuudenkodissaan?

Ihan omassa asunnossa suurin osa ns. teinivanhemmista asuu.

 

keskustelua, keskustelu ja keskustelua
Meillä sama tilanne ensin sain tietää että on saanut opiskelupaikan (peruskoulu loppui nyt) ja siihen perään et odottaa lasta.
Paljon on keskusteltu, eri vaihtoehdot punnittu, tytön kanssa kahden, poikaystävän kera, hänen vanhempien kera, yhdessä ja erikseen.

Haluavat pitää lapsen, kunnioitetaan heidän päätöstään. Nyt suunnitelma että tyttö aloittaa koulun, synnyttää lapsen ja minä jään hoitamaan lasta (jos vaan kaikki lapsella ok), jotta tyttö saa jatkaa kouluaan ilman suuria taukoja. Muuttivat viikonloppuna meidän erilliseen kaksioon josta vuokralaiset muuttivat viime kuussa pois. emme ota heiltä vuokraa vaan saavat asua siinä ja säästää omaa asuntoa varten, saavat kuitenkin omaa rauhaa kun erillinen asunto, mutta me ollaan lähellä jos ja kun meitä tarvitaan.

:flower: :hug: kunnioitettavaa!

 

keskustelua, keskustelu ja keskustelua
Meillä sama tilanne ensin sain tietää että on saanut opiskelupaikan (peruskoulu loppui nyt) ja siihen perään et odottaa lasta.
Paljon on keskusteltu, eri vaihtoehdot punnittu, tytön kanssa kahden, poikaystävän kera, hänen vanhempien kera, yhdessä ja erikseen.

Haluavat pitää lapsen, kunnioitetaan heidän päätöstään. Nyt suunnitelma että tyttö aloittaa koulun, synnyttää lapsen ja minä jään hoitamaan lasta (jos vaan kaikki lapsella ok), jotta tyttö saa jatkaa kouluaan ilman suuria taukoja. Muuttivat viikonloppuna meidän erilliseen kaksioon josta vuokralaiset muuttivat viime kuussa pois. emme ota heiltä vuokraa vaan saavat asua siinä ja säästää omaa asuntoa varten, saavat kuitenkin omaa rauhaa kun erillinen asunto, mutta me ollaan lähellä jos ja kun meitä tarvitaan.

Teetteköhän nyt ihan oikein kuitenkaan? Tavallaan hieno, että autatte, mutta näiltä nuorilta jää kokematta mitä oikea elämä on. Rahaa onkin paljon ja vapautta, kun te avustatte taloudellisesti ja lapsenhoidossa.

:flower: :hug: kunnioitettavaa!

 

Älä viitsi oletko tosissasi? 16 vuotiasta ei kiinnosta kun pitää hauskaa ja nukkua pitkään aamulla.. mä en tunne yhtään 16 vuotiasta joka olisi valmis äidiksi,saati kiinnostunut nousemaan yöllä..

Kyllä on järkyttävää luettavaa oikeasti koko ketju lähes kokonaan. Niin äärettömän ennakkoluuloisia ja mustavalkoisia ihmisiä täällä on, että en voi kuin ihmetellä että tosiaanko nämä kirjoittajat ovat aikuisia?

Itse olen saanut esikoiseni 16vuotiaana, mieheni oli tällöin 19vuotias lopettanut jo ammattikoulun ja töissä vakituisesti. Itse sain suhteiden kautta töitä ja olin siellä niin kauan että jäin äitiyslomalle ja kyllä mieheni elätti minut ja lapsemme lähes kokonaan sen jälkeen kun jäin äitiyslomalle, sosiaalitoimistossa en asioinut kertaakaan, sellaiseen ei ole ollut tarevtta, niin kuin useimmat täällä näyttävät automaattisesti kuvittelevan.

Menimme naimisiin, minun ollessani 18vuotias ja mieheni oli tällöin 21vuotias. Saimme toisen lapsemme kun olin 19vuotias.

Nyt olen 20vuotias ja lähden opiskelemaan syksyllä, töissä olen kyllä ollut pian vuoden, mutta minulle on kuitenkin tärkeää saada ammatti vaikka töitä riittäisikin näin ja ihan hyvää työtä, hoitoalalta.

Ostimme juuri oman talon ja elämäni ei itseasiassa voisi olla tällä hetkellä yhtään paremmin. Olisin ollut todella pettynyt omaan äitiini jos hän olisi aikoinaan sanonut minulle tälläisiä kauheuksia kuin osa kirjoittajista. Äitini oli kuitenkin alusta asti tukenani ja olen aivan äärettömän ylpeä kuinka mahtava äitini on koska tuki minua, kun esikoisen raskaudesta hänelle aikoinaan kerroin.

Sun ei Longchamp tarvitsekkaan tuntea, mutta älä yritä väittää ettei sellaisia olisi. On ihmisiä jotka kantavat vastuunsa ja jopa nauttivat siittä. Mä en itseasiassa tunne yhtäkään ihmistä joka kovin kiinnostuneita nousemaan öisin, vai tunnetko sinä? Eiköhän jokainen halua nukkua yönsä suurinpiirtein hyvin.

Mielestäni on äärettömän loukkaavaa, pelkän iän perusteella alkaa puhumaan esim niinkin suuresta asiasta kuin huostaanotto, tuntuu tosin ettei ihmiset kunnolla ymmärrä edes mitä se on, itse työni puolesta kun siihen törmään usein.

Pidän kyllä itseäni todella nuorena äitinä, ainakin esikoisen aikaan, mutta ihminen kasvaa koko ajan. Olin minä saanut esikoiseni sitten juuri 16vuotiaana tai 25vuotiaana, olen ihan varma että pitäisin 35vuotiaana itseäni joka tapauksena esikoisen syntymän aikaan nuorena.

 

oonkohan mäkin ihan kelvoton äiti kun mun äiti hoiti lapsia kun mä olin koulussa :headwall: niin ja lapset on nyt 3v ja vajaa 2v

 

16 vuotiaana vielä sopeutuu paremmin elämän muutoksiin kun siellä 35+ vuotiaana, jolloin omat rutiinit ja yöunet merkkaavat enemmän kuin mikään muu. 16 vuotiaana muutenkin elämä on hektistä ja muuttuvaa. Nuoret myös jaksavat yleensä paremmin yövalvomisia kuin vanhemmat ihmiset. Pärjäävät paremmin pienillä yöunilla.

Mä en taas vastaavasti tunne yhtään 35+ joka jaksais yövalvomisia ja joilla ei olis tarkat omat rutiinit. Monen olen kuullut sanovan, että kyllä se lapsi mukautuu mein rutiineihin. Voidaan elää ihan niin kuin nytkin. Ja tunnen muutaman jotka ovat saaneet lapsen 15-18 vuotiaina ja hyvin ovat pärjänneet. Eivät ole juurikaan valittaneet vähistä yöunista ja kotona lapsen kanssa olemisesta.

Taidat olla itse lähempänä 16:tta kuin 35:ttä ikävuotta?

Olen itse saanut lapsia pitkillä ikäeroilla siten, että esikoiseni sain nuorena ja kuopuksen kolmevitosena. Voin kertoa, että ihminen muuttuu, ja useimmiten niin, että vanhemmiten unentarve vähenee. Silloin kun esikoiseni vauva-aikanaan söi yöllä, tuntui kuin norsu potkisi päähän, silloin kun olisin itsekin mielelläni nukkunut. Ja esikoinen oli sentään hyväuninen vauva. Mutta selvisin siitä, ja nyt mulla on fiksu nuori!

Kuopukseni on ollut lapsistani huonounisin, mutta huonouninen on tullut minustakin vuosien mittaan. Olen myös oppinut, että pari huonosti nukuttua yötä menee, eikä maailma niihin kaadu. Organisoimalla saa itselleen aikaa vaikka ottaa pikkutirsat päivällä ja sitten taas jaksaa. Omat rutiinit eivät ole niin tärkeitä, niille riittää aikaa myöhemmin.

Ihmiset ovat yksilöitä, ikä ei ole mikään syy luokitella ihmisiä!

Ap: tyttäresi tarvitsee hyvän tukiverkoston, toivottavasti haluat ja voit olla sen tärkeä osa! Onnea mummiudesta! :flower:

 

Mun ystävä alkoi odottaa ysillä vauvaa. Olihan se shokki, mut kukaan ei painostanut mihinkään suuntaan, tyttöä tuettiin ja keskusteltiin moneen kertaan kaikki.
Tyttö asui aluksi äitinsä luona (poikaystäväkin vietti paljon aikaansa siellä myös) ja oisko vauva ollut 7kk kun muuttivat toisen mummolan naapuriin. Oli apu lähellä.

Nyt tuo "vauva" on yläasteella Maailman kiltein lapsi on ollut, ei pahempia uhmaikiä eikä muitakaan, ja tuo teiniäiti on ollut maailman parhain.

Että pliis, ÄLKÄÄ YLEISTÄKÖ! :flower:

 

Toivon, että noin ei kävisi. Jos kaikesta huolimatta kävisi, niin lupaisin olla tukena ja tarvittaessa hoitaisin myös vauvan. Aborttia en haluaisi lapseni kokevan.

Peesi. Tukea ja keskustelua. Toinen toistaan kunnioittaen siitä se lähtee.
Enkä sitä vauvanukkea kyllä lähettäisi, ei vois tohon tilanteeseen huonompaa keksiä, loukkais tosi paljon. On sitä joillain "huumorintajua".