Tyrannivanhemmat isovanhempina

["kysyn"]

En osaa yhtään sanoa, ovatko tällaiset vanhemmat olleet miten yleisiä 60-70-80-luvuilla.
Kyseessä meillä miehen vanhemmat. Isä oli ehdoton auktoriteetti, ja selkään tuli jos ei tehnyt kaikkia lukuisia töitä, joita kullekin lapselle oli määrätty. Kavereiden kanssa leikkimiseen ei aikaa käytetty kuin harvoin ja kesälomallakin piti herätä kukonlaulun aikaan tekemään töitä.

Kirjoitin otsikkoon tyrannivanhenmmat, koska olen kyllä itse nähnyt että miehen isä on kuitenkin loppupeleissä vaimonsa tossun alla, ja vaikka miehen äiti on itkuinen ja marttyyri, niin kyllä hän olisi loppupeleissä voinut kasvatuksen sanella, jos olisi halunnut, eli yhtä lailla hänen tahto on ollut tuo kasvatus.

Jos tunnet tällaisia kasvattajia aiemmilta vuosikymmeniltä, niin millaisia isovanhempia he ovat ja luotatko heihin? Vai ovatko samanlaisia perusluonteeltaan eli sanelevat lapsilleen miten ollaan ja eletään?

Onko tällaisia vanhempia vielä olemassa? Ruumiillinen kurituskin on tietääkseni laitonta.

 

[HippuTAR]

En nyt ihan tommosia tunne mutta mun mummu on ollu melkonen pirttihirmu, myös lapsilleen. Ja oikeesti aika julma ja ilkeäkin. Meille eli lapsenlapsilleen oli kuitenkin aivan ihana. Monesti oon miettinyt kuinka sama ihminen voikin käyttäytyä niin erilaiilla... Omille lapsilleen ilkeili ja yritti määräilläkin vielä siis silloinkin ku meitä lapsenlapsiakin jo oli.

 

[Larr]

Mun vanhemmat. Olen syntynyt -87 ja vanhempani ovat syntyneet -55.
Isovanhempina ovat ihan ok. Luotan kyllä heihin isovanhempina. Jonkun verran äitini ohjailee lastani liikaa.

Mulle vanhempani, etenkin äitini, on edelleen tyranni.

 

[vieraas]

Ei tule luottaa ja napanuora katki.

 

[Vierass]

Olen syntynyt 1960-luvulla. Töitä tehtiin etenkin kesäisin aamusta iltaan. Se oli silloin normaalia elämänmenoa. Vanhemmat eivät olleet tyranneja vaan töitä tehtiin sen vuoksi, että ne oli tehtävä. Minulle siitä on jäänyt hyvät muistot.

 

["juup"]

Vähän ihmetytti ja ehkä huvittikin kommentti, onko tuollaisia vanhempia VIELÄ olemassa..Ihmisiähän nyt mahtuu joka junaan ja asemalle. On luonnehäiriöitä ja kaikenmaailman diagnoosia. Joten uskon, että kyllä tämän tyyppisiä vanhempia on ja paljon.

 

["wieras"]

Ainakin omat vanhemmat ovat isovanhempina ihan eri ihmisiä mitä vanhempina. En ikinä olisi voinut kuvitella, miten lepsuja ja rakastavia he voivat olla lastenlasten kanssa.

 

["a p"]

Olen syntynyt 1960-luvulla. Töitä tehtiin etenkin kesäisin aamusta iltaan. Se oli silloin normaalia elämänmenoa. Vanhemmat eivät olleet tyranneja vaan töitä tehtiin sen vuoksi, että ne oli tehtävä. Minulle siitä on jäänyt hyvät muistot.

Juu, siis miehen perhe ei asunut maatilalla, vaan esikaupunkialueella. Miehen isä kuitenkin lunasti kotipaikkansa ja sitä rakennettiin ja remontoitiin aina jostain joten töitä riitti lapsille niin omakotitalossa kuin maalla, lisäksi metsätöitä.

Ihan normaalit päivätyöt molemmilla vanhemmilla, joten ei ollut eläinten pitoa maatilalla, aamulypsyjä tai peltotöitä, jotka periaatteessa ymmärrän kyllä. Jos joskus et olisi muistanut tai jaksanut, niin olisiko tullut selkäsauna?

 

[räöo]

Jos tunnet tällaisia kasvattajia aiemmilta vuosikymmeniltä, niin millaisia isovanhempia he ovat ja luotatko heihin? -En
Vai ovatko samanlaisia perusluonteeltaan eli sanelevat lapsilleen miten ollaan ja eletään? -En
Onko tällaisia vanhempia vielä olemassa? -Todennäköisesti

 

[Vierass]

[QUOTE="a p";30432182]Juu, siis miehen perhe ei asunut maatilalla, vaan esikaupunkialueella. Miehen isä kuitenkin lunasti kotipaikkansa ja sitä rakennettiin ja remontoitiin aina jostain joten töitä riitti lapsille niin omakotitalossa kuin maalla, lisäksi metsätöitä.

Ihan normaalit päivätyöt molemmilla vanhemmilla, joten ei ollut eläinten pitoa maatilalla, aamulypsyjä tai peltotöitä, jotka periaatteessa ymmärrän kyllä. Jos joskus et olisi muistanut tai jaksanut, niin olisiko tullut selkäsauna?[/QUOTE]
Meillä ei kuritettu lapsia eikä selkäsaunalle ollut edes tarvetta, koska asiat hoituivat muuten. Kerran oli tilanne, etten millään olisi jaksanut vatkata kakkua, mutta äiti käski jatkamaan ja minä jatkoin kunnes pyörryin.

Aamu-tai iltalypsyille ei lapset osallistuneet, mutta metsätöissä veljet kävivät jo pienestä pitäen.

Ratkaisevaa on se missä hengessä töitä tehdään. Meillä oli yhteen hiileen puhaltamisen henki. Työn teon mielekkyys olisi kadonnut, jos se olisi ollut tyrannimaisuudella pakotettua. Mun kaveri muisteli, että heillä oli tietyt työkiintiöt, joiden toteutumista isä seurasi tarkoin (vanhemmat olivat heilläkin päivätöissä, mutta oli kasvimaita yms). Hänen kokemuksensa olivat jonkin verran negatiiviset.