Tytär ei halua muka opiskella lähihoitajaksi, kun on niin huono palkka ja rankkaa työtä:O

Tyttäremme on tämän kevään abiturientti ja edessä olisi jatko-opiskelupaikan haku. Hän ei ole ikinä oikein ollut kovin hyvä koulussa, mutta sai kuitenkin lukion rämmittyä jotenkin läpi. Yliopistoon ei varmasti pääse eikä taida olla edes kiinnostunut. Ne on ihan muut ihmiset jotka sinne menee. Ammattikorkeakin siinä rajoilla. Yhtäkään akateemista ei meidän suvusta muutenkaan löydy, pari on käynyt ammattikorkean.

Ollaan yhdessäkin mietitty mitä eri aloja kannttaisi lähteä lukemaan ja onhan se niin, että hoitoala työllistää aina. Minusta lähihoitaja olisi oikein hyvä vaihtoehto. Sairaanhoitajaksikin voi sitten halutessaan jatkaa siitä, jos kiinnostusta on. Koulutus ei kestä vuosia ja pääsee jo nuorena työelämään. Mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto nuorelle naiselle.

Mutta mitä sanoo tytär? Emmä ku niillä on niin huono palkka ja rankka duuni, eikä kiinnosta vaihtaa vaippoja. Ensinnäkin, mistä lähtien työn on kuulunut olla peukaloiden pyörittelyä ja kevyttä? Toiseksi, tässä maassa ei kukaan pääse työnteolla rikastumaan. Itse olen tottunut siihen, että niitä töitä tehdään, joiden tekijöitä tarvitaan. Kaikenmaailman trendialat ei työllistä, vaikka miten mukavia olisivatkin opiskella.

Tullee ihan sellainen olo, että olen epäonnistunut äitinä, kun tyttären suhtautuminen työntekoon ja elämään on tuollainen

 

Ekaksi, mitä järkeä on opisekella enin lähihoitajaksi ja sitten sairaanhoitajaksi? Eikö kannattaisi sittensuoraan sairaanhoitajaksi?
Ja toiseks, lähihoitajan työ on rankkaa ja palkka huono.

 

Kenen elämästä tässä olikaan kyse? Taisi olla tyttäresi.

 

[QUOTE="vieras";28227279]Kenen elämästä tässä olikaan kyse? Taisi olla tyttäresi.[/QUOTE]

Samaa ajattelin

 

Provohan tän on pakko olla.

 

Miksi työhön jossa on huono palkka ja työ on rankkaa? Mikä pakko? Onhan niitä muitakin aloja ja ammatteja.

 

Jos tytärtäsi ei kiinnosta hoitoala, on parempi ettei hän hoitoalalle ryhdy. Netti on täynnä kauhukertomuksia hoitajista, joita oma ala ei kiinnosta pätkääkään, mikä sitten näkyy hoitotyön ja asiakaspalvelun laadussa.

Mikä ala tytärtäsi sitten kiinnostaisi?

 

En ikinä suosittlisi lapselleni lähihoitajan hommaa enkä kyllä sairaanhoitajankaan. Miten olisi esim. Sosionomi, hammashygienisti, fysioterapeutti, toimintaterapeutti yms. Yms. Lastentarhanopettajista on pulaa ja sosionomina voisi työskennellä lastentarhanopena. Jo on lukion käynyt niin ammattikorkeaan itse suosittelisin menemään. T: sh

 

Oikeassahan tyttäresi on tuon palkan ja työn rankkuuden suhteen. Eikö ole parempi, että hakeutuu alalle, jolla haluaa työskennellä. Ihmeellinen asenne sinulla, olet epäonnistunut äitinä, jos tyttäresi ei ala tekemään juuri sitä työtä, mitä sinä haluaisit?

 

Niin no, tottahan tyttösi puhuu.

 

Lähihoitaja ja sairaanhoitajan ammatit on vähän sellaisia kutsumus ammatteja että ei se sovi kaikille. Eikä sellaisella alalla edes pärjää jos sinne mennään vaan töitä tekemään.

 

joo ja lähihoitaja/hoitaja on ainoat alat tässää maailmassa :O

Siis vikahan ei nyt ole tyttäressä vaan äidissä! Sori nyt vaan. Työn pitää olla sellaista mitä haluaa tehdä!! Jotta on motivaatiota!

 

Motivaatio pitää kyllä löytyä itsestä. Olettehan miettineet jotain muutakin alaa kuin hoitoalaa? kaikille se ei sovi eikä se kaikkia kiinnosta, mutta se ei välttämättä tarkoita, etteikö työnteko kiinnosta.

 

poika valitsi alan juurikin hyvän palkan ja sen mukaan ettei ole kauhean raskas,todistus riitti juuri ja juuri että pääsi opiskelemaan haluamaansa alaa. Ihanaa kun nuori on innostunut opiskelustaan.

 

Kaikessa työssä on huonot puolensa. ja voisi kai sanoa, että jos lukio on rämmitty vain läpi, ovet eivät ihan joka paikkaan aukene.

 

Opiskele itse noihin ammattihin jos haluat, mutta älä pakota lastasi alalle mikä äntä ei kiinnosta. Tyttäresi on aivan oikeassa. Työ on rankkaa ja palkka huono.

 

[QUOTE="vieras";28227309]Kaikessa työssä on huonot puolensa. ja voisi kai sanoa, että jos lukio on rämmitty vain läpi, ovet eivät ihan joka paikkaan aukene.[/QUOTE]

No joo, mutta hoitoalan ei pitäisi olla mikään turvasatama ihmisille jotka eivät muuallekaan pääse. Hoitotyön luonne on sellaista että siitä täytyy tykätä ja löytää itsestään motivaatio tehdä sitä, muuten tekee vääryyttä potilailleen.

Maailmassa on muitakin ei-akateemisia ammatteja kuin lähihoitaja.

 

Opiskele itse noihin ammattihin jos haluat, mutta älä pakota lastasi alalle mikä äntä ei kiinnosta. Tyttäresi on aivan oikeassa. Työ on rankkaa ja palkka huono.

Täys peesi tälle!

 

Itse lähihoitajana en voi suositella tätä ammattia enää kenellekään. Ok, jos on joku jolla on tosi vaikea löytää sitä omaa juttua ja ainut mikä yhtään kiinnostaa on jokin "ihmisläheinen"homma, voi lähihoitajan ammatti olla hyvä, ainakin jotain mistä lähtee liikenteeseen.
Tyttäresi on ihan oikeassa, työ on rankkaa ja palkka suhde rankkuuteen ja vastuuseen on onneton. Todella iso osa hoitoalalla työskentelevistä (oliko joka kolmas) harkitsee alan vaihtoa, eikä usko jaksavansa työtä enää montaa vuotta (Superista luettu tutkimus).
Itse olen valmistunut 13 vuotta sitten ja viimeisen n.viiden vuoden aikana olen ollut todella järkyttynyt siitä mihin terveys- ja sosiaalialan bisnes on mennyt. Siinä on työntekijöiden ja hoidokkien oikeudet ja hyvinvointi toissijaista kun tehdään rahaa. Todella kamalia törkeyksiä on tullut vastaan ja liittohan on ihan tossu näissä jutuissa. Tessi jo itsessään antaa vapauden riistää työntekijää jos vaan osaa kiertää sitä oikein. Tämä on kasvava trendi, todella säkää jos löytää vielä pienen ja inhimillisen työnantajan (ennen kuin se sekin syödään markkinoilta).

Kymmenen vuotta sitten olisin voinut alaa suositella (jos se nuorta itseään kiinnostaa), mutta nykyään en voi kun ottaa osaa jos tälle alalle päätyy hakeutumaan.

 

Mä en itse suosittele ollenkaan lähihoitaja hommaa, ellei todellakin ole kutsumusta. Ja mielummin abin hakeutua suoraan terveydenhoitajaksi/sairaanhoitajaksi joka sinne haluaa.. Parempi lähtöpalkka ja hommat.

 

Itse sanoisin tyttärelleni vastaavassa tilanteessa, että kannattaa lukea suoraan sairaanhoitajaksi jos hoitoalalle haluaa. Sairaanhoitajalla mahdollisuus "valita paremmin" missä työskentelee. Luin ensin lähihoitajaksi ja tein niitä töitä 7 vuotta jonka jälkeen luin sairaanhoitajaksi. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi ja päästyäni itselle mieluisampaan työhön & sopivimpiin työvuoroihin huomasin kuinka paljon energisempi olin. Jaksoin tehdä työpäivien jälkeenkin jotain enkä aina ollut niin väsynyt töissä ja kotona. Kaupungissa jossa asun lähihoitajat työllistyvät pääasiassa vanhainkoteihin yms. ja meillä ainakin vuorot olivat ilta aamu, ilta aamu ja johonkin väliin yövuoroja ja yhdenpäivän vapaita. kolmen viikon listassa oli lähes aina vain kerran kahdenpäivän vapaat peräkkäin. eli sitten oli niitä viikkoja kun oli vapaa, kaksi töitä, yksi vapaa, yksi töitä jne. Ennen tuota viikonloppuvapaata oli aina 10 päivän työputki ilman vapaita. Työvuorosuunnittelusta valitimme usein mutta aina osastonhoitajan (joka teki listat) vastaus oli, että näin pysymme paremmin perillä osaston tilanteesta ja eikö vain ole kivempi tulla iltavuorosta aamuun (jolloin työvuoro loppu klo 22 ja aamuvuoro alkoi klo 7) kun voi jatkaa siitä mihin illalla jäi. Osastolla samat asukkaat saattoivat olla 5 vuottakin eli mitään erikoista ei oikeasti usein edes tapahtunut.

Mutta vasta jälkeenpäin ymmrsin kuinka väsyneeksi tuo työ minut sai. Kavereita en jaksanut nähdä ja mitään säännöllistä harrastusta ei voinut ottaa kun ei kumminkaan olisi päässyt työvuorojen takia läheskään aina paikalle. Lisäksi osastonhoitaja edellytti/painosti siihen, että osastotunneille, juhliin yms. oli osallistuttava vapaapäivinäkin. Niinpä olikin sitten kiva vapaapäivä kun niitä ei ole kuin se yksi ja siitäkin vietät muutaman tunnin töissä. Toki varmaan monissa paikoissa asiat paremmin, mutta tyttäresi kanssa samaa mieltä, että elämässä täytyy jaksaa tehdä muutakin kuin töitä. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään laiskana ja kaikenlaisia töitä on tullut tehtyä mutta lähihoitajan työt veivät minusta aivan kaiken energian ja elämä meni kuin sumussa. Edes tv:tä ei jaksanut katsoa kun nukahti välittömästi ja välillä oli kausia ettei unta saanut edes muutaman tunnin pätkissä kun kokoajan havahduin katsomaan kelloa olenko jo nukkunut liian pitkään.

 

Kuulostaa siltä ettet arvosta tytärtäsi. Ajattelet ettei se kuitenkaan pääse yliopistoon tai ammattikorkeaseen. Vaikka olisi rämpinyt lukion läpi, voi päästä yliopistoonkin, jos älynlahjoiltaan ihan keskiverto on ja lukee kunnolla pääsykokeisiin.

Hyvänen aika, toivottavasti tämä on provo!

Jos pakko valita amiksesta ala, niin sieltä löytyy paljon aloja joihin tyttäresi voi mennä. Tyttöjen ei ole pakko mennä kosmetologi/parturi/lähihoitaja-linjoille, vaan rakennusala, kuljetus-,kone- ym. ovat ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja.

 

Se että sinä tai muu sukusi ei ole korkeasti koulutettuja ei ole mikään syy, etteikö tyttäresi voisi mennä yliopistoon. Jospa sieltä löytyisi jokin häntä kiinnostava ala. Hoitotyöhön pitää olla jonkinlainen halu ja kutsumus. Kannusta tytärtäsi yltämään parempaan, mihin esim itse pystyit.

 

Olen ihan samaa mieltä, kuin muutkin tänne kirjoittaneet.

Ammatin pitää olla sellainen, että siinä viihtyy. Jos tyttö itse ei hoitoalalle halua, niin ihan turhaan sinne on hakea. Varmasti tyttäresi ihan itse löytää ne koulut, joihin haluaa hakea. Sitä paitsi, jopa niihin korkeakouluihin pääsee pääsykokeilla - siis lukemalla. Jos jonnekin todella haluaa, vaikka todistus olisi huono, saattaa sillä kokeella päästä. Tiedän esim. oikeustieteelliseen päässeen nuoren miehën, jonka lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 7.0.

 

Tyttösi on ihan oikeassa. En suosittelisi omille lapsilleni hoitoalaa.