Muotovalio,
Sehän on eriasia, jos puoliso ihan asiasta vihjailee toiselle tämän kiloista. Mutta mulla oli semmoinen exä, joka vihjaili vatsan pulskitumisesta yms vaikka en ollut lihonut grammaakaan. Tätä aikani kuunneltuani ja siihen vielä vähän (tai siis erittäin paljon) opiskelustressiä päälle, niin lopetin täysin syömisen (sitä ennen olin kitkuttanut muutaman kuukauden saaden hirveitä kohtauksia syömisestä). Kuukauden elin rasvattomalla jugurtilla, jota söin vain aamulla. Sen jälkeen kun kaikki muut olivat hätää kärsimässä mun puolesta, niin exä ei oikein ottanut asiaan mitään kantaa. Sen mielestä vissiin oli kivaa, ku olin laihtunut kuukaudessa 7kg ja olin valkoinen kuin haamu.
No, exäni taisi omaa huonoa itsetuntoaan pönkittää kommentoimalla minun ulkonäköäni.
Nykyiseni kanssa kiloja on tullut muutamia. Normaalipainossa pysyn (siitä huolehdin), mutta voin syödä huoletta, koska tiedän, että toinen ei olemattomista keksi väitteitä.
Niin ja tästä stressistä. (masennuksesta en tiedä, kun en ole siihen taipuvainen). Jos on paljon stressiä, niin silloin kaksion imurointi on minulle ylivoimainen tehtävä. Kun sen saan tehtyä, olen ihan poikki, en jaksa mitään... Ja urheillessa se tulee ilmi siten, että ei vaan jaksa, vaikka energiaa kyllä riittäisi. Eli henkinen puoli vaikuttaa jo fyysiseen puoleen.
Ja siitä mihin Suomi/suomalaiset on menossa... Suomi on menossa juuri sinne minne vanhemmat lapsiaan kasvattavat.