Työssä käyvä äiti ei jaksaisi lapsiaan viikonloppuisin ja lomilla

[Harmaana]

Mitä mieltä tästä? Kotiäitinä tiedän miten raskasta arki lapsien kanssa voi olla. Etenkin kun lapset ovat tavallista villimmimpiä ja tempperamenttisia. Mutta jotenkin korvaan särähtää se että joululomilla, talvilomilla ja viikonloppuisin valitetaan kuinka raskasta lapsien kanssa on ja toivotaan että pian alkaisi arki ja lapset saisi taas tarhaan.

"Lapset sotkevat ja vaativat huomiota. Omaa aikaa ei tahdo löytyä. Onneksi pian pääsee töihin. Lapset tarvitsevat tarhaa." Nämä ovat lauseita joita olen kuullut työssäkäyvien sukulaisten suusta. Joka lomalla sama valitus. Olen sanonut että minusta viikko on aika lyhyt aika olla kotona lasten kanssa. Minähän teen sitä joka päivä. Olen myös sanonut että ymmärrän että lapset joskus koettelevat hermoja. Mutta jotenkin tuntuu pahalta kun äidit valittavat että joutuvat olemaan lastensa kanssa enemmän kuin 4 tuntia töiden jälkeen ennen nukkamaan menoa. Ja se että asiasta valitetaan lasten kuullen ei ole minusta kivaa lasten kannalta.

Tottakai jokaisella on oikeus valittaa. Ja tunnen itseni moralistiksi koska ajattelen että lapsia pitäisi jaksaa noin lyhyt aika. Minusta jokaisen elämän on hänen oma asiansa. Mutta silti en voi olla ajattelematta miten ajattelen.

 

[samaa mieltä]

Oikeassa kyllä olet, vaikka miten päin asiaa yrittäisi ajatellla, niin tuntuu niin väärältä, ettei joku jaksa OMIA lapsiaan edes lomilla... :O

Kai se nyt kaikilla on tiedossa, ennen kuin lapsia hankkii, että heistä on myös työtä ja huolta...

 

[vieras]

Mulla ainakin on nyt työssäkäyvänä äitinä kaksi asiaa, jotka selkeästi haittaavat sitä ihanaa lapsistanauttimista.
1) Kaikki kotihommat ja kaupassakäynnit ja tapaamiset sun muut pitää keskittää viikonloppuihin, jotta arkisin ehtisi viettää aikaa perheenä muutenkin kuin perunateatterissa ja mopinjatkeena (meillä siis kokataan viikonloppuisin paljon esivalmiiksi arkea varten, ja siivoukset ym. myös viikonloppuisin). En ole mikään kotitalousnipo, mutta joskus nämäkin asiat on tehtävä, eikä aina kyllä jaksa sitä puuhakasta lastaan siinä sivussa ohjeistaa - eikä edes kestää.
2) Mukautuminen kotirytmiin vaatii aikansa - kaikilta perheenjäseniltä. Musta mä jaksoin lapsia ja kaikkea paljon paremmin kun olin niiden kanssa liki 24/7. Nykyisin huomaan, että esim. kesälomasta menee noin viikko tai pari siihen, että laskeutuu siihen lapsiarkeen. Mun pääni nyt vain toimii niin.

Ehkä sinäkin ajattelet näitä asioita hieman eri vinkkelistä sitten kun olet töissä. Niin minä ainakin teen.

 

[kutku]

Mä taas oon miettiny, että eikait mun oo "pakko yleisön painostuksesta" laittaa tuota 4v ikästä hoitoon, kun 6v lähtee eskariin ja kotona on vain vauva. Lisäksi muutetaan ihan maalle, jossa ei ole missään lähistöllä päivisin leikkikaveria. Tai en ainakaan tunne sieltäpäin vielä ketään.

 

[kahden äiti]

Viikko on lyhyt aika, mutta niinkuin kotiäitinäkin tarvitset hengähdystä, niin työpäivän jälkeen joskus kaipaisi äitikin lepoa eikä pelkkää rallia ja ravia.

Musta on itseasiassa tosi kiva olla lasten kanssa lomilla jne kun sitä ei tarvitse tehdä 24/7/365. Jaksan illat ja viikonloput paljon paremmin kuin silloin kun olin kotiäitinä.

 

[Kowalski]

Musta on itseasiassa tosi kiva olla lasten kanssa lomilla jne kun sitä ei tarvitse tehdä 24/7/365. Jaksan illat ja viikonloput paljon paremmin kuin silloin kun olin kotiäitinä.

Kuulostaa tutulta - omasta kokemuksesta ja ystävien kertomuksista myös

 

[vieras]

Oikeassa kyllä olet, vaikka miten päin asiaa yrittäisi ajatellla, niin tuntuu niin väärältä, ettei joku jaksa OMIA lapsiaan edes lomilla... :O

Kai se nyt kaikilla on tiedossa, ennen kuin lapsia hankkii, että heistä on myös työtä ja huolta...

On se tiedossa, mutta olisiko ihan täysin kiellettyä että työssäkäyvä äitikin saisi joskus viettää lapsivapaata aikaa? Kotiäideistä monella on kuitenkin jonkin tukiverkosto, mies, anoppi, mummi jne joka joskus hoitaa lapsia. Kaikilla työssäkäyvilläkään ei ole mitään omaa aikaa, jos omaksi ajaksi ei lasketa sitä työaikaa.

Miksi pitää olla niin kamalan julma toisia äitejä kohtaan? Jos joku ei jaksa, niin ei sitten jaksa.

 

[kyllä selviää jos haluaa]

Koita itse tehdä vaativaa ja henkisesti raskasta työtä 8 tuntia ja sitten aloittaa toinen täysin erilainen "työpäivä" kotona. Normaalia se on että rasittaa joskus mutta kyllä sitä pitäisi mennä itseensä ja yrittää jaksaa lasten kanssa ne harvat iltatunnit. Siivous yms. on ainoita missä voi joustaa ja niissä kyllä meillä ainakin mennään aika suurpiirteisesti. Lasten harrastukset ja kaverit yms. on paljon tärkeämpiä kun puhtaat ikkunat...toki myös se että vanhempien työt tulevat hoidettua niin ettei tule kenkää pers.....seen.

 

[rew]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

 

[toinen sellainen]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

asiallinen kommentti ja täyttä totta!

No ap, montas vuotta olet ollut työssäkäyvä äiti ja monelle lapselle?

 

[Keittiönoita]

Koita itse tehdä vaativaa ja henkisesti raskasta työtä 8 tuntia ja sitten aloittaa toinen täysin erilainen "työpäivä" kotona. Normaalia se on että rasittaa joskus mutta kyllä sitä pitäisi mennä itseensä ja yrittää jaksaa lasten kanssa ne harvat iltatunnit. Siivous yms. on ainoita missä voi joustaa ja niissä kyllä meillä ainakin mennään aika suurpiirteisesti. Lasten harrastukset ja kaverit yms. on paljon tärkeämpiä kun puhtaat ikkunat...toki myös se että vanhempien työt tulevat hoidettua niin ettei tule kenkää pers.....seen.

Ajattelen samalla tavalla. Tosin myös ymmärrän hyvin, että aikuinen ihminen haluaa välillä tehdä jotain muutakin kuin töitä ilman lapsia. Mutta jos ei koskaan lomilla tai vapaa-aikana jaksa olla lastensa kanssa, niin miettisin, missä vika. Mä en vielä tähän ikään mennessä ole kertaakaan toivonut, että voi kun loma loppuisi jo. Vaikka olenkin ollut ihan mukavissa työpaikoissa. Joten jos olisin alkanut noin ajatella, olisin miettinyt, onko työni liian rankkaa mulle vai pitäisikö kotioloissa muuttaa jotain, että jaksaisin paremmin.

 

[Yh-äiti]

Jaksan kyllä hyvin lapseni kanssa illat, viikonloput ja lomat. Tuo aika on kuitenkin täysin erilaista näin töissäkäyvänä kuin silloin kun lapsen kanssa oli kotiäitinä. Kotiäitinä voi ne kotityöt jakaa pitkin päivää (kuten loma-aikoinakin), mutta töissäkäyvän pitää tehdä ne raskaan työpäivän päätteeksi tai keskittää viikonloppuun, jolloin tuo aika on pois lapsen kanssa olemisesta. Lisäksi ainakin meillä usein hoitoviikko rasittaa myös lasta siten, että loppuviikosta menee joitain iltoja ihan kiukutteluksi ja usein myös toinen päivä viikonlopusta. Lomalle asettuminen myös vaatii lapselta sopeutumista erilaiseen aikatauluun ja tämä aiheuttaa vaikeita päiviä tai jopa viikkoja eli kyllä ne loma-ajat voivat olla työviikkoja rasittavampia. Se, että lapsen aikana toivotaan lasten lähtevän muualle hoitoon tai kerrotaan ettei heitä jakseta, on toki hyvin ikävää.

 

[vieras]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

En puhunut illoista vaan viikonlopuista ja lomista. Sukulainen on sanonut "Jaksan kyllä illat kun nuorimman voi laittaa nukkumaan jo 19 mutta lomalla täytyy olla niiden kanssa 24h." Toinen sukulainen vie lapsen tarhaan myös arkivapainaan koska kuulemma vapaa päivä tarkoittaa että silloin on vapaata myös lapsista.

 

[hmm]

lopettakaa jo lasten teko ja samalla loppuu narinat.

 

[työssäkäyvä entinen kotiäiti]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

Täysin totta! Kotiäitinä rutiinit ja arki pysyy stabiilina, jaksoin lasten kanssa paljon paremmin kun olin "vain" kotona. Työpäiovän jälkeen olen usein henkisesti ja fyysisesti aivan eritavalla väsynyt kuin kotonaollessa, ja tosiaan se sopeutuminen vapaalle jäämiseen ja kotirytmiin vie oman aikansa, sekä aikuisilta että lapsilta!
Mutta tokihan nautin viikonlopuista ja lomistakin, ja onneks teen osa-aikatyötä, vapaata aikaa siis melko paljon! Ja lapset on joskus työviikonlopun jälkeen mummolassa hoidossa, useimmiten vietetään aikaa yhdessä

 

[harmaana]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

En puhunut illoista vaan viikonlopuista ja lomista. Sukulainen on sanonut "Jaksan kyllä illat kun nuorimman voi laittaa nukkumaan jo 19 mutta lomalla täytyy olla niiden kanssa 24h." Toinen sukulainen vie lapsen tarhaan myös arkivapainaan koska kuulemma vapaa päivä tarkoittaa että silloin on vapaata myös lapsista.

Kommentti oli siis ap:ltä.

 

[vieras]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

En puhunut illoista vaan viikonlopuista ja lomista. Sukulainen on sanonut "Jaksan kyllä illat kun nuorimman voi laittaa nukkumaan jo 19 mutta lomalla täytyy olla niiden kanssa 24h." Toinen sukulainen vie lapsen tarhaan myös arkivapainaan koska kuulemma vapaa päivä tarkoittaa että silloin on vapaata myös lapsista.

Tää sun sukulainen jolla on arkivapaita, on varmaan vastaavasti joskus viikonloppuna töissä. Lapset on silloin missä? Isänsä kanssa? En oikein tajua miksi jotkut on näistä arkivapaista niin kamalan kateellisia. Ihan kuin arkivapaita saavat vuorotyöläiset tekisivät vähemmän töitä kuin muut?

Minä ainakin ajattelen niin että vapaapäivä joskus äidille niin että voi rentoutua, käydä uimassa, kirjastossa, kampaajalla mitä sitten aikookin on tosi tarpeellista. Hyvä voida olla joskus yksin ilman työvelvoitteita, ja oikeasti olla vapaalla.

Palstalla on vaan sellainen mentaliteetti että lapsen vieminen hoitoon mummolaan on ok mutta perhepäivähoitoon tai tarhaan tuomittavaa ja kamalaa? Miksi näin? Jos mulla ei ole mummolaa, mihin lapsen saisi edes pariksi tunniksi, ja päivähoidossa on tutut ihmiset ja rutiinit?

Tokihan se vapaapäivä on kiva viettää joskus myös lapsen kanssa mutta kyllä on vaan ihanaa joskus viettää lapsivapaata aikaa. Työaikaani en laske vapaa-ajaksi, kun joudun olemaan jatkuvasti puhelimella tavoitettavissa.

 

[töissäkäyvä]

Mitä mieltä tästä? Kotiäitinä tiedän miten raskasta arki lapsien kanssa voi olla. Etenkin kun lapset ovat tavallista villimmimpiä ja tempperamenttisia. Mutta jotenkin korvaan särähtää se että joululomilla, talvilomilla ja viikonloppuisin valitetaan kuinka raskasta lapsien kanssa on ja toivotaan että pian alkaisi arki ja lapset saisi taas tarhaan.

"Lapset sotkevat ja vaativat huomiota. Omaa aikaa ei tahdo löytyä. Onneksi pian pääsee töihin. Lapset tarvitsevat tarhaa." Nämä ovat lauseita joita olen kuullut työssäkäyvien sukulaisten suusta. Joka lomalla sama valitus. Olen sanonut että minusta viikko on aika lyhyt aika olla kotona lasten kanssa. Minähän teen sitä joka päivä. Olen myös sanonut että ymmärrän että lapset joskus koettelevat hermoja. Mutta jotenkin tuntuu pahalta kun äidit valittavat että joutuvat olemaan lastensa kanssa enemmän kuin 4 tuntia töiden jälkeen ennen nukkamaan menoa. Ja se että asiasta valitetaan lasten kuullen ei ole minusta kivaa lasten kannalta.

Tottakai jokaisella on oikeus valittaa. Ja tunnen itseni moralistiksi koska ajattelen että lapsia pitäisi jaksaa noin lyhyt aika. Minusta jokaisen elämän on hänen oma asiansa. Mutta silti en voi olla ajattelematta miten ajattelen.

Nyt ku oon töissä, niin ymmärrän tollassia, jotka sanoo noin. Työn ja pienten lasten yhdistäminen on hankalaa ja on paljon helpompaa olla kotona. Kotona voi tehdä jotain kotitöitä päivän aikana, mutta ku kaikki täytyy tehdä iltaisin ja siinä samassa olla sen lapsen kanssa, niin se ei vaan oo niin helppoa. Sitä kaipaa omaa aikaa, jota on vaikea ottaa, koska haluaa olla lapsen kanssa.

Ku lomat tulee, on paljon töitä rästissä.

Siispä hyvä ap, kokeile töissäkäyntiä niin ehkä ymmärrät paremmin sukulaisiasi.

 

[harmaana]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

En puhunut illoista vaan viikonlopuista ja lomista. Sukulainen on sanonut "Jaksan kyllä illat kun nuorimman voi laittaa nukkumaan jo 19 mutta lomalla täytyy olla niiden kanssa 24h." Toinen sukulainen vie lapsen tarhaan myös arkivapainaan koska kuulemma vapaa päivä tarkoittaa että silloin on vapaata myös lapsista.

Ei ole viikonloppuisin töissä. Viikonloput on hoidossa mummolassa tai sitten isällään.
Tää sun sukulainen jolla on arkivapaita, on varmaan vastaavasti joskus viikonloppuna töissä. Lapset on silloin missä? Isänsä kanssa? En oikein tajua miksi jotkut on näistä arkivapaista niin kamalan kateellisia. Ihan kuin arkivapaita saavat vuorotyöläiset tekisivät vähemmän töitä kuin muut?

Minä ainakin ajattelen niin että vapaapäivä joskus äidille niin että voi rentoutua, käydä uimassa, kirjastossa, kampaajalla mitä sitten aikookin on tosi tarpeellista. Hyvä voida olla joskus yksin ilman työvelvoitteita, ja oikeasti olla vapaalla.

Palstalla on vaan sellainen mentaliteetti että lapsen vieminen hoitoon mummolaan on ok mutta perhepäivähoitoon tai tarhaan tuomittavaa ja kamalaa? Miksi näin? Jos mulla ei ole mummolaa, mihin lapsen saisi edes pariksi tunniksi, ja päivähoidossa on tutut ihmiset ja rutiinit?

Tokihan se vapaapäivä on kiva viettää joskus myös lapsen kanssa mutta kyllä on vaan ihanaa joskus viettää lapsivapaata aikaa. Työaikaani en laske vapaa-ajaksi, kun joudun olemaan jatkuvasti puhelimella tavoitettavissa.

 

[harmaana]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

En puhunut illoista vaan viikonlopuista ja lomista. Sukulainen on sanonut "Jaksan kyllä illat kun nuorimman voi laittaa nukkumaan jo 19 mutta lomalla täytyy olla niiden kanssa 24h." Toinen sukulainen vie lapsen tarhaan myös arkivapainaan koska kuulemma vapaa päivä tarkoittaa että silloin on vapaata myös lapsista.

Ei ole viikonloppuisin töissä. Viikonloput on hoidossa mummolassa tai sitten isällään.
Tää sun sukulainen jolla on arkivapaita, on varmaan vastaavasti joskus viikonloppuna töissä. Lapset on silloin missä? Isänsä kanssa? En oikein tajua miksi jotkut on näistä arkivapaista niin kamalan kateellisia. Ihan kuin arkivapaita saavat vuorotyöläiset tekisivät vähemmän töitä kuin muut?

On viikonloput aina vapaalla koska opiskelee. Viikonloppuisin lapsi on paljon mummulassa tai sitten isällään. Yksi viikonloppu kuukaudessa lapsi on äitinsä kanssa ja silloin tulee valitussoittoja kuinka rankkaa on.

 

[tt]

Ei kyllä mun sukulaisissa ja ystävissä ei ole tuollaista porukkaa. Totta kai työssäkäyvätkin äidit väsyvät lapsiinsa silloin tällöin, mutta pääasiallisesti on ihanaa viettää iltaa ja viikonloppuja lasten kanssa. Lomista puhumattakaan.

Sukulaisillasi voi olla muuta ongelmaa elämässään tai sitten ovat vaan itsekkäitä ja itseään täynnä (sukuvika?). Tai voivat jopa heittää asian huumorilla? Joka tapauksessa kannattaisi sinun keskittyä ihan omaan elämääsi, ellet sitten koe että sukulaisesi ovat apusi tarpeessa. Et vaikuta lainkaan empaattiselta, vain arvostelunhaluiselta!

 

[Keittiönoita]

Palstalla on vaan sellainen mentaliteetti että lapsen vieminen hoitoon mummolaan on ok mutta perhepäivähoitoon tai tarhaan tuomittavaa ja kamalaa? Miksi näin? Jos mulla ei ole mummolaa, mihin lapsen saisi edes pariksi tunniksi, ja päivähoidossa on tutut ihmiset ja rutiinit?

En osaa tuohon vastata muuta kuin omalta kohdaltani. Mä en ole koskaan osannut rinnastaa isovanhempia ja päiväkodin henkilökuntaa lapsen kannalta tasavertaisiksi ihmissuhteiksi, joten mulle lasten vieminen mummolaan on ollut aivan eri asia kuin lasten vieminen päiväkotiin. Päiväkoti on lapsen "työtä" - hän on päiväkodissa, koska kotonakaan ei voi yksin olla - , mummolassa oleminen taas ei. Mun lapseni tosin ovat jo aikuisia ja lasteni ollessa päiväkoti-ikäisiä päiväkotia ei oikein voinut pitää erityisen miellyttävänä paikkana lapselle. Jatkuvaa meteliä ja hälinää, isossa ryhmässä ei saa hetken rauhaa. Mun lapseni ovat hoitopäivän jälkeen olleet yhtä väsyneitä kuin minäkin työpäivän jälkeen, mutta mummolasta tullessaan iloisia ja reippaita.

Perhepäivähoidosta mulla ei ole kokemuksia, joten siihen en osaa ottaa kantaa ollenkaan.

 

[Jaska-]

Täysin totta! Kotiäitinä rutiinit ja arki pysyy stabiilina, jaksoin lasten kanssa paljon paremmin kun olin "vain" kotona. Työpäiovän jälkeen olen usein henkisesti ja fyysisesti aivan eritavalla väsynyt kuin kotonaollessa, ja tosiaan se sopeutuminen vapaalle jäämiseen ja kotirytmiin vie oman aikansa, sekä aikuisilta että lapsilta!

Tämä pitää muistaa siskojen kun täällä lynkkäävät miehiä jotka eivät niin hanakasti tartu moppiin työpäivän jälkeen.

"Kotityöt puoliksi!" ?... Huutoa kuuluu vaan =)

 

[niin]

Ja sitten nämä työssäkäyvät haukkuvat kotiäitejä, kun näillä on rankkaa.... Tunnen monta työssäkäyvää, jotka ovat oikeasti niin väsyneitä, että töiden jälkeen ja viikonloppuisin eivät jaksa lapsiaan :/ Minä olen lasten kanssa 24/7 ja silti jaksan jotain mukavaa touhuta joka päivä lasten kanssa. Työssäkäyvien lapset ovat lisäksi tosi paljon mummolassa viikonloppuisin eli yhteinen aika perheen kesken jää tosi vähäiseksi.

 

[.]

Oletko ap ajatellut, että myös se työssä oleminen saattaisi olla tosi raskasta? Täyden työpäivän tehneenä ei todellakaan jaksaisi välillä muuta kuin heittäytyä sänkyyn, mutta lapset vaativat osansa. Ja lapset ovat entistäkin vaativampia, kun ovat ensin olleet päivän ajan hoidossa ja erossa vanhemmistaan, ja sitten saavat vanhemmat luokseen illalla. Noista iltatunneista lapset yrittävät ottaa ja saada mahdollisimman paljon irti, eli arki esittäytyy ihan toisenlaisena kuin sinulla kotiäitinä.

En puhunut illoista vaan viikonlopuista ja lomista. Sukulainen on sanonut "Jaksan kyllä illat kun nuorimman voi laittaa nukkumaan jo 19 mutta lomalla täytyy olla niiden kanssa 24h." Toinen sukulainen vie lapsen tarhaan myös arkivapainaan koska kuulemma vapaa päivä tarkoittaa että silloin on vapaata myös lapsista.

Voi hurja! Että vie ihan omana arkivapaana lapsen päiväkotiin!!!!! Nyt lastensuojeluilmoitusta kehiin!!! Mihin on tämä maailma mennyt??????

Olet kyllä aika surkee seläntakanapeenjauhaja, anna sukulaistesi olla!