Tykkäätkö puolisosi sukulaisista?

Mieheni sukulaiset pieninä annoksina ja sopivasti säännösteltynä ovat ok. Kuitenkin suurissa porukoissa tai pitkän aikaa kerrallaan tahtoo mennä oman kestokyvyn yli. Varmasti näin on myös meidän perheemme suhteen. Nyt jännittääkin vähän, kun lähdemme reissuun miehen sisarusten perheiden sekä anopin ja appiukon kanssa ulkomaille. Osalla on fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, osalla taas muita toimintapoja, joiden yhteensovittaminen on taatusti haastavaa. Saa nähdä, mitä tästä tulee...

 

Anoppini kanssa meillä on asialliset välit. En voi väittää että hänestä kovasti pitäisin, en myöskään tiedä mitä hän minusta ajattelee. Kun esikoisemme syntyi niin mielestäni käytöksensä muuttui, aiemmin tulimme kivasti juttuun. Olen sillai hankala ihminen että huomaan melko helposti jos en ole toivottu vieras. Siis jo suorastaan olemattomista asioista mutta aina olen luottanut vaistooni enkä kyllä ole erehtynyt kertaakaan. EN osaa määritellä tarkemmin, se miten katsoo, ruumiinkieli, jättää minut pois puheesta kun vaikka puhutaan meidän talosta, puhu tyttärelleen että mitä sä olet ajatellut jne. Hänessä on jotakin joka saa minut varpailleni, jotain sellaista etten oikein luota. Ei ole mt-ongelmainen eikä käytä alkoa. Nykyisen miehensä kanssa sen sijaan tulen hyvin juttuun enkä ole huomannut em eleitä hänen suunnaltaan.

Apen kanssa tulen hyvin juttuun. Ovat eronneet jo lähemmäs 20 vuotta sitten.