Työkkäri kutsuu :(

Onko kukaan samassa tilanteessa,mulla viimmenen lapsi täyttä kolme vuotta,olen ollut kotona 7 vuotta,sitä ennen koulussa,olen 35v.jännittää töihin meno tai kurssille lähtö,en haluais lähteä,tykkään olla kotona ja laittaa pojan kouluun ja ottaa vastaan,ens vuonna lähtee keskimmäinen lapsi kouluun,pakko kait sitä on jotain rahaa saada,mies yksin tienaa,minä en tarvis kun vaikka 200?e rahaa siitä että saisin olla lapsieni kanssa,ne on niin vähän aikaa pieniä...

Kommentteja

RAKKAUDESTA LAPSIIN JA KOTIIN.ja kiireettömyyteen

 

Täällä yksi kohtalontoveri.Työkkäriinmeno edessä lähiaikoina ja kyllä surettaa jättää kiireetön arki lasten kanssa.

 

no mulla tuli kesällä täyteen 5 v kotona oloa. Kuopus täytti 3 joten oli ilmoittauduttava työkkäriin työnhakijaksi. Töitä ei ole tarjolla tällä hetkellä, kursseja ja koulutusta ehdottivat; en jaksa innostua opiskelusta. Kotonakin riittää kolmen lapsen äitinä työtä; toisaalta olisi tervetullutta vaihtelua käydä välillä töissäkin. Vakituista työtä en välttämättä kaipaa; kunhan saisi välillä käydä töissä!!Oppisopimuskoulutusta olen miettinyt, jaksaisinko. No ainakin tämä talvi varmaan menee vielä kotona.

 

Niin ja vaikka se työkkäri kutsuukin, ei sieltä välttämättä niitä töitä ihan heti löydy.

 

Mie taas kuulun siihen porukkaan, joka ei kovin kauaa jaksa pelkkää "kiireetöntä kotonaoloa", vaan nyt jo mieli palaa kovasti takaisin töihin, jonne syksyllä palaankin. Tosin miulla on toistaiseksi vain yksi lapsi ja äitiysloma loppui juuri, joten ei kauheesti kokemusta asiasta (kotonaolosta siis). Mutta kyllä mie kaipaan jo kovasti sitä aikuista seuraa ja aivojumppaa ja jonkinasteista työstressiä myös. Toki siitä aion pitää huolen, että ylitöitä ei tule tehtyä kuin satunnaisesti, jotta on iltaisin ja viikonloppuisin aikaa ja energiaa olla sitten täysillä pojan kanssa. Mutta kyllä siitä ansiotyöstä saa kuitenkin niin paljon muutakin kuin sen taloudellisen hyödyn. Mie uskon olevani paljon "parempi" äiti pojalleni kun välillä saan ajatella ja tehdä ihan jotain muuta kuin hoitaa kotia ja lasta. Tämä on siis vain miun mielipide ja mieltymys, ymmärrän oikein hyvin heitäkin, jotka haluavat viettää aikansa kotona lasten kanssa =) .

 

\

Niin ja vaikka se työkkäri kutsuukin, ei sieltä välttämättä niitä töitä ihan heti löydy.

Mun alalla löytyy ja joutuu/pääsee heti töihin.Kuulin jo ajat sitten kentältä että töitä on tarjolla kaikille ja niin vahvistetttin myös työkkäristä kun siellä jo pari viikko sitten alustavasti kävin.Siksi pitkitin kotona oloa vielä hetkisen =)

 

kuuden vuoden koti olon jälkeen hoitovapaa alkaa olla lopussa ja työelämä alkaa painaa päälle. pelottaa niin helvetisti. pahalta tuntuu elämän muutos myös lasten kannalta. ovat olleet tyytyväisiä kotona ja nyt joudun laittamaan ne kylmään pahaan maailmaan. edessä on suuri tuntematon. oma ja lasten jaksaminen kauhistuttaa. kotona on kuitenkin elämä ollut suhteellisen seesteistä... onko muita jolla sama tilanne. miten tästä eteenpäin?

en huomannu topikkia joten tein oman. sillä samalla asialla tässä ollaan

 

Kannattaa teidän kotona viihtyvien TODELLA laskea tarkkaan onko se rahasta kiinni.

Me tehtiin päätös, että jään kotiäidiksi vaikka pienin täyttää pian kolme. Ymmärrän, että monilla ei rahat oikeasti riitä. Mutta on myös heitä, jotka tarkemmin laskien voisivat ihan hyvin jäädä kotiin. Itse viihdyn kotona ja työtä riittää aamusta iltaan. Koti pysyy kunnossa ja lapset tulee hoidettua itse. Kun lapset sairastavat, niin ei tarvitse olla huolissaan kenen vuoro jäädä töitä pois.

Itse olen vielä kehnopalkkaisella terveydenhuoltoalalla ja jos siitä ryhtyy maksamaan tarhamaksuja, niin menee työnteko ihan hyväntekeväisyyteen.

Kokemuksesta tiedän, millaista on kun on pari lasta tarhassa ja vanhemmat töissä. Kiirettä aamulla ja väsyä illalla. Tarhaikäiset lapset sairastavat eniten ja sekin stressaa. Tarhapäivät venyvät paljon pidemmiksi kun esim. koulupäivät ja lapsetkin ovat kovilla. Tämän kokeneena, en siihen rumbaan enää halua.

Itse sain työstää omaa asennoitumistani kotiäitiyttä kohtaa aika pitkään. Miehellä se vei vielä pidempään. Nyt uskon että olemme oikeilla jäljillä. Mikä se elämässä on tärkeintä kellekin

:saint: