Vaikka pienyrittäjät eivät itse ymmärtäisikään, kuinka pahasti sössivät imagonsa haukkumalla julkisesti omia työntekijöitään, niin toimittajalla pitäisi olla joku järki päässä ja olla julkaisematta kaikkea. Jos jo nyt on selkeä ero siinä, että iso toimija saa työntekijöitä mutta pieni ei, herää epäilys onko pienen toimijan työolosuhteissa jotain sellaista, mikä on yleisesti tiedossa ja minkä vuoksi yritykseen ei haluta hakeutua töihin. Ja ihan rehellisesti; jos voit itse valita pitkän työsopimuksen ja lyhyen työsopimuksen, kumman valitset? Ja jos voit valita työnantajan, joka suhtautuu työntekijöihinsä positiivisesti, tai työnantajan, joka suhtautuu työntekijöihinsä negatiivisesti, kumman valitset? Kaikki hitsarithan työllistyvät, mutta ensisijaisesti tuolle isolle toimijalle, joka ei koe että nuorissa olisi mitään vikaa - siis sellaista, mitä ei ohjauksella voitaisi oikaista.
Otetaanpa pari asiaa, jotka tuossa lainatussa artikkelissa pitää oikaista:
a) Yrittäjä valittaa, että oppilaitosten tuntimäärät ovat tippuneet. Eikö yrittäjälle ole selvää, että uusissa opetussuunnitelmissa sitä opetusvastuuta on siirretty nimenomaan harjoittelupaikkoihin? Siitä hyvästä näille harjoittelupaikoille maksetaan siitä, että ottavat harjoittelijoita. Luuliko yrittäjä, että saa ilmaisen työntekijän (tai hei, ei ilmaisen, vaan sellaisen josta vielä maksetaankin) joka on valmis ammattilainen, jolle ei tarvitse mitään opettaa, ja jonka työpanoksen voi kuitenkin myydä ulos täydellä hinnalla? Eikös se olisi vähän liian hyvää ollakseen totta?
b) Haastateltava valittaa, ettei työelämä ole se, jonne tullaan opettelemaan työelämän aakkosia. Eikö? Missäs niitä sitten opetellaan? Hän myös valittaa, ettei 18-vuotiasta miestä voi opettaa uusille tavoille. Että häthätää täysi-ikäinen nuori on pilalla, jos ei ole jo valmiiksi keski-ikäinen. Taitaa olla aika kullannut muistot omasta ikäpolvesta tuon ikäisenä. Nuoret on olleet silloinkin nuoria ja keskeneräisiä.
Kainuussa on vähän väkeä ja kaikki on sukulaisia keskenään. Yrittäjä haukkuu tuossa artikkelissa oman pienen yhteisönsä työntekijät ja näiden jälkikasvun. Varsinkin näillä nuorilla on isät ja äidit ja sukulaiset jotka melko herkällä korvalla kuuntelevat sitä, miten heistä puhutaan. Oli se, mitä sanottiin, totta tai ei, ei ole fiksua oman imagon kannalta moittia julkisesti niitä ihmisiä, joiden keskellä kuitenkin elää. Se ei saa yhtään ainoaa ihmistä hakeutumaan yritykseen töihin, vaan päin vastoi karttamaan sitä. En minäkään kannustaisi omaa nuortani tuollaiseen yritykseen, kun artikkelin vastavoimana oli myös tämä yksi yritys jolla ei ollut nuorista mitään pahaa sanottavaa.