Tylsää kun lapsi ei tunnu oppivan kävelemään :(

Juu tiedetään, että jokainen oppii omaan yksilölliseen tahtiinsa ja kohta saan juosta perässä jne Silti tuntuu kurjalta kun kaikki useamman kuukauden nuoremmatkin lapset oppivat kävelemään ja meillä vaan kontataan. Nyt viimeisimpänä siskontyttö joka on melkein 4 kk nuorempi ja oppi juuri kävelemään ilman tukea. Kaikki ihmettelevät kun ei vielä osaa kävellä ja kysyvät eikö neuvolassa ole puututtu asiaan jne. Sitten selität samat asiat uudestaan ja uudestaan. Jep, ei pitäisi välittä toisten kommenteista tai vertailla muihin lapsiin mutta kyllä tämä alkaa jo turhauttaa.

Ikää on kohta 1v ja 3 kk, meno on horjuvaa edelleen kun pitää minua kädestä kiinni ja "kävelee" eikä osaa vielä edes seistä ilman tukea tai nousta seisomaan ilman tukea. Keväällä lapsemme oli muskariryhmästä ainoa joka ei kävellyt vaikka ei todellakaan ole nuorin. Syksyksi ilmoitin meidät jatkamaan mutta mitenköhän leikit yms. Sujuu kun muut ovat taidoissa niin paljon edellä. Jos ei nyt vielä edes seiso ilman tukea niin tuskin oppii kävelemäänkään ennen syksyä.

Näinhän se on, että vuoden päästä tämä murhe tuntuu varmaan typerältä mutta nyt en vain osaa olla miettimättä pitäisikö soittaa fysioterapiaan tai neuvolaan, koska seuraava tarkastus on vasta 1,5 vuotiaana. Olisiko hyötyä jos saisi jotain vinkkejä kävelemisen opetteluun jo aikaisemmin.

 

Ihan kuin minun kynästäni.. meillä myös 1v3kk ikäinen, joka kyllä nousee tukea vasten sentään, mutta kun yrittää edes käsistä kävelyttää eteenpäin niin ei ota askeltakaan. Sivuttain sohvaa vasten etenee mutta ei esim. taaperokärryä tai muuta liikkuvaa vasten suostu edes nousemaan ylös. Turhauttaa todella, isoveljensä käveli vuoden iässä. Lisäksi meillä ei vielä sanota edes tavuja, vaan sellaista omaa älinäänsä vetää...

 

Kyllä se syksyyn mennes kävelee. Meillä on kolmella lapsella menny niin jotta ku on ekan kerran seissy ilman tukea niin siitä viikon sisään on jo kävelly tukevasti.

Tuo lapsi joka oli/on kehityksestä jäljes oppi seisomaan ilman tukea 2 1/2 vuotiaana ja sekin kuukauden sisään siitä käveli.

 

Mun lapsi lähti kävelemään pari kuukautta sitten, ikää tuolloin 1v8kk. Ymmärrän kyllä kuinka turhauttavaa odotus on, mulla onneksi lähipiirissä kaikki oli tosi kannustavia. Fysioterapiassa käytiin opettelemassa konttaamista vuoden iässä ja kun oppi konttaamaan sanoivat, että ei tarvitse käydä enää, kävelee kyllä aikanaan.

Meitä kehoitettiin ostamaan taaperokärry ja tyttö kovasti siitä tykkäsikin, en tiedä auttoiko asiaan. Hän taisi olla 1v5kk kun alkoi kävelemään tukea vasten. Ja vaikka odottaminen tuntui ikuisuudelta, niin kaikki tapahtui tosi nopeasti. Hän oppi nousemaan seisomaan ilman tukea ja seuraavana päivänä otti askeleita. Samalla viikolla käveli jo huoneesta toiseen. Ja nyt 1v10kk iässä kävelee joka paikkaan, ei suostu millään istumaan rattaissa

 

Ei tuossa tilanteessa fysioterapia auta, kyse on varmasti vaan vartalon lihasvoimasta ja jäntevyydestä. Se kehittyy kyllä nimenomaan konttaamalla ja sillä että lapsi saa riittävästi lattia-aikaa. Uiminen voisi myös olla hyödyllistä, vedessä voi seisoa äidin käsien päällä tasapainoillen ja ihan se vedessä touhuaminkin kehittää sitä lihasvoimaa.

 

Meijän tyttö oppi n. 1v 3kk kävelemään, on ollut muutenkin kaiken uuden kokeilemisessa tosi varovainen ja varmisteleva. Kiipeilyt ja muut on jäänyt tosi vähällä (hyvä vaan )
Oma pikkuveli ei osannut kontata vielä yks vee synttäreillään,
kävelemään oppi muistaakseni saman ikäisenä kun meidän tyttö, ehkä vähän myöhemmin.
Jäntevyyttä ja vauhtia olisi piisannut mutta tekniikka oli aivan hakusessa.
Mutta on sen jälkeen kun oppi ollut liikkeissään tosi huimapäinen ja ketterä, oikea pikku apina.

 

Oletteko antaneet lapsen olla lattialla pienenä vauvana ja kehittää lihaksiaan riittävästi? Oletteko pitäneet paljon vatsallaan? Oletteko parantaneet liikkuvuutta päivittäisellä jumpalla? Oletteko käyttäneet hyppykiikkua, kävelytuolia tai muita selkeästi HAITALLISIA vempaimia? Tuttavapiirissämme on eräitä "myöhäisiä kävelijöitä", mutta kaikkien niiden tapauksissa koen, että vanhemmat ovat omalta osaltaan hidastaneet lapsen luontaista liikkumista esim. kantamalla liikaa sylissä/pitämällä liikaa sitterissä/rattaissa/hyppykiikussa jne.

 

[QUOTE="joulumuori";29959241]Oletteko antaneet lapsen olla lattialla pienenä vauvana ja kehittää lihaksiaan riittävästi? Oletteko pitäneet paljon vatsallaan? Oletteko parantaneet liikkuvuutta päivittäisellä jumpalla? Oletteko käyttäneet hyppykiikkua, kävelytuolia tai muita selkeästi HAITALLISIA vempaimia? Tuttavapiirissämme on eräitä "myöhäisiä kävelijöitä", mutta kaikkien niiden tapauksissa koen, että vanhemmat ovat omalta osaltaan hidastaneet lapsen luontaista liikkumista esim. kantamalla liikaa sylissä/pitämällä liikaa sitterissä/rattaissa/hyppykiikussa jne.[/QUOTE]

Meidän lapsella oli paha refluksi, joten eipä tuo lattialla muutamaan ensimmäiseen kuukauteen voinut olla. Tai olisi toki voinut, jos olisimme halunneet kuunnella suoraa huutoa. Koetko sinä, että me olemme hänen kohdallaan sitten hidastaneet luontaista liikkumista? Hyppykiikkuja ja muita vempaimia meillä ei harrasteta, sylissä kanteluun ensimmäiset 3-4kk meni.

Ja vielä kysyisin, että minkälainen koulutustausta sinulla on takana, että voit tehdä tuollaisia diagnooseja?

 

[QUOTE="joulumuori";29959241]Oletteko antaneet lapsen olla lattialla pienenä vauvana ja kehittää lihaksiaan riittävästi? Oletteko pitäneet paljon vatsallaan? Oletteko parantaneet liikkuvuutta päivittäisellä jumpalla? Oletteko käyttäneet hyppykiikkua, kävelytuolia tai muita selkeästi HAITALLISIA vempaimia? Tuttavapiirissämme on eräitä "myöhäisiä kävelijöitä", mutta kaikkien niiden tapauksissa koen, että vanhemmat ovat omalta osaltaan hidastaneet lapsen luontaista liikkumista esim. kantamalla liikaa sylissä/pitämällä liikaa sitterissä/rattaissa/hyppykiikussa jne.[/QUOTE]

Mä en kyllä tunnusta mitään näistä Meillä vauva ei kauheasti tykännyt olla vatsallaan, mutta lattialla pidettiin kyllä, ja vatsallaankin niin kauan kun hän jaksoi ilman itkua olla. Jumpasta en ole ollut tietoinen näin ensikertalaisena, eikä fysioterapiassa/neuvolassakaan kerrottu sellaisesta. Mun lapsi liikkui kyllä itse, mutta peppukiitämällä ja fysioterapeutti sanoi, että peppukiitäjät ovat usein myöhäisiä kävelijöitä.

 

Meillä tyttö oli lattialla mahdollisimman paljon,
"aktivoitiin" leluilla ja jumppailtiin paljon ihan äitin iloksi.
Ei ollut hyppykiikkua tai kävelytuolia ollenkaan.

Lapset nyt vaan ON erilaisia, luonteeltaan, valmiuksiltaan, kehitykseltään, fyysisiltä ominaisuuksiltaan.

Tuo tyttö on vieläkin semmoinen esim. uudessa leikkipuistossa, että odottaa ja katselee kun kaikki muut lapset menevät vaikka liukumäestä, montakin kertaa, ja vasta sitten uskaltaa mennä itse, ja silloinkin monasti pyytää jotain tuttua lasta kaveriksi mukaan. On siis nyt 2,5v.

 

Meidän lapsella oli paha refluksi, joten eipä tuo lattialla muutamaan ensimmäiseen kuukauteen voinut olla. Tai olisi toki voinut, jos olisimme halunneet kuunnella suoraa huutoa. Koetko sinä, että me olemme hänen kohdallaan sitten hidastaneet luontaista liikkumista? Hyppykiikkuja ja muita vempaimia meillä ei harrasteta, sylissä kanteluun ensimmäiset 3-4kk meni.

Ja vielä kysyisin, että minkälainen koulutustausta sinulla on takana, että voit tehdä tuollaisia diagnooseja?

Ei kai omien havaintojen tekemiseen tarvita mitään koulutusta? Harmi, että teillä vaivannut refluksi, varmasti se on tehnyt jumppailun vauvalle epämukavaksi. Kerroin omista kokemuksista, teidän tilanteestanne en tietenkään tiedä sen enempää kuin kerroit.

 

Meillä tyttö oli lattialla mahdollisimman paljon,
"aktivoitiin" leluilla ja jumppailtiin paljon ihan äitin iloksi.
Ei ollut hyppykiikkua tai kävelytuolia ollenkaan.

Lapset nyt vaan ON erilaisia, luonteeltaan, valmiuksiltaan, kehitykseltään, fyysisiltä ominaisuuksiltaan.

Tuo tyttö on vieläkin semmoinen esim. uudessa leikkipuistossa, että odottaa ja katselee kun kaikki muut lapset menevät vaikka liukumäestä, montakin kertaa, ja vasta sitten uskaltaa mennä itse, ja silloinkin monasti pyytää jotain tuttua lasta kaveriksi mukaan. On siis nyt 2,5v.

Ovat erilaisia ja onneksi ovatkin!

 

Lapsen temperamentti ja persoonallisuuteenkin liittyvät tekijät vaikuttavat liikkumiseen ja uskallukseen yrittää liikkua ilman tukea. Olen itse myöhäisten liikkujien sukua, meidän suvussa kävellään keskimäärin 1,4 kuukauden iässä. Aikuisinakin olemme melko rauhallisia akateemisia puurtajia. Emme syöksy hötkyillen kohti tuntematonta, vaan teemme harkittuja ratkaisuja.

 

Varovainen luonne, oma motoriikan kehitystahti... Omillani on yliliikkuvat nivelet, sen näkee siitä että nojaa vahvasti jalan sisäsyrjään kun nilkka antaa myöten. Hidasti aktiivistakin menijää, mutta tukeva kenkä auttoi.

 

On kyllä aika varovainen kaikissa uusissa asioissa. Ei meinannut uskaltaa kääntyä mahaltaan takaisin selälleen enää kun kerran kolautti päänsä vaikka oli kääntynyt useamman viikon ennen sitä. Ei meinannut uskaltaa laskeutua seisomasta takaidin istumaan vaan halusi ottaa tukea jonkun kädestä jne.

Hyppykiikkuja tai kävelytuoleja ei meilläkään ole ollut. Sitterissä söi kiinteää ruokaa jokusen kuukauden koska minusta oli helpompaa syöttää sitterissä kuin niin, että vauva istui sylissä. Ei siinä viihtynyt aluksi yhtään eli ensin söi kyllä sylissä ja jonkun aikaa suostui istumaan ruokailuiden ajat sitterissä ennen kun osasi istua syöttötuolissa. En sitten tiedä oliko tuo sitterissä istuminen kuinka haitallista kun kuitenkin istui siinä ehkä noin 2 kk lähes aina kun söi kiinteitä. Ei kyllä aina suostunut siinä silloinkaan syömään.

 

Kyllä sitterissä voi ruokailujen ajan istua ilman, että siitä on haittaa. Syödessäänhän lapsi on muutenkin aloillaan (sylissä/sitterissä/syöttötuolissa) eikä lattialla opettelemassa ryömimistä. Liikkumaan opettelua sitteri hidastaa sitten, jos vauvaa pidetään siinä ns. huvikseen.

Tuosta seisomaan oppimisesta vielä sen verran, että meillä lapsi lähti kävelemään (ilman tukea) ennen kuin oli oppinut seisomaan ilman tukea. Oli vaan niin kova hoppu joka paikkaan. Seisomista opeteltiin sitten samalla kun harjoiteltiin pysymään kävellessä pystyssä... Meillekin tämä tuli yllätyksenä, koska olin olettanut että tuetta seisominen olisi kävelemään lähtemisen perusedellytys. Tukea vasten hän tosin osasi seistä ja kävellä jo tätä ennen.

 

Minäkin olen kuvitellut, että ensin pitäisi osata seisoa ilman tukea ennen kuin voi oppia kävelemään.

Seiniä pitkin tuo on kävellyt jo pitkään ja noin kuukausi sitten keksi, että taaperokärryn avulla voi kävellä. Sitä ennen oli kiivennyt vain koriin istumaan. Mutta jos pitää minua vain yhdestäkädestä kiinni on meno todella huteraa ja huojuvaa.

 

Meillä ensimmäinen lapsi oppi kävelemään vuoden vanhana ja toinen oppi 1v7kk. Niin ne lapset on erilaisia kehitykseltään...

 

Se voi ap sitte aivan ykskaks lähteä menemään. Jotku yrittää ennenkun osaa,toiset sitä mukaa kun taitoa tulee ja kolmannet sitten kun taito ja varmuus on. Omani nous 8kk tukea vasten ja lähti tukia pitkin, sekään ei ollu kovin fiksu tyyli. Mutta tuetta käveli yli 1v iässä. Eli se vaihe oli pitkä että siirtyi tuettomaan. Alkuun rytinällä opettelua ja sitten hitaasti. Hyppykiikua tms ei meilläkään ollu. Se vaan oli hitaampi tässä kävelyasiassa. Kyllä se teilläkin lähtee kun on valmis.

 

Älä ole ap huolissasi. Mun käsittääksen 1,5v vasta "pitää" osata kävellä ja jos ei osaa niin ei sekään maailman loppu ole. Silloin tutkitaan tarkemmin ja käydään fysioterapiassa, mikä ei suinkaan tarkoita vielä mitään vakavaa. Toiset oppii hitaammin kuin toiset. Lapset muutenkin kehittyvät yleensä tietyillä osa-alueilla kerrallaan herkkyyskausien mukaan. Jos on menossa herkkyyskausi puheelle niin kävelynopettelu saattaa otta jopa takapakkia. Kun taas tulee herkkyyskausi kävelyllä niin voi kehittyä todella nopeastikin.

 

jatkan vielä. Meillä poika lähti liikkeelle tukea vasten kävellen ja kontaten 6kk. Nämä kaikki konttaus, ryömintä, tukeavasten seisonta ja kävely tuli yhdessä rytinässä puolivuotiaana muutaman viikon sisään. Seisomaan ja kävelemään ilman tukea oppi vasta 11-12kk. Ihan normaalia oli kuitenkin meidän pojan kehitys. Eli liikunnalinen kehitys saattaa tulla hyinkin nopeasti ja monta uutta asiaa kerralla, ja sitten saattaa tulla pitkiä välejä, ettei uusia juttuja tulekaan.

 

Tuon olenkin lukenut ja kuullut, että sitten tutkitaan jos ei osaa vielä 1,5 v kävellä. En vain tiedä ketään joka olisi lähtenyt niin myöhään kävelemään. Nytkin tuntuu, että on porukan vanhin joka ei vielä kävele kun käydään muskarissa, taaperojumpassa ja sillointällöin perhekahvilassa.

Olen kyllä miettinyt, että varmaan oppii kävelemään seuraavana päivänä kun ollaan käyty 1,5 v tarkastuksessa. On oppinut ryömimään, konttaamaan ja nousemaan itse istumaan aina neuvolakäyntiä seuraavana päivänä En sitten tiedä onko kuunnellut tarkasti mitä kuuluu kohta oppia mutta aika hassu yhteensattuma.

 

Meillä esikoinen käveli 8kk ikäisenä. Nyt kuopus täytti juuri 11kk, mutta ei ole vielä uskaltautunut kävelemään yksinään ja menokin on jokseenkin horjuvaa. Kävelee kyllä kärryn kanssa reippaasti ja hetki sitten seisoi ilman tukea, mutta nyt tuntuu vähän unohtaneen senkin. Ei jotenkaan uskalla vielä mennä itsekseen ja tömähtää istualleen jos irrottaa käsistä. Ei halua itse seistä, mutta kokoajan pitäisi olla kävelyttämässä. Ja on aina saanut olla lattialla ja harjoitella kävelemistä eikä ole ollut hyppykiikussa kovin paljoa eikä koskaan kävelytuolissa... Kovin odottelen että hänkin jo lähtisi itse kävelemään, mutta tuntuu olevan kovin arka itse kulkemaan...

 

ja sinä oikeasti kuvittelet että syöminen sitterissä on aiheuttanut kävelemään oppimiseen viivästymisen... otahan nyt järki käteen.

 

[QUOTE="joulumuori";29959241] Tuttavapiirissämme on eräitä "myöhäisiä kävelijöitä", mutta kaikkien niiden tapauksissa koen, että vanhemmat ovat omalta osaltaan hidastaneet lapsen luontaista liikkumista esim. kantamalla liikaa sylissä/pitämällä liikaa sitterissä/rattaissa/hyppykiikussa jne.[/QUOTE]

Höpö höpö. Jokainen oppii omassa tahdissaan kävelemään. Meillä ei edes ole ollut hyppykiikkua tai kävelytuolia. Sitterissä vauvat olleet lähinnä ruoka-aikaan tai kun kävin suihkussa tms. Rattaiss tietysti jos johonkin mentiin. Mutta tosi paljon lattialla ja sään salliessa maassa kumpikin. Esikoinen lähti kävelemään suunnilleen tasan tarkkaan 1v synttäripäivänä ja kuopus taas kaksi viikkoa ennen kuin oli 1,5v neuvola. Kuitenkin kuopus esim oppi ajamaan pyörää ilman apupyöriä 3v 2kk ikäisenä ettei se ihan surkea ole liikkumaan.

Ellei 1,5 vuotiaana vielä kävele niin sitten laitetaan neuvolasta fyssarin käynnille. Joten ei hätää ap. Anna lapsen harjoitella, kyllä se kävelee kun on valmis.