R
Rassaa
Vieras
Päälle viisikymppinen naispuolinen työkaverini tuntuu olevan hirveän katkera ja kateellinen siitä, että olen osittaisella hoitovapaalla ja teen lyhennettyä 6-tuntista päivää. Melkein päivittäin saan kuunnella valitusta kuinka hänen työtaakkansa on niin suuri ja kaikki kaatuu hänen niskaansa eikä hän pääse koulutuksiin eikä minnekään. Meillä on vain vähän samoja työtehtäviä (asiakaspalvelutehtäviä) ja ne on jaettu 50-50, joten minun lyhyempi työaikani ei tosiaankaan lisää hänen työtehtäviään. Lisäksi työkaverini on kertonut että hän teki aikoinaan minun tavoin lyhennettyä työpäivää, kun hänen nuorin lapsensa oli alle kouluikäinen, joten luulisi hänen ymmärtävän ratkaisuni.
Yritän olla stressaamatta asiasta mutta tämä jatkuva kitinä ja narina tekee työpäivistä raskaita. Tänäänkin työkaverini puhui hyvin hyökkäävään sävyyn siitä kuinka koska minä pääsen yhteen koulutukseen, on hänenkin päästävä ja minun olisi hoidettava hänen osuutensa asiakaspalvelutehtävistä jotta hän pääsee sinne. Vaan eipä hänkään hoida minun päivystystäni ollessani koulutuksessa - silloin on vain luukku kiinni. En tiedä, mitä pitäisi tehdä vai teenkö mitään. Ehkä pitäisi vain antaa puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Osittaisella hoitovapaalla olijat, onko teillä ollut vastaavia tilanteita?
Yritän olla stressaamatta asiasta mutta tämä jatkuva kitinä ja narina tekee työpäivistä raskaita. Tänäänkin työkaverini puhui hyvin hyökkäävään sävyyn siitä kuinka koska minä pääsen yhteen koulutukseen, on hänenkin päästävä ja minun olisi hoidettava hänen osuutensa asiakaspalvelutehtävistä jotta hän pääsee sinne. Vaan eipä hänkään hoida minun päivystystäni ollessani koulutuksessa - silloin on vain luukku kiinni. En tiedä, mitä pitäisi tehdä vai teenkö mitään. Ehkä pitäisi vain antaa puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Osittaisella hoitovapaalla olijat, onko teillä ollut vastaavia tilanteita?