Tyttäreni 7v sanoo tietävänsä että kuolee nuorena...

Tuli tuosta hörhö viittauksesta mieleen, että siskoni ala-asteen pihassa kävi pari vuotta sitten joku uskonhörhö, joka näille lapsille huusi, että jokainen vääräuskoinen tulee palamaan hitaasti ja tuskallisesti helvetin tulessa, myös lapset..sisko oli sen jälkeen pitkään peloissaan ja luuli, että jos ei usko jumalaan (ei oikein edes tiennyt mitä sillä tarkoitetaan ), niin kuolee nuorena :/

 

Tuossa iässä pohditaan kuolemaa muutenkin. Hahmottaakohan nyt kuitenkaan loppuun asti, mitä se kuoleminen tarkoittaa. Mun pikkubroidi ilmoitti kans lapsena, ettei aio kasvaa aikuiseksi...nyt hän on 32v., ikiteini...

 

Kiitos... helpotti jutella asiasta ja juttelen lähiaikoina tytön kanssa.

 

Minä tiesin ala-asteikäisenä että yksi pikkuveljeni ei tule elämään aikuiseksi ja niin kävikin Vaikka tämä tuskin lohduttaakaan. Elämä vie ei sille mitään mahda vaikka kuin aavistaisi tulevaa kuolemaa ei voi ehkäistä.

 

Musta oli kanssa lapsena ja teininä aivan mahdoton ajatus, että kasvaisin aikuiseksi. Sanoinkin, että luulen kuolevani, koska en vaan osaa kuvitella itseäni aikuisena.

Niin vaan minäkin kasvoin isoksi. Terapiassa kyllä kävin hieman välissä.

Minulla sama.

 

:hug: itse varmaan jättäisin lapsen toteamuksen takaalalle.

Ja sitten lapsi joutuisi pohtimaan yksinään

 

:hug: itse varmaan jättäisin lapsen toteamuksen takaalalle.

Ja sitten lapsi joutuisi pohtimaan yksinään

Täähän on irrotettu asiayhteydestään. Minusta gasolina sanoi hyvin. Jos tää on kertajuttu, ei kannata tehdä numeroa asiasta. Jos toistuu, kannattaa keskusteluapua hakea.

 

Tosiaan jos on kerta juttu niin minustakin parempi jättää unholaan, lapsilla kun tulee ja menee noita ajatuksia niin turha kaivella ikävää ajatusta ainakaan uudestaan esiin jos on jo unohdettu mutta EHDOTTOMASTI puhukaa asiasta jos sama juttu on toistunut useampaan kertaan.

Älä vaan työnnä pätä pensaaseen sillä verukkeella että itseäsi pelottaa, sillä sinun pitää nyt olla se aikuinen ja johdattaa lapsesi läpi vaikean asian.

Monilla lapsilla on outoja juttuja kuoleman suhteeen just tuossa iässä mutta suurin osa on täysin ohimenevää.

 

Juteltiin lapsen kanssa. Hän yhä tiukasti sanoo tietävänsä että kuolee nuorena, ei osaa sanoa mistä moinen tunne tulee. Ja häntä pelottaa se asia, kuoleminen. Sanoin että äitille ja isille voi ja pitää tulla kertomaan noista ajatuksista jos ne mieltä vaivaa ja että niistä voidaan jutella ja hän lupasi, samoin lupasi kertoa muistakin jutuista jos esim koulussa on jotain. Oli jotenkin helpottuneen oloinen pieni rakas tyttö kun juteltiin.

 

Mun sisko sanoi tuon ikäisenä ihan just samaa. Mut toisin kävi Äiti keskusteli asista siskon kanssa paljonkin ja lausuman takana oli se, että sisko ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Myöhemmällä iällä hän muotoilikin asian niin, että kyseli "onko lapsen pakko kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois kotoa". Lukion jälkeen oli sitten kuitenkin kova hoppu päästä omaan kotiin asumaan Nyt sisko on jo enemmän kuin aikuinen, eikä edes muista lapsuuden kommennttejansa.

 

Juteltiin lapsen kanssa. Hän yhä tiukasti sanoo tietävänsä että kuolee nuorena, ei osaa sanoa mistä moinen tunne tulee. Ja häntä pelottaa se asia, kuoleminen. Sanoin että äitille ja isille voi ja pitää tulla kertomaan noista ajatuksista jos ne mieltä vaivaa ja että niistä voidaan jutella ja hän lupasi, samoin lupasi kertoa muistakin jutuista jos esim koulussa on jotain. Oli jotenkin helpottuneen oloinen pieni rakas tyttö kun juteltiin.

voi että, koita pärjätä vaikka raskasta on, jos hän on ruvennut vaan ajattelemaan kuolemaa,eikä siinä muuta välttämättä ole. voi pientä. koittakaa pärjätä.

 

Mulla tuli kanssa mieleen se koulukiusaaminen. Itselleni (ensin koulukiusattuna ja sen jälkeen kiusaajana) tuo kuolema ajatus on niin tuttu..

 

Mä en nyt uskovaisena usko, että lapsesi "tietää" kuolevansa nuorena. Jumala yksin tietää meidän elinpäivät eikä tasan tarkkaan antaisi pienelle sellaista taakkaa kannettavaksi, että pitäisi murehtia elinpäivistään ja niiden loppumisesta.'
Nämä ajatukset tulee nyt jostain muualta, onko lapsi nähnyt esim. todentuntuisen unen tai onko nähnyt jotain ohjelmaa tai kuullut sellaisesta keskusteltavan, jossa tälläisiä asioita käsiteltäisiin?

 

Mä en nyt uskovaisena usko, että lapsesi "tietää" kuolevansa nuorena. Jumala yksin tietää meidän elinpäivät eikä tasan tarkkaan antaisi pienelle sellaista taakkaa kannettavaksi, että pitäisi murehtia elinpäivistään ja niiden loppumisesta.'
Nämä ajatukset tulee nyt jostain muualta, onko lapsi nähnyt esim. todentuntuisen unen tai onko nähnyt jotain ohjelmaa tai kuullut sellaisesta keskusteltavan, jossa tälläisiä asioita käsiteltäisiin?

Näinpä juuri, uskovaisena ajattelen juuri samoin kuin sinä... ja niin lapsellekkin selitin että yksin taivaan Isän tietää meidän elinpäivät. Ei ainakaan kertonut kuulleensa aiheesta mistään mistä sä arvelit.. täytyy olla mun nyt tarkkaavaisempana tytön suhteen.

 

Lapsille tulee päähänpistoja ja hassuja ajatuksia, kirjoista, telkkarista... joku toinen on kuollut jossain kirjassa tai ohjelmassa tai on kuullut vanhempien juttuja jonkun lapsne kuolemasta. ja vielä huomaa herättävänsä sillä kunnioitusta ja pelkoa kun sanoo niin johan jatkaa.
Itsekin huomasin lapsena helposti vanhempien suhtautumisen. Minuun suhtauduttiin vähän kuin sairaaloiseen heikkoon nuorena kuolevaan. Pelolla ja kunnioituksella ja kyllä se vähän sai näyttelemään joskus.

 

Suosittelisin puhumaan lapsen kanssa kuolemasta. Tekemään siitä asian, joka ei ole pelottava. Sitä ei meistä kukaan tiedä, onko lapsesi tunne totta vai ei, sen näkee ajan kanssa. Mutta kun saatte puhuttua asiasta enemmän ja kuolemanpelko menee pois, niin lapsi voi ehkä unohtaa asian ja nauttia elämästään.

Itse "tiedän" myös kuolevani nuorena. Tai siis, en usko, että näen eläkeikää. 50 luultavasti kuitenkin kerkeän täyttää. En itsekään tiedä mistä tämä tunne johtuu, ollut minulla jo vuosia. Mutta koska en pelkää kuolemaa, ei minun tarvitse murehtia asiaa. Ja en itse tietenkään toivo kuolemaa, mutta koskaan ei voi oikeasti tarkkaan tietää päiviään. Isäni kuoli tasan vuosi sitten vain 55 vuotiaan aivan yllättäen. Oma tunne on ollut jo kauemmin, joten ei tämä siitäkään johdu.

 

Tuohon mun edelliseen viitaten: meillä oli ekaluokalla "hullu" opettaja, joka uskonnontunnilla päästi "pimeän puolensa" valloilleen :|

Siis millainen se pimeä puoli sitten oli?

 

Onko lähipiirisänne ollut kuolemantapauksia? Yllättäviä? Itse olin 7v. kun molemmat isoäitini kuolivat ja se pelotti ja hämmensi minua. Silloin uskoin saavani jonkinlaisia ennustuksia omasta lähestyvästä kuolemastani.. en kuitenkaan kuollut.