Lapsia kolme, 5v., 2v. ja 10kk.
Aloitin osa-aikatyöt pari kuukautta sitten. Kokopäiväistä en ole harkinnut lähinnä kunnan päivähoitotilanteen ja hoitomatkojen takia (jos nyt paikat sattuisi saamaan).
Lisäksi on ollut ihan kivakin lusmuilla enimmäkseen kotona ja puuhastella ja näperrellä omia juttujaan.
Työni on kuitenkin minulle ihan unelma-ammatti.
Samoissa tiloissa toimii kolme saman alan firmaa, hiukan eri periaatteella vaan. Nyt kaverini, ja naapurifirman työntekijä joutuu mahdollisesti terveydellisistä syistä lopettamaan työt.
Tässä on pyöritelty sellaista teoreettista ajatusta, että minun ehkä olisi mahdollista tehdä osa hänen töistään ja tähänastiset omani/jollain periaatteella tehdä lähes tai kokonaan täyttä päivää.
Hyvin alustavia pohdintoja ja ilmoille heitettyjä ajatuksia, mutta kuitenkin.
Itse voisin sitten taas kotihoidontuen/yksityisenhoidontuen turvin naapurin kanssa kimpassa palkata tuon lopettavan työntekijän lastenhoitajaksi. Samalla naapurin lastenhoito-ongelma olisi pois pyyhkäisty. (Nyt käytössä iäkkäät isovanhemmat, joiden jaksaminen on vähän siinä ja siinä ja sitä myöten naapurin omatunto jatkuvasti lujilla).
Kokemusta lapsista tällä nuorella naisella on jonkun verran, on luotettava jne., siitä ei ole kysymys.
Nyt pähkäilen, että haluaisinko kokopäivätyöhön, olisi mahdollisuus oppisopimuksella varmaankin opiskella siitä ihan virallinenkin ammatti.
Vai annanko vaan olla ja hengailen edelleen kotona tehden sen 20 tuntia viikossa töitä, ja mietin joskus parin-kolmen vuoden päästä uudelleen näitä työkuvioita...
Jos on jotain järkeviä ajatuksia, antakaa tulla. Mitä itse tekisitte? Mitä mä tekisin...
Ja kiitos jos joku jaksoi lukea ja vastatakin...
Aloitin osa-aikatyöt pari kuukautta sitten. Kokopäiväistä en ole harkinnut lähinnä kunnan päivähoitotilanteen ja hoitomatkojen takia (jos nyt paikat sattuisi saamaan).
Lisäksi on ollut ihan kivakin lusmuilla enimmäkseen kotona ja puuhastella ja näperrellä omia juttujaan.
Työni on kuitenkin minulle ihan unelma-ammatti.
Samoissa tiloissa toimii kolme saman alan firmaa, hiukan eri periaatteella vaan. Nyt kaverini, ja naapurifirman työntekijä joutuu mahdollisesti terveydellisistä syistä lopettamaan työt.
Tässä on pyöritelty sellaista teoreettista ajatusta, että minun ehkä olisi mahdollista tehdä osa hänen töistään ja tähänastiset omani/jollain periaatteella tehdä lähes tai kokonaan täyttä päivää.
Hyvin alustavia pohdintoja ja ilmoille heitettyjä ajatuksia, mutta kuitenkin.
Itse voisin sitten taas kotihoidontuen/yksityisenhoidontuen turvin naapurin kanssa kimpassa palkata tuon lopettavan työntekijän lastenhoitajaksi. Samalla naapurin lastenhoito-ongelma olisi pois pyyhkäisty. (Nyt käytössä iäkkäät isovanhemmat, joiden jaksaminen on vähän siinä ja siinä ja sitä myöten naapurin omatunto jatkuvasti lujilla).
Kokemusta lapsista tällä nuorella naisella on jonkun verran, on luotettava jne., siitä ei ole kysymys.
Nyt pähkäilen, että haluaisinko kokopäivätyöhön, olisi mahdollisuus oppisopimuksella varmaankin opiskella siitä ihan virallinenkin ammatti.
Vai annanko vaan olla ja hengailen edelleen kotona tehden sen 20 tuntia viikossa töitä, ja mietin joskus parin-kolmen vuoden päästä uudelleen näitä työkuvioita...
Jos on jotain järkeviä ajatuksia, antakaa tulla. Mitä itse tekisitte? Mitä mä tekisin...
Ja kiitos jos joku jaksoi lukea ja vastatakin...
