T
typerin ongelma
Vieras
Naurettava ja todella lapsellinen kysymys:
Mieheni veljelle syntyi lapsi, joka on nyt jo 10 kuukauden vanha. Mies on todella innoissaan veljenlapsestaan, mikä on hyvinkin luonnollista. Vauvaa mies näkee keskimäärin joka toinen viikonloppu. Mies ihailee vauvaa ja seuraa sen kehitystä hyvin tarkkaan. Naureskelee jokaiselle jokellukselle ja söpölle jutulle jonka vauva tekee.
Nyt siis kysymys: Voiko mieheni tuntea tämän veljensä lapsen vähän niinkuin "esikoisenaan" niin, ettei sitten kun oman lapsen saa, niin olekaan enää "yhtä innostunut" oman lapsensa kehityksestä. Tiedän että kysymys on naurettava ja lapsellinen. Myönnän olevani vauvakuumeinen. Yrittäkää miettiä omalle kohdalle kysymystä. Mies on jo lähemmäs 37 vuotias ja itse muutaman vuoden nuorempi. Haluaisin oman vauvan niin kipeästi että sattuu välillä, mutta vielä en voi vauvaa tehdä. Olen niin lapsellinen, että ajattelen myös, että jos lapseni ei saa isältään enää täyttä huomiota myöhemmin, koska mies on tavallaan jo nähnyt vauvan kehityksen, niin en sitten enää haluakaan lasta miehen kanssa, vaan toivoisin että vauva olisi meille molemmille niin sanotusti ensimmäinen...
Voin myös rehellisesti myöntää olevani vauvakuumeeni takia hieman kateellinen ja ehkä mustasukkainenkin ja pelkään että se näkyykin liikaa. Aivan kauheaa, tuntuu että pitäisi jo erota, kun oon niin kauhean hirveä ihminen. Miehen veljne sen vaimon ja vauvan seurassa olen vain vauvan täti. Haluan niin kipeästi olla ÄITI!
Mieheni veljelle syntyi lapsi, joka on nyt jo 10 kuukauden vanha. Mies on todella innoissaan veljenlapsestaan, mikä on hyvinkin luonnollista. Vauvaa mies näkee keskimäärin joka toinen viikonloppu. Mies ihailee vauvaa ja seuraa sen kehitystä hyvin tarkkaan. Naureskelee jokaiselle jokellukselle ja söpölle jutulle jonka vauva tekee.
Nyt siis kysymys: Voiko mieheni tuntea tämän veljensä lapsen vähän niinkuin "esikoisenaan" niin, ettei sitten kun oman lapsen saa, niin olekaan enää "yhtä innostunut" oman lapsensa kehityksestä. Tiedän että kysymys on naurettava ja lapsellinen. Myönnän olevani vauvakuumeinen. Yrittäkää miettiä omalle kohdalle kysymystä. Mies on jo lähemmäs 37 vuotias ja itse muutaman vuoden nuorempi. Haluaisin oman vauvan niin kipeästi että sattuu välillä, mutta vielä en voi vauvaa tehdä. Olen niin lapsellinen, että ajattelen myös, että jos lapseni ei saa isältään enää täyttä huomiota myöhemmin, koska mies on tavallaan jo nähnyt vauvan kehityksen, niin en sitten enää haluakaan lasta miehen kanssa, vaan toivoisin että vauva olisi meille molemmille niin sanotusti ensimmäinen...
Voin myös rehellisesti myöntää olevani vauvakuumeeni takia hieman kateellinen ja ehkä mustasukkainenkin ja pelkään että se näkyykin liikaa. Aivan kauheaa, tuntuu että pitäisi jo erota, kun oon niin kauhean hirveä ihminen. Miehen veljne sen vaimon ja vauvan seurassa olen vain vauvan täti. Haluan niin kipeästi olla ÄITI!