Ethän oikeasti ole jossain osastolla töissä, nauramassa ehkä hyvinkin kauheita asioita kokeneille ihmisille?
Meinasin ensin, etten kommentoi tähän millään tavalla, koska näillä kommentoijilla on tapana kärttämällä pilata koko ketju, mutta jos kuitenkin tämän kerron:
jopa suljetun osaston puolella nauretaan. On toki niin vakavia tapauksia, että ihan oikeasti lääketokkura tekee turraksi ja kommunikointikin tapahtuu kuin verhon takaa, mutta jossain vaiheessa toipumisprosessia ja tervehtymistä moni löytää sen eheyttävän huumorinkukkasen sisältään ja alkaa käsitellä osastolle joutumista/pääsemistä huumorin keinoin. Alussa, kun osastolle tullaan, se on usein hyvin pelottava ja ahdistava tilanne, mutta parantumisprosessin aikana ihminen alkaa järjestelmällisesti käydä läpi kaikkea tapahtunutta ja itse pidän sitä selvänä merkkinä alkaneesta eheytymisestä, kun potilas ensimmäisen kerran vääntää huumoria osastolla olemisestaan. Nauraminen on hyvin terapeuttista ja olen ehdottanut monelle osastolta kotiutuvalle naurujoogaa. On ihan tutkittu juttu, että väkisin hymyilykin välittää aivoille hyvänolon viestin ja kohta huomaakin hymyilevänsä ihan aidosti.
Eli siis psykiatrisella potilaillakin on parempi huumorintaju kuin täällä KaksPlus-palstalla osalla tuntuu olevan. Vaikka en naura potilaiden ongelmille, voin hyvin nauraa työlleni. Joskus tässä työssä on pakko nauraa, muuten sitä ei yksinkertaisesti viitsisi tehdä, kun helpompiakin on tarjolla.