[QUOTE="Neith";26105130]
mulla mättää tässä kohdin tälläinen asia, se kaupan liha on ollut joskus elävä eläin (jonka elämä ei ehkä kovin hääppöistä ole ollut..) ihan samalla tavalla sen on joku tappanut, teurastanut ja lopulta se syödään.. eli millä tavoin nyt voidaan kritisoida metsästys harrastusta ja jopa tuomita se (koskee aikuisia ja lapsia) niin kauan kuin kyseiset henkilöt puputtaa sitä lihaa eri muodoissa päivittäin..?
ja ehkäpä olisi aiheellista vanhempien käydä tämä keskustelu lastensa kanssa niin saisivat sitten oikeat mittasuhteet asioihin myös tälläisessä tilanteessa (nythän tuskin ap:n lapsi metsästää pienenpieniä pörröisiä nappisilmäisiä angorapupuja hullunkiilto silmissä..) kyllä pikkutytöt kykenevät elämään jopa sellaisen tosiasian kanssa että se heppa on ihana ja suloinen ja kun se on vanha, loukkaantunut jne niin se voidaan lopulta sitten syödä vaikka meetvurstissa..[/QUOTE]
Mä tuolla aiemmin jo kirjoitinkin, että tuo on juuri se ikä, jossa lapset - varsinkin tytöt - alkavat havahtua siihen, että sikanauta ei olekaan kasvi. Heille alkaa valjeta se tosiasia, että ruoka, mitä he suuhunsa mättävät, ei kenties olekaan ruokaa, jota he haluaisivat suuhunsa mätätä. Mitä enemmän heidän tietoisuuteensa tuo sitä, että se sikanautakin on tapettu pieni eläin, sitä enemmän he alkavat kallistua kasvissyönnin puolelle. Mulla on oma tytär käynyt teininä läpi tämän eettisyysasian ja hän todellakin luopui lihansyönnistä. On ollut kasvissyöjä jo yli 10 vuotta.
Mä olen sitä mieltä, että juuri vanhempien olisi syytä käydä keskustelu lastensa kanssa. Monet vanhemmat vaan tietävät sen, että asiasta syntyy heille itselleen ongelmia, kun lapsi alkaakin jättää kaikki lihapalat lautasen reunalle. Sanon suoraan, että vaikka ruuanlaittoa rakastankin, ei mullekaan ollut ihan yksinkertaista alkaa tekemään tytölleni kasvisruokia, jotka olivat ravitsemuksellisesti täysipainoisia. Pelkkä lihan pois jättäminen ei siis riitä. Mutta en mä voinut väkisinkään tytön suuhun lihaa tunkea ja pelkkä salaatin, perunan ja muiden rehujen napsiminen lautaselta olisi pidemmän päälle aiheuttanut erilaisia puutostiloja. Kun lapsi päättää lopettaa lihan syömisen, siitä aiheutuu vanhemmille - yleensä äidille - ylimääräistä työtä ja vaivaa. Sen vuoksi ymmärrän hyvin, jos vanhemmat mieluummin ovat puhumatta koko lihatuotannosta.
*muoks* Lisään vielä, että kun tyttö oli ihan pieni, mä ihan sujuvasti valehtelin sille ruuasta. Kun hän jänispaistia syödessä kysyi, mitä lihaa tämä on, vastasin nautaa. Oli kanoja, sikoja, lehmiä, hirviä, jäniksiä jne, mutta nautaa tyttö ei ollut koskaan nähnyt eikä hänellä ollut mielikuvaa siitä, millainen eläin nauta on tai onko nauta yleensäkään eläin
Ja valehtelin ihan siksi, että muutoin tytöltä olisi jäänyt ruoka syömättä. Mä kuulun itse pakkosyötettyihin lapsiin ja omiani en ole koskaan halunnut pakkosyöttää. Huijannut kyllä olen silloin, kun he olivat vielä pieniä ja huijattavissa.
[/QUOTE]
