Työpaikasta: onko muita pomokammoisia?

[....]

[QUOTE="vieras";27298284]Mulla vähän samaa. Eka pomoni oli maailman pahin narsisti.[/QUOTE]

Samoin. Tai siis olin ruokakaupassa palkattomassa työharjoittelussa. Ja se pomo (vanhempi mies) tai oikein nauttia siitä kun sai meitä 15v tyttöjä itkemään. Ihan hirveä tyyppi.

Onneksi nykyisessä työpaikassa pomot ovat niitä aivan ihania, joille voi jutella kuin kenelle vain työkaverille. Aika kauan kuitenkin kesti ennen kuin uskalsi avata suuta pomolle, kun pelkäs että hän räjähtäis ihan kuin tuo eka pomo.

 

[Echo]

Tänä aamuna viimeksi lähetin muistion johtoryhmälle. Muistioon olin kirjannut havaintojani yhtiöryhmän sairauspoissaoloista. Ei kukaan ihminen tittelinsä tai tilipussinsa perusteella ole yläpuolellani, joten nöyristely on turhaa. Ihan ihmisiä myö kaikki ollaan.

Just meinasin kirjoittaa, että tää kammo saa aikaan semmoisenkin ihme lieveilmiön, eli mielistelyn ja suorittamisen. Pitää jostain ihme syystä osoittaa olevansa jokin huipputyöntekijä, tehdä enemmän kuin muut, ei saa valittaa koskaan...ehkä tämä on sitä sijaisenakin oloa: muiden sijaisten kanssa tulee valitettua suoraan, mutta mitä ylempi työntekijä niin sitä enemmän mulla on jotain typerää esittämistä.

Kun taas vakityöntekijät sanovat ihan reilusti jos on huono päivä, jos jossain mättää, ja uskaltavat olla raatamatta liikaa.

 

[Echo]

Tänään lenkille taas pomon kanssa

Sanon niin kuin se Mäkkärimainoksen Jarno/Jarkko mikälie, 2 euron juustohampurilaisesta: WWAAUU.

Oikeasti, etkö ole ihan kauhuissasi siellä lenkillä?

 

[....]

Ystävättäreni eteni urallaan, kun oli Mäkissä siivoajana opiskeluaikoina ja kävi Mäkin pomon kanssa golfaamassa. Siellä sitten solmi kontakteja, joiden kautta sai työn opintojen loppuvaiheessa omalta alaltaan.

Tämä on totta, että kannattaa tehdä jotain muutakin kuin pelkästään töitä pomojen kanssa (apua, tulipa kaksmielisiä ajatuksia!! ).
Itse aika usein menen noille ukoille autokuskiksi jos on jotain työhön liittyviä pippaloita. Pääsee samalla vähän pistämään jalkaa oven väliin muihinkin saman alan firmoihin ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Ja tulee oltua selvinpäin ryyppyjuhlissa, joka on ISO plussa

 

[Echo]

Tämä on totta, että kannattaa tehdä jotain muutakin kuin pelkästään töitä pomojen kanssa (apua, tulipa kaksmielisiä ajatuksia!! ).
Itse aika usein menen noille ukoille autokuskiksi jos on jotain työhön liittyviä pippaloita. Pääsee samalla vähän pistämään jalkaa oven väliin muihinkin saman alan firmoihin ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Ja tulee oltua selvinpäin ryyppyjuhlissa, joka on ISO plussa

Jep. Ystävystyin yhden ihmisen kanssa josta tuli myöhemmin melkein työkaverini, ollaan eri pisteissä töissä, mutta onneksi se jäkitys ei ole mulla mennyt sentään hänen kohdallaan päälle. Joskus olisi hieno jos olisi vaikka sen pomon tavannut aikaisemmin muissa kuin työkuvioissa: olisi pohjalla se tunne siitä, että hän on ensin ihminen, sitten vasta pomo, eikä toisinpäin...

 

[Echo]

Samoin. Tai siis olin ruokakaupassa palkattomassa työharjoittelussa. Ja se pomo (vanhempi mies) tai oikein nauttia siitä kun sai meitä 15v tyttöjä itkemään. Ihan hirveä tyyppi.

Onneksi nykyisessä työpaikassa pomot ovat niitä aivan ihania, joille voi jutella kuin kenelle vain työkaverille. Aika kauan kuitenkin kesti ennen kuin uskalsi avata suuta pomolle, kun pelkäs että hän räjähtäis ihan kuin tuo eka pomo.

Tuo on kanssa se ongelma. Usein ensimmäiset työkokemukset tulee nuorena, ja jos silloin sattuu kohdalle töykeä pomo, niin se voi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Aina pitäisi nuorten kohdalla olla rohkaiseva; tietty ei mitään lorvimista pidä suosia, mutta enemmän semmoista innostavaa meininkiä jotta luodaan nuorelle se pohja omasta onnistumisesta...

Itse olin työntekijänä raakile vielä yli parikymppisenäkin, kun se jyrääjätäti sai vietyä itsetunnon. Ehkä nyt 8 vuoden jälkeen mulla olisi enemmän välineitä käsitellä tällaista ihmistä ja muutenkin olen tässä välissä oppinut omasta alastani paljon, joten nyt voisi mennä tämän jyrän kanssa paremmin töissä (Mutta siihen työpaikkaan nyt en ole palaamassa, ei ole ehkä mun juttu).