Työttömän ja tytöttömän miehen viikko

[fortunate]

Mikäs siinä jos tykkää, mulle tulis lusmu-olo joka on ihan sietämätöntä..

 

["ap"]

No mee vaikka kouluavustajaksi, se on tärkee homma. Pääset varmaan, jos oot tehnyt opettajan sijaisuuksiakin.

Vai haluisitsä saada paljon palkkaa?

Tottakai mä haluisin saada paljon palkkaa! Mutta aina se ei oo mahdollista. Koulunkäyntiavustajaksi oon muuten hakenut muutaman kerran, enkä ole päässyt !!! Sielläkin on joku pätevyyshomma. Siin on kyllä niin paska palkka, että mieluummin mä teen siellä tehtaassa välillä duunia kuin olisin koulunkäyntiavustaja.

 

["vieras"]

Totta, tuo aloittajan kuvailema rento ja juhlimiseen keskittynyt elämäntyyli kaipaisi ehdottamasti pari rääkyvää äpärää tuomaan sisältöä.

Me vietettiin miehen kanssa tuollasta elämää ennen lapsia. Nyt kun mietin taaksepäin, niin se harmittaa, etten lapsettomana tehnyt mitään kiinnostavampaa. Jos voisin vähän kelata aikaa taaksepäin, niin käyttäisin aikani johonkin muuhun kuin bilettämiseen. Vaikka matkustelemiseen tai jonkin keskittymistä vaativan asian oppimiseen tai muuhun sellaiseen, johon nyt ei lasten&työn kanssa resurssit riitä.

 

[Data]

Jos sulla on ADD. Silloin voi tuntuu, et asiat ei oo kovin palkitsevia ja tekee mieli vaipua passiiviseksi. huono unirytmi vaan pahentaa sitä ja joutilaisuus.

Voi olla mahdollista. Passiivisuus voisi olla kompensointikeino, jolla estetään itsetunnon mureneminen. On parempi tuntea itsensä laiskaksi kuin siihen että ei pystyisi vaikka yrittäisi. Moni sanoo että ei jaksa eikä halua, kun ei voi myöntää itselleen että ei yksinkertaisesti kykene.

 

["ap"]

Jos sulla on ADD. Silloin voi tuntuu, et asiat ei oo kovin palkitsevia ja tekee mieli vaipua passiiviseksi. huono unirytmi vaan pahentaa sitä ja joutilaisuus.

Mulla on ADD, jopa diagnosoitu. Tosin myöhemmin psykologi sanoi (eli oon joskus jopa mennyt näin pitkälle) sanoi että ei sulla mitään ADD:tä oo sää oot masentunut. Ja kaikkee muutakin. Mut jos kerran ne asiat ei palkitse, niin miten helkkarissa mä mitään jaksan tehdä kummiskaan. Ei auta muuten ne Ritalinit ja muutkaan lääkkeet ?

 

[Jebs]

[QUOTE="ap";24365979]Mut hei - ehkä miehellä on oikeus elää näinkin. Parempi näin kuin väkisin sännätä lastentekoon ja olla sitten paska isä ja aviomies.[/QUOTE]

Tässä puhut kuule viisaita sanoja Oma katseeni on tällä haavaa siirtynyt tuonne 35-vuotiaisiin ja siihen ikäluokkaan. Siinä vaiheessa mies alkaa jo miettiä, mitä elämältään seuraavaksi tahtoo ja monesti kolmekymppisinä heille on tullut jo hiukan vauvakuumettakin, joka on sitten mahdollisesti jo kärjistynyt haluksi sitoutua ja perustaa perhe. Tää on vaan mun näkemys tietty, mutta aika laajalla "gallupilla" oon sen muodostanut. En jaksa enää alle kolmekymppisiä tuuliviirejä, kun välillä halutaan ja toisinaan ei, suunnitelmat ja halut muuttuu yhtä nopeeta kuin kuukaudetkin. Ei kiitos. Noh, vätyksiä en ole jaksanut katsella oikein koskaan, mutta onhan niitä naisvätyksiäkin olemassa

 

["ap"]

Voi olla mahdollista. Passiivisuus voisi olla kompensointikeino, jolla estetään itsetunnon mureneminen. On parempi tuntea itsensä laiskaksi kuin siihen että ei pystyisi vaikka yrittäisi. Moni sanoo että ei jaksa eikä halua, kun ei voi myöntää itselleen että ei yksinkertaisesti kykene.

Tuo voi kyllä pitää paikkansa. Mutta mitä mun pitäis tehdä. Kun ei tosiaan onnistu asiat vaikka yrittäis. Ja tosiaan sama piirre näkyny aina koulussa sun muualla. Oon pärjänny aika hyvin, mutta oon ollut kyllä laiska. Yliopistossa se ei sit enää toiminut. Kun siellä jäin vaan kotiin.

 

[Data]

[QUOTE="ap";24366053]Tuo voi kyllä pitää paikkansa. Mutta mitä mun pitäis tehdä. Kun ei tosiaan onnistu asiat vaikka yrittäis. Ja tosiaan sama piirre näkyny aina koulussa sun muualla. Oon pärjänny aika hyvin, mutta oon ollut kyllä laiska. Yliopistossa se ei sit enää toiminut. Kun siellä jäin vaan kotiin.[/QUOTE]

Ongelmallista on, että apua olisi saatavilla mutta pitäisi olla kykenevä sitä hakemaan ja vaatimaan. Nyt vielä ottivat Concertan kela-korvaavuuden aikuisilta pois, niin se heikenti lisää asiaa.

ADHD ei sulje pois masennusta, vaan masennus on monesti seuraus ADHD:n tuomista ongelmista. Sinun pitää löytää vahvuutesi ja käyttää niitä hyödyksesi. Vastuksesi tulevat aina olemaan erilaisia kuin nenteillä ja mielestäni tärkeintä olisi oppia nauttimaan elämästä. Yritä sinnikkäästi vaatia apua, vaikka se on varmasti hankalaa.

Et ole laiska ja tyhmä. Olet vain väsynyt taistelemaan itseäsi vastaan.

 

["vieras"]

Kuulostaa ihan mun elämältä, paitsi että käyn töissä istumassa tylsässä toimistossa vähän päälle sen minkä sinä teet remonttihommia joten krapulointi jää vähän vähemmälle ja nettisurffailu keskittyy pitkälti työaikaan. Uskon, että huomattavasti palkitsevampaa oman mummonmökin remppaaminen kyllä olisi kuin tämä palkkatyöni. Mulla jää palkastaki suurin osa joka kuukausi säästöön, joten vituttaa tuhlata elämäänsä tuolla mut enpä tiedä mitä muutakaan tekisin.

Ei tässä elämässä kauheasti sisältöä ole, mutta vaikea sitä on tyhjästä repäistäkään. Opiskeluajoista on niin vähän aikaa etten jaksa todellakaan alkaa mitään kehittävää opiskella. Lomia pätkätyöläisenä niin ennustamattomasti ja vähän, et minnekään kunnon reissuun ei pääse ja mitkään viikonloppupyrähdykset ei ole mun juttu. Sit jos harrastaisi jotain kehittävää, tuntuisi et mitään muuta ei ehdikään kun käydä töissä ja harrastuksissa. Tykkään että mulla on aikaa vaan olla ja vetelehtiä kavereiden sekä miesten kanssa. Oon nyt ottanut sen asenteen, että niin kauan kun ei ole lapsia tai mahdollisuutta niiden tekemiseen, otan ilon irti nimenomaan tästä vätystelystä. Lasten kanssa se onnistuu heikommin.

 

["ap"]

Ongelmallista on, että apua olisi saatavilla mutta pitäisi olla kykenevä sitä hakemaan ja vaatimaan. Nyt vielä ottivat Concertan kela-korvaavuuden aikuisilta pois, niin se heikenti lisää asiaa.

ADHD ei sulje pois masennusta, vaan masennus on monesti seuraus ADHD:n tuomista ongelmista. Sinun pitää löytää vahvuutesi ja käyttää niitä hyödyksesi. Vastuksesi tulevat aina olemaan erilaisia kuin nenteillä ja mielestäni tärkeintä olisi oppia nauttimaan elämästä. Yritä sinnikkäästi vaatia apua, vaikka se on varmasti hankalaa.

Et ole laiska ja tyhmä. Olet vain väsynyt taistelemaan itseäsi vastaan.

Mul on jotenkin hirveen vähän luottoa noita lääkkeitä kohtaan. Tosiaan Ritaliania joskus tuli käytettyä (muistaakseni se oli ainakin halpaa). Concertaa en ole koittanut, mutta mitä se auttaa. Palkitseeko mun aivot sitten mua normaalisti käytön ajan vai miksi se auttais.

Luulen, että olen jo oppinut niin huonoille tavoille että ei auta pelkkä lääkitys

 

[Data]

[QUOTE="ap";24366148]Mul on jotenkin hirveen vähän luottoa noita lääkkeitä kohtaan. Tosiaan Ritaliania joskus tuli käytettyä (muistaakseni se oli ainakin halpaa). Concertaa en ole koittanut, mutta mitä se auttaa. Palkitseeko mun aivot sitten mua normaalisti käytön ajan vai miksi se auttais.

Luulen, että olen jo oppinut niin huonoille tavoille että ei auta pelkkä lääkitys[/QUOTE]

Concerta on vain pitkävaikuteinen ritalin, mutta lääkkeitä löytyy paljon muitakin. Terapiaa on myös saatavilla, mutta en tiedä miten hankalaa sitä on saada. Enpä ole huomannut että Concertan avulla aivot palkitsisi, mutta ainakin pikkuasiat kuten siivoaminen hoituvat siinä sivussa. Isommat asiat kuten tenttiin lukeminen on jo toinen asia.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="ap";24365946]Oon vähän taidoton ja tahdoton nauttimaan. Kai siihen pitäis apua hankkia. Ja tosta mitä haluaisin tehdä, no en oikein mitään enää. Oon ollut joskus konttorirottana ja nähny mitä on duuni monissa yrityksissä. Hierarkiaa, huonoa työilmapiiriä ja vittuilevia ihmisiä. Ei inspaa.

Ehkä joku korkeen koulutuksen homma vois olla siedettävä. Esim. opettaja. Joskus vähän yli 20v tein opettajan sijaisuuksia (yläaste/lukio) ja se oli kivaa. Mutkun toikin vaatis ihan helkkarinmoisen opiskelun ja vaikee jopa päästä noihin kouluihin.[/QUOTE]

Kylla Suomessa on ihan levaperallaan asiat kun voi kotona nauttia tyottomyyskorvausta kun ei oikein mikaan duuni kiinnosta. Toimistossakin on hierarkiaa, joten sekin vaihtoehto on poissa pelista, eihan sita aivot mitenkaan kesta.

Harmi ettei inspaa, mutta mun mielestasi kaltaisesi ihmiset pitaisi laittaa pakkotoihin vaikkapa mustikoita keraamaan.

 

["vieras"]

Ton kertomuksen pohjalta en kiinnostunut susta ihmisenä.

 

[älä yleistä]

Kuulostat vätykseltä, enkä kelpuuttaisi miehekseni. Ainoa toiveesi on tietty nuori ikäsi. Voit vielä bongata alle kaksvitosia, joilla on oma elämä vielä auki ja menojalka vipattaa. Sellaiselle naikkoselle saattaisit kelvata. Ikäisesi naiset haluavat jo turvaa ja suunnittelevat tulevaisuutta, haluavat kodin ja lapsia. Työtön juoppo ei sellaisia houkuta. Joo, mä oon kolmekymppinen nainen.

Minäkin olen melkein kolmekymppinen nainen, enkä halua kotia (siis merkityksessä asuntolaina) ja lapsia. Puitteet olisi: Olen onnellisesti suhteessa seitsemättä vuotta ja korkeakoulutettu.

Ei sillä, en kyllä haluaisi tuollaista vätystäkään. Ei ihmisen kanssa, joka ei osaa olla onnellinen (muuta kuin etäisesti tyhjäpäisessä krapulassa), voi olla onnellinen. Sitä paitsi miehellä pitää olla sopivasti kunnianhimoa ja intohimoa edes johonkin muuhun kuin silloin tällöin remppaamiseen, ihan niin kuin naisellakin.

 

[vätysnainen]

Kylla Suomessa on ihan levaperallaan asiat kun voi kotona nauttia tyottomyyskorvausta kun ei oikein mikaan duuni kiinnosta. Toimistossakin on hierarkiaa, joten sekin vaihtoehto on poissa pelista, eihan sita aivot mitenkaan kesta.

Harmi ettei inspaa, mutta mun mielestasi kaltaisesi ihmiset pitaisi laittaa pakkotoihin vaikkapa mustikoita keraamaan.

Tekeehän ap. töitä nytkin, remppaa sitä kämppäänsä. Miten joku mustikoiden poimiminen pakkotyönä siitä eroaa? Ei se tarvispulliaisen poimintatahdilla tuota mitään kellekään sen enempää.

Kyllä mulle olis ihan jees vaikka joku kärräisi mut metsään hengailemaan joka päivä työttömyyskorvauksen vastapainoksi. Mut vaikka miten yrittäisin, niin en mä siellä niin paljoa saisi poimittua että se korvaisi sillä hinnalla mitä tehtaat nyt mustikasta maksavat edes yhdensuuntaista matkaa mihinkään semmoiseen metsään missä marjastus oikeasti onnistuu täältä missä nyt asun, saati mitään muita elämisen kustannuksia. Vaikka kai siihen kannattaisi sitten tuhlata yhteiskunnan varoja että rankaistaan työttömiä niin työssäkäyvillä on parempi mieli. Eiköhän perusteta vielä yhteiskunnan rahoilla ruoskimislaitoksiakin työttömille, joku työtönhän saattaisi vaikka nauttia siitä mustikoiden poimimisesta raikkaassa ulkoilmassa kauniissa metsässä jos yhteiskunta kuljetuksellaan sekä lastenhoidollaan järjestäisi mahdollisuuden päästä sinne, jolloin kyseinen rangaistus ei toimisikaan?

 

[ulkonainen]

Minäkin olen melkein kolmekymppinen nainen, enkä halua kotia (siis merkityksessä asuntolaina) ja lapsia. Puitteet olisi: Olen onnellisesti suhteessa seitsemättä vuotta ja korkeakoulutettu.

Ei sillä, en kyllä haluaisi tuollaista vätystäkään. Ei ihmisen kanssa, joka ei osaa olla onnellinen (muuta kuin etäisesti tyhjäpäisessä krapulassa), voi olla onnellinen. Sitä paitsi miehellä pitää olla sopivasti kunnianhimoa ja intohimoa edes johonkin muuhun kuin silloin tällöin remppaamiseen, ihan niin kuin naisellakin.

Tasta olen samaa mielta. Ei muuten joku lapsiperheen arki ole valttamatta yhtaan hohdokkaampaa kuin ap:n. Samoja rutiineja paivasta toiseen.

Mutta ap on tyypillinen elamantapaluuseri.

 

[Data]

Tasta olen samaa mielta. Ei muuten joku lapsiperheen arki ole valttamatta yhtaan hohdokkaampaa kuin ap:n. Samoja rutiineja paivasta toiseen.

Mutta ap on tyypillinen elamantapaluuseri.

Siksi onkin tärkeää huomata tarkkaavaisuushäiriöiset lapsena, jotta he eivät syrjäytyisi.

 

[ulkonainen]

Tekeehän ap. töitä nytkin, remppaa sitä kämppäänsä. Miten joku mustikoiden poimiminen pakkotyönä siitä eroaa? Ei se tarvispulliaisen poimintatahdilla tuota mitään kellekään sen enempää.

Kyllä mulle olis ihan jees vaikka joku kärräisi mut metsään hengailemaan joka päivä työttömyyskorvauksen vastapainoksi. Mut vaikka miten yrittäisin, niin en mä siellä niin paljoa saisi poimittua että se korvaisi sillä hinnalla mitä tehtaat nyt mustikasta maksavat edes yhdensuuntaista matkaa mihinkään semmoiseen metsään missä marjastus oikeasti onnistuu täältä missä nyt asun, saati mitään muita elämisen kustannuksia. Vaikka kai siihen kannattaisi sitten tuhlata yhteiskunnan varoja että rankaistaan työttömiä niin työssäkäyvillä on parempi mieli. Eiköhän perusteta vielä yhteiskunnan rahoilla ruoskimislaitoksiakin työttömille, joku työtönhän saattaisi vaikka nauttia siitä mustikoiden poimimisesta raikkaassa ulkoilmassa kauniissa metsässä jos yhteiskunta kuljetuksellaan sekä lastenhoidollaan järjestäisi mahdollisuuden päästä sinne, jolloin kyseinen rangaistus ei toimisikaan?

Voin lyoda vaikka vetoa etta tyottomyysluvut laskisivat jos korvauksen eteen pitaisi tehda jonkinlaista hommaa. Se voisi olla vaikkapa puistojen siivousta yms. varmasti loytyisi tehtavaa.

Ja mita tulee apn mokin remppaamiseen, se ei tuota yhteiskunnalle oikeastaan yhtaan mitaan, joten parempi vaihtoehto olisi vaikka se mustikkametsa ja mustikat tuotantoon.

 

["vieras"]

Jos hirveästi vihaa "elämäntapaluusereita" , niin minä haistan siinä kateuden Mutta minäpä en jaksa uskoa, että työttömän elämä olisi makeaa ja kivaa. Eihän sitä rahaa ensinnäkään ole paljon, työttömyyskorvaus taitaa olla jotain 600 euroa(?). Raha riittää ns. laiskaan elämään, mutta matkustelu, vähänkin investointeja vaativa harrastaminen tai mikään muukaan rahaa vaativa ei onnistu. En minä sellaista elämää kestäisi. En tosiaankaan osaa olla kateellinen jollekin, joka on vuosikaudet työttömänä ollut.

 

[ulkonainen]

Siksi onkin tärkeää huomata tarkkaavaisuushäiriöiset lapsena, jotta he eivät syrjäytyisi.

Mista kavi ilmi etta ap:lla on tarkkaavaisuushairio? Ja onko niin ettei tarkkaavaisuushairiosta karsiville kay mikaan tyo, kun ei vaan inspaa?

 

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";24366349]Jos hirveästi vihaa "elämäntapaluusereita" , niin minä haistan siinä kateuden Mutta minäpä en jaksa uskoa, että työttömän elämä olisi makeaa ja kivaa. Eihän sitä rahaa ensinnäkään ole paljon, työttömyyskorvaus taitaa olla jotain 600 euroa(?). Raha riittää ns. laiskaan elämään, mutta matkustelu, vähänkin investointeja vaativa harrastaminen tai mikään muukaan rahaa vaativa ei onnistu. En minä sellaista elämää kestäisi. En tosiaankaan osaa olla kateellinen jollekin, joka on vuosikaudet työttömänä ollut.[/QUOTE]

Ai kateuskortti ? No mina en ainakaan ole kateellinen. Tuollainen elama olisi minun pahin painajainen ja lisaksi en todellakaan haluaisi huonompaa elintasoa.

Vain 600e, laskepa siita paljon tyottomia on ja kaiken lisaksi ap:n tapaisia jotka voisivat hyvin olla toissa!

 

[pohjantähdenalla]

Mista kavi ilmi etta ap:lla on tarkkaavaisuushairio? Ja onko niin ettei tarkkaavaisuushairiosta karsiville kay mikaan tyo, kun ei vaan inspaa?

Mun mielestä se ei ole vain kiinni inspiraatiosta. Ihmisen pitää kuntoutua aivan ensiksi,saada itsensä tuntemaan mielekkyyttä tekemistään asioista. Ja kun on pidemmän aikaa kotona ilman työtä,on vaikea lähteäkään hakemaan sitä työtä/koulutusta.

 

[Data]

Mista kavi ilmi etta ap:lla on tarkkaavaisuushairio? Ja onko niin ettei tarkkaavaisuushairiosta karsiville kay mikaan tyo, kun ei vaan inspaa?

Pahimmat tapaukset tarvitsevat apua tullakseen työkykyisiksi, Ap sanoi että hänellä oli aiemmin diagnosoitu ADD, myöhemmin masennus. Mutta ei masentunutkaan ole hyvä työntekijä hoitamatta.

Kyllä monelle adhd:lle kelpaisi työ, eri asia onko kukaan valmis pitämään heitä töissä. Tarkkaavaisuushäiriöisiä on niin monenlaisia, osa heistä löytää oman alansa joissa loistaa.

 

["vieras"]

Ai kateuskortti ? No mina en ainakaan ole kateellinen. Tuollainen elama olisi minun pahin painajainen ja lisaksi en todellakaan haluaisi huonompaa elintasoa.

Vain 600e, laskepa siita paljon tyottomia on ja kaiken lisaksi ap:n tapaisia jotka voisivat hyvin olla toissa!

En minä mitään muuta syytä ole sille vihalle keksinyt. Kateuskortti tai ei, mutta raha on yleensä asia, jota ihmiset tahtovat nimenomaan itselleen enemmän ja kokevat, että työtön sen saa helpommalla. Mitä muuta se sitten on kuin kateutta?

Vaikka työttömiä ei olisi tai työttömyyskorvaus olisi pienempi, niin se raha menisi kuitenkin osoitteeseen, joka ei kaikista ole se oikea. Mihin sinä laittasit työttömyyskorvausrahat mieluummin?

 

["vieras"]

Voin lyoda vaikka vetoa etta tyottomyysluvut laskisivat jos korvauksen eteen pitaisi tehda jonkinlaista hommaa. Se voisi olla vaikkapa puistojen siivousta yms. varmasti loytyisi tehtavaa.

Ja mita tulee apn mokin remppaamiseen, se ei tuota yhteiskunnalle oikeastaan yhtaan mitaan, joten parempi vaihtoehto olisi vaikka se mustikkametsa ja mustikat tuotantoon.

En menis sanomaan. Jos mun pitäis valita, menenkö puistoon nojailemaan haravaan tai metsään ihastelemaan maisemia mustikkaämpäri toisessa kädessä vai otanko vastaan jotain oikeasti tarjolla olevaa työtä, kuten rappusiivousta tai puhelinmyyntiä, niin kyllä mä mielummin menisin noihin pakkotöihin työttömyystuella joksikin aikaa ja jatkaisin sitten sluibailua. Niin kauan kun kunnon työpaikkoja, joista oikeasti tienaisi elantonsa, ei ole läheskään kaikille tarjolla, ei ne työttömyysluvut tule laskemaan mihinkään. Vai ajattelitko, että ihmiset vetäytyy kokonaan kortistosta pakkotöiden pelossa ja alkaa elää silkalla auringonvalolla?

Ei mustikoiden poimittaminenkaan tuota yhteiskunnalle yhtään mitään, niille ihmisille on joka tapauksessa pakko maksaa asuminen ja muut välttämättömät menot. Todella harva nykysuomalainen työtön on niin nopea poimija että teollisuuden hinnoilla tuosta jäisi kellekään mitään voittoa kulujen jälkeen (vaikkei niitä olisi muuta kuin se matka poimintapaikalle). Ihan sama koskee kaikkea muutakin pakkotyötoimintaa. Roskein kerääminen tai mummojen ulkoiluttaminen ei tuota yhtään mitään, sensijaan työttömien ohjaaminen vie jonkun palkatun työntekijän työpanoksesta ison osan. Lisäksi tarvittavat välineet, sosiaalitilat jne. näille työllistetyillekin, kohtuullista myös korvata jotenkin työmatkakuluja, lapsellisille pakko järjestää päivähoito...paljon halvemmaksi se yhteiskunnalle tulee, jos ne työttömät ovat kotona tekemättä mitään.