Niinhän siinä kävi, että kerrankin odotin kiertopäivä ykköstä innokkaana ja varmana siitä, että nyt päästään asiassa eteenpäin. Täpinöissäni soitin tänään ivf-hoitajalle, että koska aloitan sumut ja niin edelleen. Hoitaja sitten palautti mut maanpinnalle (tosin oli varsin ystävällinen): teitä on liikaa tulossa hoitoihin, joten pitää valita, ketkä pääsee aloittamaan nyt. Ne kenellä on "parhaat solut", munasoluja tulee ja hedelmöityminen on todennäköistä.
Meille tää on eka ivf, niin eihän meidän kohdalla voi tietää, miten muniksia kehittyy ja kaiken lisäksi joitakin piti hedelmöittää vielä icsi:llä, joita ei vielä viikolla 42 edes tehdä. Katsovat huomenna lääkärin ja labralaisten kanssa papereita ja tämä ihana hoitaja lupasi soittaa mulle takaisin, mutta en tiedä onko se peruspessimistinen luonteeni vai mikä, mutta olen lähes satavarma, että me ei päästä vieläkään alkuun, prkl! |O :'( Seuraava kierto menee matkan vuoksi sivu suun, joten se on varmaan ensi vuosi ennen kuin asiassa päästään mihinkään. Masentaa, kiukuttaa ja itkettää :'( Mutta huomenna olen taas vähän viisaampi
Täällä on ollut aika hiljaista. Eikö Pupuvaimon piinailut ole jo suht mukavasti loppusuoralla? Mitä tuntemuksia ja millainen fiilis? Toivon niin, että teistä joku saisi aikaiseksi jotakin :heart: