Tytär,kohta 10v

on muuttunut aikalailla.Aina ollut hyvin omapäinen ja itsetietoinen mutta nyt on tullut kuvaan ovien paukuttelua joka mutkassa ja itkee herkästi suuttuessaan.
Tämä aamu oli sellainen, että venyi sängyssään eikä jaksanut nousta millään.Nousi ja oli aikataulustaan myöhässä.Kiukutteli kaikille ja suorastaan huutamalla puhui.Mies sitten jo sanoi hiukan isommalla äänellä, että jo on loputtava tuo möykkääminen tai saa siirtyä pihalle huutamaan.Tästäkin tyttö otti nokkiinsa ja huusi isälleen takaisin et mee ite pihalle siitä huutamaan jne..ja itki siinä samalla.Kävi mököttämässä huoneessaan ja meni pesemään vihoissaan hampaansa.Sanoin siinä sitten että onko tarkoitus keretä kouluun niin tyttö vastaa minua matkien,no kuule on joo tarkoitus mennä kouluun ja älä kysele siinä kokoajan.Suu mutrussa ja itku herkässä on ollut usein.

Toisinaan on valloittava,herkkä itsensä ja iloinen.On kavereita ja koulussa menee hyvin.Onko tämä sitten jotain esimurkkuilua vai mitä?Esiintyykö muilla tällaista?

 

juu täällä ihan samanlainen! :/

 

Kuulostaa niiin mun lanko"miehelle" joka on 11... teini ikää pukkaa :heart:

 

Ihan kun oisit mun tytöstä kirjottanut!! Täyttää kohta 11, mutta tätä on ollut jo ainakin vuoden. Oisko noi homonit sitten mitkä alkaa tekee kiusaa?? Ratkasua en tiedä, enkä neuvoa osaa, kun oon neuvoton itsekin. Mutta olipa lohduttavaa, että jollakin muulla on IHAN samanlaista! Täytynee vain koittaa kestää ja olla lempeä ja määrätietoinen ite.

 

Kyllä tuo tutulta kuulostaa, samanlaista menoa meilläkin melkein 10-vuotiaalla :headwall:

 

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/nuoren_tunteet_kuohuvat/

 

Tukkapöllyä vaan ja paljon. Tai sit leikkaat tukan siiliksi. Kyllä siinä tyttö oppii hierarkiaa.

 

Voi että ompa "kiva" kuulla että tätä esiintyy muuallakin.Mietin jo välillä että teenkö mä jotain väärin tuon tytön kanssa vai miksi saa AINA vängätä ja miksi ihmeessä se itku on myös niin herkässä.Jos tämä nyt on sitä muutosta vaan..

 

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/nuoren_tunteet_kuohuvat/

Kiitos tästä.Luen ajatuksella myöhemmin :flower:

Jos kenelläkään olisi vinkkiä mihinkään kirjallisuuten aihetta hipoen niin otan mielellään vastaan vinkkejä.

 

Meillä 10, kohta 11v viidesluokkalainen.. ja aika lailla samat kujeet. Että eikähän tuo esipuberteetin piikkiin mene (fyysistä puberteetti ei vielä havaittavissa). Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä ymmärtämystä toivon sulle ja itselleni

Muistaakseni itsekin tuossa iässä aika lailla möykkäsin ja ovia paukuttelin. Lohdullista on se, että pahin meni ohi jo ennen ylastetta.

 

Rasittavaa mutta kuuluu asiaan.Meillä 11 vee poika samanlainen.Olen todennut käytännössä parhaimmaksi sen että annan sen rauhassa mököttää ja juttelen sen jälkeen ihan muina naisina jostain vaikkapa et katos kun naapurin täti kuljettaa taas tuota koiranpentua tuos pihas ja miten se pentu on hassu tms. niin se kiukku menee ohi nopeimmin.
On vähän silleen ettei paljon niinkuin huomaa koko kiukkuamista,tietenkin kohtuuden rajoissa että jos alkaa ovia potkimaan tai tavarat lentelemään kuten meillä niin sitten tietysti toppuuttelen.Yleensä meillä siinä vaiheessa poika painelee raivoissaan ulos mutta saattaa tulla jo parin minuutin päästä takaisin ja kysyä että koska syödään ja taas omana itsenään.

 

Meillä 10, kohta 11v viidesluokkalainen.. ja aika lailla samat kujeet. Että eikähän tuo esipuberteetin piikkiin mene (fyysistä puberteetti ei vielä havaittavissa). Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä ymmärtämystä toivon sulle ja itselleni

Muistaakseni itsekin tuossa iässä aika lailla möykkäsin ja ovia paukuttelin. Lohdullista on se, että pahin meni ohi jo ennen ylastetta.

Kiitos ja samaa tosiaan sinulle itsellesikin

Mä en itse vielä tuossa iässä ole kuulemma möykännyt mutta myöhemmin senkin eestä :snotty:

 

Tukkapöllyä vaan ja paljon. Tai sit leikkaat tukan siiliksi. Kyllä siinä tyttö oppii hierarkiaa.

En leikkaa.Mä luulen, että hän leikkaa sen itse muutamien vuosien päästä jos on äitiinsä tullut

 

ah, niin tuttua. mulla tosin 10v poika. helevetti että välillä korventaa sellaienn ylimielinen käytös.

 

Rasittavaa mutta kuuluu asiaan.Meillä 11 vee poika samanlainen.Olen todennut käytännössä parhaimmaksi sen että annan sen rauhassa mököttää ja juttelen sen jälkeen ihan muina naisina jostain vaikkapa et katos kun naapurin täti kuljettaa taas tuota koiranpentua tuos pihas ja miten se pentu on hassu tms. niin se kiukku menee ohi nopeimmin.
On vähän silleen ettei paljon niinkuin huomaa koko kiukkuamista,tietenkin kohtuuden rajoissa että jos alkaa ovia potkimaan tai tavarat lentelemään kuten meillä niin sitten tietysti toppuuttelen.Yleensä meillä siinä vaiheessa poika painelee raivoissaan ulos mutta saattaa tulla jo parin minuutin päästä takaisin ja kysyä että koska syödään ja taas omana itsenään.

Tytär myös häipyy pihalle raivoissaan ja on muutaman kerran lähtenyt pyöräilemään vaan.Tullut sitten tunnin päästä takaisin ja kertoillut iloisesti missä kävi ja mitä teki

 

Mä olen odottanut koska tuo alkaa! Meidän likka on tosi rauhallinen ja joskus tuntuu ihan hyvältä kun paiskaa edes oven mielipiteen ilmaukseksi.

 

ah, niin tuttua. mulla tosin 10v poika. helevetti että välillä korventaa sellaienn ylimielinen käytös.

tuo ylimielisyys niiiin pistelee :kieh: ja se, että mun ääntä matkien naputtaa takaisin :kieh:

 

Mä olen odottanut koska tuo alkaa! Meidän likka on tosi rauhallinen ja joskus tuntuu ihan hyvältä kun paiskaa edes oven mielipiteen ilmaukseksi.

Mietinkin sitä tässä että kuinkahan moni selviää ilman nuita "oireita".

 

Meillä 10, kohta 11v viidesluokkalainen.. ja aika lailla samat kujeet. Että eikähän tuo esipuberteetin piikkiin mene (fyysistä puberteetti ei vielä havaittavissa). Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä ymmärtämystä toivon sulle ja itselleni

Muistaakseni itsekin tuossa iässä aika lailla möykkäsin ja ovia paukuttelin. Lohdullista on se, että pahin meni ohi jo ennen ylastetta.

Kiitos ja samaa tosiaan sinulle itsellesikin

Mä en itse vielä tuossa iässä ole kuulemma möykännyt mutta myöhemmin senkin eestä :snotty:

Mä möykkäsin tuossa iässä ja möykkään edelleenkin. Minäkin ottaisin vastaan itsekasvatusohjeita.

 

Mä olin about 11-vuotiaana just tommonen, huusin ja kiukuttelin ja itkukin tuli tosi herkästi, isän kanssa eritoten olin napit vastakkain. Se tais ollakin mun murkku-ikäni, koska yla-asteelle mennessä olin jo kovasti rauhoittunut

 

Meillä 10, kohta 11v viidesluokkalainen.. ja aika lailla samat kujeet. Että eikähän tuo esipuberteetin piikkiin mene (fyysistä puberteetti ei vielä havaittavissa). Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä ymmärtämystä toivon sulle ja itselleni

Muistaakseni itsekin tuossa iässä aika lailla möykkäsin ja ovia paukuttelin. Lohdullista on se, että pahin meni ohi jo ennen ylastetta.

Kiitos ja samaa tosiaan sinulle itsellesikin

Mä en itse vielä tuossa iässä ole kuulemma möykännyt mutta myöhemmin senkin eestä :snotty:

Mä möykkäsin tuossa iässä ja möykkään edelleenkin. Minäkin ottaisin vastaan itsekasvatusohjeita.

Mulla myös möyke jatkuu :saint:

 

Mä olin about 11-vuotiaana just tommonen, huusin ja kiukuttelin ja itkukin tuli tosi herkästi, isän kanssa eritoten olin napit vastakkain. Se tais ollakin mun murkku-ikäni, koska yla-asteelle mennessä olin jo kovasti rauhoittunut

Kävisipä tytölleni yhtä hyvin.Joskus mietin kauhulla, että miten saa pidettyä ohjakset käsissä jos hänestä tulee ihan mahdoton murkkuilija. :snotty:

 

Voi että ompa "kiva" kuulla että tätä esiintyy muuallakin.Mietin jo välillä että teenkö mä jotain väärin tuon tytön kanssa vai miksi saa AINA vängätä ja miksi ihmeessä se itku on myös niin herkässä.Jos tämä nyt on sitä muutosta vaan..

Meilläkin on vähän samanlaista, onneksi Heta on aamuvirkku joten nousee kyllä sängystä ajoissa. Mutta: aamuisin on parempi ettei sano hälle mitään. Ja tosiaan itku tuntuu olevan turhan herkässä, ihan pikkujutuista. No, pienempänä tuo pystyi kiljumaan tunnin siksi että laitoin lusikan jogurttipurkkiin enkä sen viereen.

Oletko huomannut fyysisiä muutoksia tytössä? Minä olen omassani huomannut.

"hetken pienen lapsuus kestää, ei isäkään nyt voinut estää, teki vuodet nuoren naisen...." (Cindy, Kirka&Anna )

 

Voi että ompa "kiva" kuulla että tätä esiintyy muuallakin.Mietin jo välillä että teenkö mä jotain väärin tuon tytön kanssa vai miksi saa AINA vängätä ja miksi ihmeessä se itku on myös niin herkässä.Jos tämä nyt on sitä muutosta vaan..

Meilläkin on vähän samanlaista, onneksi Heta on aamuvirkku joten nousee kyllä sängystä ajoissa. Mutta: aamuisin on parempi ettei sano hälle mitään. Ja tosiaan itku tuntuu olevan turhan herkässä, ihan pikkujutuista. No, pienempänä tuo pystyi kiljumaan tunnin siksi että laitoin lusikan jogurttipurkkiin enkä sen viereen.

Oletko huomannut fyysisiä muutoksia tytössä? Minä olen omassani huomannut.

"hetken pienen lapsuus kestää, ei isäkään nyt voinut estää, teki vuodet nuoren naisen...." (Cindy, Kirka&Anna )

Kiva, että teillä aamut sujuu virkusti. =)
Hymyssä suin luin tuon jogurttilusikan väärän paikan ihan samoin se oli meilläkin silloin vuosia sitten kun kerkesi vielä huutamaan tunti tolkulla maailman vääryyttä.

kyllä on jo fyysisiä muutoksia ja deodorantin ostoonkin on tarvetta.Niin,elämä vie heitäkin eteenpäin ja nuoruus tulee kovaa vauhtia vastaan :heart:

 

Samaa se on meilläkin.Aivan kuin minun tytöstäni kirjoittaisit