Tytär ei halua muka opiskella lähihoitajaksi, kun on niin huono palkka ja rankkaa työtä:O

Ei kannata opiskella alaa, joka ei kiinnosta. Pahimmassa tapauksessa jää koulu kesken ja eikä jaksa aloittaa enää mitään muutakaan koulua. Ammattikoulujen yhteishaku muuten loppui jo, aikuiskoulutuksiin voi vielä päästä.

 

Mun tyttö oli juuri samassa valinta tilanteessa ja ainut mitä oon tehnyt on ollut painostaminen siihen että valinta pitää saada tehtyä. Sen verran evästin, että mieti sellainen homma mikä ENITEN SINUA ITSEÄSI kiinnostaa. Mun mielestä siinä kohtaa jo lähdetään väärään suuntaan, että vanhemmat painostavat johonkin tiettyyn tai luetaan vaan siihen hommaan missä on eniten töitä - vaikka ei yhtään kiinnosta. Se kun ei ole se pelkkä työllistyminen, siellä työpaikassa pitäisi vielä pärjätä ja jaksaa ollakin.
Tyttö valitsi ihan itsensä näköisen suuntautumisen ja nyt pidän peukkuja vaan että sinne pääsisi.
Silloin kun ihminen seisoo tanakasti sen takana mitä tekee ja osaa, on työllistyminenkin helpompaa nimittäin kyllä se työnantajakin näkee kuka on pelissä täydestä sydämestä ja kuka väkisin.. kumman itse palkkaisit?

 

Järkilikka. Opiskelisi röntgenhoitajaksi. Palkka ei siitä juuri nouse, mutta työ on kevyempää ja vähähajuisempaa.

 

[QUOTE="milli";28227355]Itse sanoisin tyttärelleni vastaavassa tilanteessa, että kannattaa lukea suoraan sairaanhoitajaksi jos hoitoalalle haluaa. Sairaanhoitajalla mahdollisuus "valita paremmin" missä työskentelee. Luin ensin lähihoitajaksi ja tein niitä töitä 7 vuotta jonka jälkeen luin sairaanhoitajaksi. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi ja päästyäni itselle mieluisampaan työhön & sopivimpiin työvuoroihin huomasin kuinka paljon energisempi olin. Jaksoin tehdä työpäivien jälkeenkin jotain enkä aina ollut niin väsynyt töissä ja kotona. Kaupungissa jossa asun lähihoitajat työllistyvät pääasiassa vanhainkoteihin yms. ja meillä ainakin vuorot olivat ilta aamu, ilta aamu ja johonkin väliin yövuoroja ja yhdenpäivän vapaita. kolmen viikon listassa oli lähes aina vain kerran kahdenpäivän vapaat peräkkäin. eli sitten oli niitä viikkoja kun oli vapaa, kaksi töitä, yksi vapaa, yksi töitä jne. Ennen tuota viikonloppuvapaata oli aina 10 päivän työputki ilman vapaita. Työvuorosuunnittelusta valitimme usein mutta aina osastonhoitajan (joka teki listat) vastaus oli, että näin pysymme paremmin perillä osaston tilanteesta ja eikö vain ole kivempi tulla iltavuorosta aamuun (jolloin työvuoro loppu klo 22 ja aamuvuoro alkoi klo 7) kun voi jatkaa siitä mihin illalla jäi. Osastolla samat asukkaat saattoivat olla 5 vuottakin eli mitään erikoista ei oikeasti usein edes tapahtunut.

Mutta vasta jälkeenpäin ymmrsin kuinka väsyneeksi tuo työ minut sai. Kavereita en jaksanut nähdä ja mitään säännöllistä harrastusta ei voinut ottaa kun ei kumminkaan olisi päässyt työvuorojen takia läheskään aina paikalle. Lisäksi osastonhoitaja edellytti/painosti siihen, että osastotunneille, juhliin yms. oli osallistuttava vapaapäivinäkin. Niinpä olikin sitten kiva vapaapäivä kun niitä ei ole kuin se yksi ja siitäkin vietät muutaman tunnin töissä. Toki varmaan monissa paikoissa asiat paremmin, mutta tyttäresi kanssa samaa mieltä, että elämässä täytyy jaksaa tehdä muutakin kuin töitä. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään laiskana ja kaikenlaisia töitä on tullut tehtyä mutta lähihoitajan työt veivät minusta aivan kaiken energian ja elämä meni kuin sumussa. Edes tv:tä ei jaksanut katsoa kun nukahti välittömästi ja välillä oli kausia ettei unta saanut edes muutaman tunnin pätkissä kun kokoajan havahduin katsomaan kelloa olenko jo nukkunut liian pitkään.[/QUOTE]

Niin tuttua, mietin pitkään mikä vika mussa oli kun 30-kymppisenä olin niin loppu etten töiden ohessa jaksanut enää mitään. Ei ole ihmisen arvoista elämää se...

 

[QUOTE="milli";28227355]Työvuorosuunnittelusta valitimme usein mutta aina osastonhoitajan (joka teki listat) vastaus oli, että näin pysymme paremmin perillä osaston tilanteesta ja eikö vain ole kivempi tulla iltavuorosta aamuun (jolloin työvuoro loppu klo 22 ja aamuvuoro alkoi klo 7) kun voi jatkaa siitä mihin illalla jäi. [/QUOTE]

Mielipuolista touhua, eihän tuossa ehdi työmatkojen ja syömisten lisäksi nukkuakaan. Taisi tulla tosi kuluneeksi vitsi töistä illalla lähtiessä "Käväisen kotona nukkumassa."

 

Toivon, ettei tyttäreni hakeutuisi hoitoalalle.

 

Minusta tuntuu siltä, että vähän kaikki sellaiset jotka eivät pärjää muuten hakeutuvat lähihoitajiksi. Täällä voi sanoa sen, mikä on tehnyt mieli sanoa ulkomaailmassakin monta kertaa, mutta kun ei voi...

Antaisit tyttäresi elää, hän on vielä nuori ja ehtii opiskella myöhemminkin. Mikään kiire ei todellakaan ole, yrittäisit mieluummin järjestää niin että hänkin saisi nauttia elämästään. Nuoret tarvitsevat aikaa sen itseä kiinnostavan alan löytämiseen, ihan kohtuuton ajatus muutenkin että heidän elämänsä pitäisi olla vain työtä.