Me ollaan muutettu just uudelle paikkakunnalle ja meidän kadulla asuu enimmäkseen poikia ja 4-vuotias tyttö haluaisi tyttökavereita, vaikka olen yrittänyt poikienkin leikkeihin houkutella. Ongelma on siinä, että kadulla asuu vain 7- ja 10-vuotiaat tytöt ja aluksi tämä 7-vuotias suunnilleen asui meillä ja sai meidän tytön aivan lumoihinsa. Ilmeisesti uusi tulokas ei enää jaksa kiinnostaa tai leikit on liian lapsellisia 7-vuotiaalle, koska nykyään hän on meidän vanhempien mielestä ilkeä ja hyljeksii meidän likkaa, joka ei tajua vaan on aivan ylikiintynyt tähän 7-vuotiaaseen ja juoksee aamusta iltaan kyselemässä tätä leikkimään ja kotona puhuu kaiken aikaa tästä tytöstä. Välillä nämä isommat ovatkin tytön leikkikavereina, mutta tämä 7v. sorsii pienintä jatkuvasti puheillaan ja yrittää päästä tämän isomman suosioon vaikkapa niin, että jos hänen pitää käydä välillä kotona syömässä, hän houkuttelee isoimmankin tytön mukaan tai niin, että kun meidän tyttö sanoo, että "tule sitten huomenna hakemaan mua" niin tämä 7v. ohittaa koko asian sanomalla: "mä tulen sitten hakemaan sua (10v) aamulla".
Me ollaan yritetty keksiä muuta tekemistä ja puhua tytölle, että isommat haluaa varmaan välillä olla keskenään, mutta käy ihan hirveästi sääliksi, kun yksi ja siis pienin on nyt ymmärtämättään porukan sorsittu eikä tajua sitä itse vaan käy hakkaamassa päätään seinään. Mä olen itkenyt monet itkut ja eilen puhuin isompien kanssa, että sanokaa suoraan jos haluatte olla joskus kaksin. Tekee niin hirveän pahaa tollanen sortaminen, vaikka se varmaan on ihan normaalia, mutta kun täällä ei ole muita kavereita. Mä olen äitiyslomalla, joten tyttö ei käy edes hoidossa päivisin.
Mitenköhän kannattais toimia, että sais ton lapsen ajattelemaan jotain muutakin kuin uutta "kaveria"?
Me ollaan yritetty keksiä muuta tekemistä ja puhua tytölle, että isommat haluaa varmaan välillä olla keskenään, mutta käy ihan hirveästi sääliksi, kun yksi ja siis pienin on nyt ymmärtämättään porukan sorsittu eikä tajua sitä itse vaan käy hakkaamassa päätään seinään. Mä olen itkenyt monet itkut ja eilen puhuin isompien kanssa, että sanokaa suoraan jos haluatte olla joskus kaksin. Tekee niin hirveän pahaa tollanen sortaminen, vaikka se varmaan on ihan normaalia, mutta kun täällä ei ole muita kavereita. Mä olen äitiyslomalla, joten tyttö ei käy edes hoidossa päivisin.
Mitenköhän kannattais toimia, että sais ton lapsen ajattelemaan jotain muutakin kuin uutta "kaveria"?
ei tietty oikeuta lasten nuivaa käytöstä,mut... voiskos jostain koittaa löytää suht samanikäistä seuraa tytölle ?