tympeetä

\

Voisin kertoa toisenkin puolen tästä asiasta. Olen itse vakaasti päättänyt, ettei minulla lapsia tule,ei koskaan. Monet ystäväni ovat jo saaneet vekaransa ja toiset joko ovat raskaana tai suunnittelevat tulevansa...
Eipä se lapsettomana ole kovinkaan kiva kuunnella pelkkiä nyyttijuttuja kun itseä ei voisi vähempää kiinnostaa. Tottakai äidit juttelevat muitakin, mutta pääosin jutut liittyy vauvoihin tai lapsiin. Kyllähän sitä ystävän juttuja kuuntelee ja osallistuu vaikkei aihe olisi itselle niin tärkeä, mutta kumminkin. Mielummin hengaan ihmisten kanssa jotka voivat lähteä kahville ilman kuolaavaa ja itkevää kakaraa.. sori, ihmiset kulkee elämässään eri suuntiin semmonen on vaan hyväksyttävä!!

Ihan varmaan on näin, vaikka kuinka ikävää onkin todeta,
että jossakin vaiheessa ne tiet lähtevät eri suuntiin. Itselläni pieni lapsi,
suurimmalla osalla ystävistäni ei, joko siksi, etteivät halua lasta tai mikä ikävintä, eivät voi.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, nimim. "tympeetä", miten tulit kirjoittaneeksi
sellaisen lehden keskustelupalstalle, jossa keskustelevat ihmiset ovat joko perheellisiä tai toivovat perhettä, kun itse et lasta halua? En siis tarkoita tällä, etteikö perheellä tarkoiteta myös kahden kumppanin välistä yhteiseloa, mutta kun täällä puhutaan kuitenkin enimmäkseen lapsista.. Itse en ainakaan sinkkuna edes tiennyt tällaisesta, saati että olisin ollut kiinnostunut.. Nyt on asia toisin, ja elämässä kuljetaan eri suuntiin, kuten itsekin totesit.

 

Ihan mielenkiinnosta kysyn, nimim. "tympeetä", miten tulit kirjoittaneeksi
sellaisen lehden keskustelupalstalle,

Heh, niin se on äidin päänuppi sekaisin, että kirjoitin väärin nimimerkin,
jolle äskeisen viestini osoitin

Siis osoitin sen nimimerkille "lapseton"...

No, toissapäivänä laitoin leivänpaahtimen päälle, mutta unohdin leivät
siihen viereen.. Näitähän tapahtuu..

 

Kaikkien kanssa samaa mieltä, tänne kämppään sitä hautautuu näiden rakkaiden lastensa kanssa, ellei itse pidä huolta suhteistaan. Ja jos aina joutuu olemaan se ystävyyden vaalija/yhteydenottaja, kasvaa otsaan niinsanotusti pieni suuri leka VAAN, nyt kahden lapsen jälkeen ja useilla paikkakunnilla asuneena (jonka takia myöskin nämä kaikkein tärkeimmät ystävät ovat kaikonneet) olen ruvennut ajattelemaan asiaa myös heidän kannaltaan: moni heistä on vielä sinkku, pariton ihminen. Eihän meillä j***lauta ole edes mitään puhumista?! Ja yhtälailla heitä "pelottaa" yhteydenotot, minulla on kaksi lasta ja tämä oma elämä, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä, mutta josta ehkä myös haaveilevat. Noh, tänä kesänä järjestin piknikin omalle takapihalle, kutsuin kolme sinkkua ja yhden lapsellisen, omat lapseni olivat läsnä kun äitiyslomalla kerran olen, mutta koitin koko ajan pitää yllä juttua naisten asioista, ei niinkään raskauksista tai synnytyksistä, joihin näillä kolmella ei tosiaankaan ole mitään sanottavaa. Ajatelkaahan, voipi olla melkoisen stressaavaa tuokin, kun pitäisi jo etukäteen pelätä että taasko se alkaa, ja sitten istutaan naama punaisena, hävetään omaa elämää, kun ei olekaan SIINÄ PORUKASSA normaali.

En tiedä sainko asian ytimen ymmärretyksi, vaan ihana kesän aloitus-piknik meillä oli, joka poiki sitten uusia tapaamisia yksittäinkin. Aina nämä ihmiset ovat puhelimissa ja sähköposteissa kulkeneet ja harvakseltaan ollaan toisistamme kuultukin. Vaikka pettymyksiäkin tähän mahtuu, olen päättänyt, etten päästä näitä ihmisiä häviämään. Koskaan ei tiedä, vaikka elämät ja tilanteet taas yhtyisivät kun täytämme 40!

 

minulla näin ollut jo monta vuotta..nyt kuitenkin päätin että antaa olla ne lukioaikaiset kaverit vaikka silloin läheisiä osan kanssa oltiinkin.Mies perui häät ja ilmoitti kaikille että ne on peruttu(kutsut siis oli jo lähetetty)
Yksikään näistä vanhemmistani kavereista ei laittanut minulle mitään.Yksi oli laittanut kaasolleni viestin,joka myös suunnitteli polttareitani, että voi harmi, mitenhän se "Terttu" jakselee.Mitä sitä viestiä kaasolle laittelemaan.
Nyt siis riitti minulle.En tod.tarvitse tollaisia ystäviä.Ei ne ystäviä näköjään edes olleet!!!

Ja yksi myöhempi kouluaikainen ystäväni sanoi koulun lopussa, että ilmoita sitten kun vauva on syntynyt, mua kiinnostaa vain en syntyneet vauvat. En ilmoittanut kun vauva oli syntynyt, eihän tämä"ystäväni" kysynyt kertaakaan koko raskausaikan, mitä kuuluu.Itse suutuin todella siitä kun hän sanoi että kiinnostaa vain syntyvät vauvat. Nyt kuulin muuta kautta että hän odottaa myös itse vauvaa..

Tälläistä täällä..

 

Hei taas!
Aloituksenihan poiki juttuja, nyt vasta huomasin! Kiva kuulla, että en ole ongelmineni yksin. Ero moniin kirjottaneisiin vain on se, että ystäväni, joita tarkoitin, ovat itsekin pääosin perheellisiä. Jos he olisivatkin sinkkuja, ymmärtäisin tilanteen paremmin, mutta kun yhteistä jutunaihetta ja tekemistä olisi niin peijoonasti, jos vain joku haluaisi olla kanssamme. Siis oikeasti HALUAISI, ei vain siksi, että minä pyydän. No, on mielialani aloituksesta kuitenki kohentunut. Ja soittelen edelleen kavereille, joskus hekin minulle.

Mites muuten teidän miehet, onko heillä sama juttu? Meillä on miehen kohdalla tilanne vielä huonompi kuin minulla. Hänellä ei oikeasti ole sellaisia "mieskavereita", joiden kanssa voisi harrastaa miesten juttuja miesporukalla. Todella sääli!


Joku kysyi, mistä päin olemme... Oulun läänistä löytää meidät

 

Oulusta ollaan. :wave:

 

\

Sama täällä! Olen monesti ollut itse ottamatta yhteyttä, jos on kauan mennyt yksipuolisesti yhteyden otot, niin kuukausien päästä tulee viestiä tyyliin: oletko enää hengissä, kun ei ole mitään kuulunut, ihan kuin odottasivat että minä se aina yhteyttä pidän. Sit on sellasia "kavereita", jotka ottavat yhteyttä vaan silloin kun mieskaverin kans menee huonosti, sillon kyllä soitellaan, että mitä nyt teen kun tällasta ja tällasta taas tapahtunu, vaik keskellä yötä soitellaan, muuten voi mennä puol vuottaki ettei mitään kuulu, rasittavaa. En tarvi sellasia kavereita. Tietenkin ihmisillä on kiireitä, työt koulut, omat perheet ym. mut tuskin yhteen viestiin esim. hirveesti aikaa tuhraantuu..

Hei juuri näin. Muuten ei oteta yhteyttä kuin silloin kun itellä ei oo asiat kondiksessa. Tai sitten kun aletaankin tehdä niitä lapsia..sitten olis aikaa kun ollaan vailla kaikkea kamaa...eli onko sulla vielä jäljellä...kiva että oltais muutenkin yhteydessä eikä vaan silloin kun on jotain vailla.

 

No täytyy sanoa, että olen karistanut sellaiset ystävät kannoiltani pois, jotka ovat halunneet minun ja lasteni seuraa esim. siksi, että heillä ei ole muutakaan tekemistä...eli meidät on muistettu pyytää kyläilemään silloin kun ei ole parempaa viihdykettä saatavilla, ei sen vuoksi että meitä olisi kiva nähdä ja juuri minun kanssa kiva rupatella!!!! Nää oli just niitä jotka soitteli harvemmin...eli on ollut helppoa jättäytyä kontakteista heidän kanssaan.
Myös ne ystävät ovat jääneet,joiden kanssa on ollut hankalaa..eli #&%?$!* fiilikset tapaamisen jälkeen tms.
Vanhemmiten sitä kai tulee krantuksi ja tahtoo olla vain sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihtyy ja tuntee saavansa ja antavansa jotakin (siis älyllisesti).

Mutta tietty jos haluaa pitää yhteyttä johonkin joka ei ota sinuun yhteyttä niin....noh, kannattaako se loppujen lopuksi yrittää ja olla itse yksin aktiivinen????

 

En voi kehua olevani itsekään kovin aktiivinen yhteydenpitäjä, mutta olen monesti pyytänyt lapsen saaneita kavereita poikkeamaan ohi kulkiessaan (asutaan valtateiden varrella), mutta ei. Ohi kyllä mennään n. kerran kuukaudessa, mutta ei edes 15 minuuttia voi pysähtyä, että voitaisiin nähdä kasvotusten.

Meillä ei ole lapsia, ja haluaisin kovasti tavata kavereideni pienokaisia. Niin kuin sanoin, pitää kai olla vaan itse aktiivisempi lähtemään kyläilemään...