Mulla on varmaan päässä jotain vikaa esikoisen kohdalla imetys kaatui siihen että se oli tottunut sairaalassa lastenosastolla pulloon (vietti siellä aika kauan aikaa) ja sitten siinä oli kaikenlaista koliikkia ja yövalvomista joiden takia mun voimat oli niin vähissä etten jaksanut edes yrittää enää imetystä, kun se ei millään onnistunut ja oli niin hankalaa. No mietin tässä että sitten kun seuraava tulee niin musta tuntuu epäreilulta esikoista kohtaan jos imetys onnistuu hyvin ja olen paremmissa voimissa että jaksan imettää.
Onko tää ihan normaalia että on tämmösiä ajatuksia?
On varmaankin. Tai itselläni oli ihan samanlaisia ajatuksia. Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut alkuunkaan ja justiin ajattelin, että kuinka epäreilua esikoista kohtaan, jos kakkosen imetys onnistuu. Muita yhtä tyhmiä ajatuksia: toinen lapsi ei mitenkään voi olla yhtä fiksu, kaunis ja ihana kuin esikoinen ja että kuinka ihmeessä voin rakastaa sitä toista lasta, kun esikoista rakastan kaikkein eniten maailmassa. Kyllä se siitä. Kakkosta imetin takkuillen viiden kuukauden ikään saakka, enkä enää sen synnyttyä miettinyt noita hupsuja ajatuksia.