Tylsä muija!

[Iiris]

Olen seurustellut miehen kanssa melkein vuoden.
Luonne-erot alkavat näkyä enkä tiedä tuleeko tästä mitään.
Taidan olla liian kunnollinen ja tunnollinen tälle miehelle.
Ei hänkään mikään juoppo, luuseri ole, tekee työnsä ja hoitaa kotinsa hyvin.
Mutta on huomattavasti puheliaampi ja vilkkaampi kuin minä.
Ja suhteen alussa oli melkoisen mustasukkainenkin.

Viikonloppuna olimme bileissä. En juo paljonkaan, koska tulen niin kipeäksi eikä minusta ympärikännissä örveltävät ihmiset mitään mukavaa katseltavaa olekaan. Mies moitti, että voisin joskus vähän irrotella ja ottaa kunnon kännit, enkä aina pingottaa!

Koko illan hän tapitti "kuola valuen" yhden kaverin vaimoa, joka tanssi, hetkutteli ja ketkutteli ja nautti selvästi saamastaan miesten huomiosta. Tunsin siitäkin asiasta huonommuutta, vaikka en pahannäköinen ole minäkään. Mutta noin avoimeen ja yleiseen huomionhakuun en ryhtyisi.

Entisten naisystäviensä kanssa hän on vain rakastanut, syönyt ulkona ja matkustellut romanttisissa paikoissa. Me taas siivoamme, kunnostamme pihaa, maalaamme, laitamme ruokaa yms. normaaleja asioita. Miksi nämä entiset olivat rakastettavia ihan itsenään ja viihtyivät yhdessä ilman kummempia puuhailuja?

Olen niin pahuksen arkipäiväinen hänen rinnallaan, että entistä useammin haluaisin painua omille teilleni. Silti hän sanoo joka päivä rakastavansa, haluavansa olla kanssani. Sanat kuulostavat korvissani turhalta helinältä.

 

[absolutisti]

En ole pahemmin irroitellut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Exäni irroitteli minunkin edestä.

Kierrän kaukaa kaikki paikat, joissa nautitaan alkoholia.

Vaikutat ihan mukavalta ja normaalilta naiselta.

Miehesi mittatikulla olen Suomen tylsin tyyppi. En harrata muuta kuin työntekoa ja hyötyliikunta. Tietenkin tämä netissä roikkuminen voisi olla harrastus, mutta ei se sitä ole minun laskujen mukaan.

Elämä on täynnä romantiikkaa. Tavallinen arki on romantiikan huippu.

Tänään järjestän itselleni romanttisen hetken. Kävelen kaupungilla ja ostan puoli litraa mansikoita. Helsinki on kesällä ja muuhunkin vuodenaikaan romanttinen. Mikä sen romanttisempaa kuin kävellä syksyisten lehtien keskellä sateenvarjon alla.

Luulin ennen, että keskustelu ranskan, italian tai edes englannin kielellä on romanttisempaa kuin savon murteellä viäntäminen.

Kun olen olosuhteiden pakosta elänyt kaukana Savosta, tuo synnyinseutu tuntuu maailman romanttisimmalta paikalta ja siellä puhuttava murre maailman kauneimmalta kielltä.

Ehkä romantiikan huippu elämässäni oli, kun makasin heinäkuorman päällä ja isä ajoi vesilätäkköjä väistäen kotiin heinäladolle. Ihailin ohi kiitäviä kukkapeltoja, joissa loisti maitohorsma ja mesiangervo. Irwin sitten väänsi maitohorman rentun ruusuksi. Monta vuotta surin tuon kukan puolesta.
En enää. Olen aito Rentun ruusu. Erittäin harvinainen laji. Ei kasva yhdessäkään tieteellisessä puutarhassa. Ainostaan näillä Ellien anonyymeillä palstoilla. Voimani kasvuun saan huumorintajusta. Ehkä olen sukua huumorinkukalle. Hymyä huuleen sinullekin. Kerro terveisiä miehellesi.
Ehkä olemme joskus törmäillleet jossakin kaupan käytävillä tai cityn ulitsoilla.

 

[Iiris]

Kiitos absolutisti, avasit silmäni näkemään jotain todellista: sen, että arjessa sitä romantiikka vasta onkin. Ei siihen tarvita Pariisia ja Venetsiaa. Ne ovat halpoja kliseitä ja tarkoitettu vähällä mielenliikkeellä varustetulle ihmiselle.

Minustakin kauneinta tähän aikaan on tienvieressä kukkivat valkoharsoiset putket, ihaninta kulkea paljain jaloin kotipihassa, maistella mansikoita ja ohimennen vetää rikkaruoho pois kukkapenkistä. Tai vaikka lötkötellä puutarhatuolissa ja lukea hiljaa.

Mutta tämä on romantiikkaa vain minun näkövinkkelistäni, minun näköistäni viihdettä, ei luultavimmin miesystäväni. Hän kaipaa äksöniä
ja villejä naisia, ainakin näköpiiriinsä.

 

[Maija]

Asutteko yhdessä? Ehkä siinä on ero entisiin suhteisiin. Usein suhde pysyy "seurusteluasteella" kun asutaan erillään ja yhteiset hetket on juhlaa ja kun asutaan yhdessä, tehdään kaikkea arkipäiväistä.

Erilainen alkoholinkäyttökin voi muodostua suhteen koitinkiveksi. Olen onnellinen, suorastaan koen lottovoitoksi senkin, että nykyisessä suhteessani olemme samanlaisia siltäkin osin. Entinen mieheni oli sitä mieltä, että lasillinen viiniä ei ole muutakuin alkoholin väärinkäyttöä eikä hän ottanut kuin kaksi kertaa vuodessa jotain alkoholipitoista ja silloin sitten kunnon känni, mieluiten kossusta.

Nykyiseni kanssa emme todellakaan örvellä kännissä, emmekä muutu alkoholin myötä "pahapäisiksi", baareissa emme käy ollenkaan mutta otamme usein ruuan kanssa viiniä ja iltaisinkin istuessamme partsilla saunan jälkeen otamme oluet tai parit kolmetkin. Kun käymme fillaroimassa, saatamme poiketa oluelle terassille, käymme myös usein piknikeillä, silloin mukana kopassa kuohuviiniä. Meille tapaamiset on aina yhtä juhlaa kun emme asu vielä yhdessä. Ruokaa toki on pakko laittaa viikonlopunkin aikana mutta muuten emme tee silloin mitään kun olemme kaksin. Nautimme toistemme seurasta, rakastelemme monta kertaa päivässä, viime viikonloppunakin otimme alasti aurinkoa kallioilla (ja ihan selvin päin...) ja rakastelimme siinä.

 

[Iiris]

Emme asu yhdessä, mutta vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä. Minusta alkoholia pitää osata käyttää oikein, lievä, kevyt ja iloinen huppeli on ihan ok joskus, känniin ei saa tulla. Hänellä on taipumusta humalahakuisuuteen, yrittää takiani sitä hillitä. Mutta kuten sanoin, mistään alkoholiongelmasta ei ole kyse, sen tunnistan.

Kysymys on erilaisesta temperamentista. Seksi sujuu melko hyvin, vähän olen siinäkin pidättyvämpi ja arkailen ulkonäköäni.

Luulin olevani ihan kunnollinen, mukava nainen, nyt huomaan miten hirveän tylsä ja tavallinen olen. Kai sitten yritän piilottaa sitä tylsyyttäni tekemällä koko ajan jotain "hyödyllistä". Niiden entisten ei tarvinnut, kun olivat hyviä sinällään.

 

[Maija]

Ehdottaako mies jotain muuta tekemistä kun olette yhdessä, keksiikö hän jotain kivaa? Tuoko kukkia, hemmotteleeko mansikoilla/suklaalla/kuohuviinillä? Halaako, pussaa, rutistaa? Entä sinä miestä? Vai mitä hän tekee kun tulee luoksesi, vai kumman luona pääasiassa olette? Tartutko miehen luonakin heti kotihommiin?

Meillä seurustelua lähes vuosi, asutaan erillämme ja molemmilla on lähes aikuiset lapset. Saatamme laittaa sähköpostia/tekstaria töistä, että mennään töistä suoraan puistokonserttiin (työpaikkojemme ja kotiemme välillä 100 km, silti aina onnistuu kun tarpeeksi haluaa) ja siellä päätämmekin sen jälkeen hakea torilta eväät (leipää, mansikoita...) ja matkataan illalla Suomenlinnaan. Sitten onkin kello yli puolenyön kun ollaan kämpillä. Voidaan käydä uimassakin jossain missä ei muita näy, vaatteet vaan rannalle. Tai mennään LInnanmäelle ja ostetaan rannekkeeet ja käydään ihan tajuttomasti laitteissa. Kai me ollaan ihan pöhkösti rakastuneita, kohta viiskymppisiä. Suunnitellaan tulevaisuutta usein.

Kerran mies laittoi viestin töihin, että ostin liput Tallinnaan, sopiiko että huomenna mennään ja ollaan hotellissa yö. Olikin ihana reissu!

Tavataan mekin niin tiheästi kuin suinkin. Vietettiin viime viikonloppu kaksin ja tänään mies tulee meille illaksi ja yöksi, käyn kaupassa ja laitan ruuat nuorisolle ja meille jotain iltapalaa sitä ennen. Kun mies tulee en tee mitään kotihommia vaan keksitään, mitä kivaa kaksin tehtäisiin. Varmaan mennään jonnekkin veden ääreen rupattelemaan kun on niin kuuma. Tai lämmitetään sauna.

Minusta meillä on aina älyttömän kivaa yhdessä!

 

[Marrii]

Miksi ihmeessä tunnet huonommuutta ihmisten rinnalla, jotka eivät ole enää miehen elämässä mukana? Nehän ovat suhteita, jotka ovat päättyneet joko miehen tai toisen osapuolen toimesta. Elämä ei ole jatkuvaa juhlaa, sellainen ei kestä arkipäivässä. On eri ihmiset hauskanpitoon ja toiset elämää varten.

Tuon seikan varmaan mieskin on todennut, kun sinun kanssasi viihtyy siinä arjessa. Arjen puuhissa yhteenkuuluvaisuus kasvatetaan.

Ketkuttelijanainen sai sen mitä halusi, huomiota. Enpä ole tavannut miestä, joka ei tuijottelisi ilmiselvää keimailijaa!!! Mutta auta armias, jos oma kulta erehtyisi moiseen peliin, mies häpeäisi silmät päästään. Katse ei osaa ota, muista se.

Sinä olet rauhallinen ja harkitsevainen ihminen, ei ole mitään syytä ruveta muuttumaan väkisin. Olet hyvä ihan itsenäsi, paras sinä. Jos ei muuta syytä parisuhteen tielle tule, noin vähästä ei tosiaankaan kannata vielä tehdä johtopäätöksiä.

On ihan eri asia, jos sinusta tuntuu, että juhlia rakastava mies ei sinulle riitä. Että tekoja korvataan puhumalla ja sanahelinällä vailla syvällisempää merkitystä. Että olet aina varuillasi etkä luota. Silloin on syytä tarkastella suhteen tilaa tarkemmin ja epävarmuuden syitä.