Tykkäätkö puolisosi sukulaisista?

Olen niiiiiiiin kyllästynyt anoppiini ja varsinkinn avopuolisoni mummoon jatkuvasti soittelee molemmat ja mummo varsinkin ostaa meidän pienelle noin koon 110cm vaatteita VALMIIKSI. (vauva 4kk)voi tsiisus että ärsyttää kun säilytystilaa ei muutenkaan ole liikaa niin vielä säilytellä niitä turhaan pitkän aikaa. Ja muutenkin kun käyvät niin ei vauvaa huvita syliin antaa kun käsittelevät niin varomattomasti. Jatkuvasti sai huomautellla vauvvan ollessa pienempi että tue sitä niskaa. Ja mies vielä haluais muutttaa äitiään lähemmäs, HOHHOIJAAAA.. Miten muilla välit puolison sukuun?

 

Voi, kun voisikin yhdistää nykyisen miehen ja ex-miehen sukulaiset!!!

Ex-aviomieheni oli eroamisen arvoinen, mutta sukunsa ihana ja tultiin niin hyvin toimeen! Vieläkin lämmöllä usein muistelen ex-appivanhempiani. 10 vuotta olin entisen miehen kanssa ja 6 takana nykyisen kanssa.

Nykyinen mies taas on aivan ihana ja se on toki pääasia, mutta hänen vanhempansa. Auts. Appiukko on entinen väkivaltainen alkkis, nykyään vain ilkeä ja sovinistisin ja rasistisin ihminen jonka olen ikinä tavannut. Anoppi taas on periaatteessa mukava, mutta manipuloi usein, jos haluaa jotain. Miehen veli taas on tullut isäänsä.

 

eipä olla miehen vanhempien kans tekemisissä joten ei ongelmaa. muutoinki sen suku asuu 1000km päässä

 

Miehen vanhemmat asuvat seinän toisella puolella, sukutila... Mä en meinaa jaksaa, kun meitä neuvotaan ihan joka asiassa mikä liittyy meidän lapsiin. Anoppi ehtii olla samassa tilassa tai samaan aikaan pihalla alle minuutin, kun jo tulee neuvoja tai moitteita, kertoo mitä meidän pitäisi lasten kanssa tehdä. Puuttuu myös siihen, jos kielletään tai annetaan lapselle lupa johonkin, koitapa siinä kasvattaa lasta. Sinänsä ihan mukava ihminen, mutta ottaa liian koville joutua kestämään tuota joka päivä, ja kyllä se laittaa vituttamaan kun toinen ei arvosta mua ollenkaan lasteni äitinä, kaiken teen väärin... Ja olen siis ihan aikuinen ihminen, en mikään teiniäiti, ja hoidan lapset ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muu, noille jatkuville neuvoille ja moitteille ei ole mitään perustetta. Pitää vain päästä aina sanomaan jotain, ei kykene näkemään omassa käytöksessään mitään omituista. En tiedä meneekö tässä mun ja miehen keskinöiset välit, vai meidän välit appivanhempiin, saa nähdä. Kiitos kun sain avautua.

 

Tykkään kovastikin puolisoni pikkuvelvestä ja perheestä. Ovat niin aitoja. Isoveljestä en pidä, koska on tehnyt perheelle pahaa.

 

Aikalailla päivittäin olen miehen sisarusten kanssa tekemisissä ja tullaan hyvin juttuun alunperin mieheenkin tutustuin miehen sisarusten kautta..

Appivanhempienkin kanssa tulen juttuun hyvin, mutta ei nähdä usein kun asuvat/työskentelevät ympäri suomea ja muutenkin ovat paljon menossa.

Ei valittamista. Palstan perusteella tunnen olevani erityisen onnekas tässä asiassa.

 

Miksi säilytät? Pistä myyntiin. Ja toki kerro mummulle etukäteen oikea vaatekoko seuraavaa ostosta varten.

 

...olispa edes JOKU antanu ristiäislahjaks vähän isompia vaatteita... Nyt ostellaan kaikki uusiks ja pakataan 20 pientä bodyä pois. eikä meilläkään ole kuin 2kk vanhempi lapsi kuin teillä. 86 jo menossa.

 

Kannattaisi alkaa aikuiseksi viimeistään nyt, ettei tarvitse miehesi kahta lasta kasvattaa.

En vaan voi näitä ymmärtää, sitten eri asia, jos appivanhemmat oikeasti tahtovat/tekevät pahaa.

 

Mummot ja muut tietävät kyllä koot. Ostaisitko itse lahjaksi 66cm pitkälle 110-115cm vaatteen? Ja se jatkuva kommentointi. Hoitoon en tule kummallekaan lasta jättämään, en usko että pystyvät huolehtimaan.
Miehen isä kävi kerran katsomassa eikä ole kiinnostusta ollut tulla uudestaan.

 

Älä jätä hoitoon ja eristä muutenkin isovanhemmistaan. Mutta tiesitkö, että eniten siitä kärsii lapsesi. Ja voitko ymmärtää sitä, että mummot eivät välttämättä tajua tuon taivaallista näistä kokojutuista. Luulevat, että se 116cm on sopiva ihan muutaman kuukauden kuluttua.

Ja turhaan sitä anopille kostat, jos appiukkoa ei kiinnosta. Mutta yhtä omanapaiselta vaikutat, kuin appiukkosikin. Paistaa varmasti sinusta valovuosien päähän, ettet ole hänestä/heistä kiinnostunut, joten voit ihan peiliin katsoa. Ja jos ei se katsominen heti auta, niin katsoppa 10 vuoden päästä uudelleen. Luulen, että on elämä sullekin siinä välissä saattanut jotain opettaa.

 

Kyllä. Yritän houkutella anoppia muuttamaan samaan kuntaan kuin me.

 

Tykkään enemmän kuin omistani. Miehen suku on täinnä kaiken sorttisia taiteilijoita ja muita suuria persoonia, MUTTA täysipäisiä. Mun sukuni on ihan kummallista värkkääjää täynnä, niitä en halua meidän elämään pysyvästi lainkaan. Ainakaan arkeen.

Mun mutsi ostelee joko liian pieniä tai liian isoja vaatteita, pistän kirpparilla eurolla, kahdella eteenpäin. Osan nakkaan suoraan pois, tulee reikäistä ja huonokuntoista tavaraa, kun "eihän lapset välitä".

 

Mieheni suku on ihan mukavaa ja fiksua porukkaa mutta etenkin appivanhempien kohdalla harmittaa hirveästi että ovat päästäneet itsensä (ovat vielä suht nuoriakin) ihan hirvittävän huonoon kuntoon. Ovat niin lihavia ja vaivaisia että lastenlasten hoito on sitä että ollaan niiden kanssa vaan sisällä ja aika usein vaan tuijotetaan telkkarista lastenohjelmia... Olisi niin kiva kun lapset pääsisi isovanhempien kanssa ulkoilemaan ja touhuamaan kunnolla. Talvella isovanhemmat eivät siis lähde mielellään lasten kanssa ollenkaan ulos (taitavat pelätä että lapset lähtevät huitelemaan omiaan eivätkä itse pääse perään), kesällä lapset pyörii terassilla ja vähän takapihalla. Monesti kun hakee lapset hoidosta niin ihan räjähtävät päästessään kotiin ja ulos riehumaan, illalla on nukuttaminen vaikeaa ja huomaa kyllä että mitä sitä on päivä tehty - eli ei siis juuri mitään.

Omille vanhemmilleni on helpompi jättää lapset hoitoon, ulkoilevat lasten kanssa melkein säällä kuin säällä , käyttävät esimerkiksi kalassa, metsäretkillä, marjassa ja sienessä, lenkillä, uimahallissa ym. Ottavat lapset mukaan kaikkeen touhuiluun ja antavat lastenkin tehdä. Harmi vaan, että asuvat 100 km päässä eli harvemmin lapset heillä käy kuin appivanhemmilla joille on matkaa 2 km. Jos appivanhemmatkin olisivat vielä hyvässä kunnossa niin ei olisi heistäkään mitään valittamista...

 

Ovat todella ihania ja mukavia.

 

[QUOTE="hohhoijaa";28510114]Olen niiiiiiiin kyllästynyt anoppiini ja varsinkinn avopuolisoni mummoon jatkuvasti soittelee molemmat ja mummo varsinkin ostaa meidän pienelle noin koon 110cm vaatteita VALMIIKSI. (vauva 4kk)voi tsiisus että ärsyttää kun säilytystilaa ei muutenkaan ole liikaa niin vielä säilytellä niitä turhaan pitkän aikaa. Ja muutenkin kun käyvät niin ei vauvaa huvita syliin antaa kun käsittelevät niin varomattomasti. Jatkuvasti sai huomautellla vauvvan ollessa pienempi että tue sitä niskaa. Ja mies vielä haluais muutttaa äitiään lähemmäs, HOHHOIJAAAA.. Miten muilla välit puolison sukuun?[/QUOTE]
No onpa tosiaan hirveitä, kun ostavat vaatteita omalle lapsenlapselleen. Kuinka kestät? Haluaisitko harkita terapiaa asian tiimoilta?

 

Aivan mahtavia ihmisiä!Haaveilen muutosta vieläkin lähemmäksi anoppia.

 

En. Appiukko on sika. Anoppi kyllä on ihan ok, mutta on niin saamaton nahjus. Ikää molemmilla +50, ja päivät menee kuolemaa odotellessa, tai ainakin joka kerta kun nähdään puhuvat omasta kuolemisestaan. Missään eivät käy, kotona pyörivät päivätpitkät eivätkä koskaan "ehdi" tehdä mitään.

 

Tykkään. Vaateongelman ratkaisin kaikkien yli-innokkaiden osalta niin että jemmatkoot kukin omassa kodissaan kunnes on aika käyttää niitä. No nyt yli kolmen vuoden odotuksen jälkeen ekat 110cm on päässeet meillä käyttöön...

 

En oikein. Anoppi on alkoholisti, joka kännissä soittaa haukkumapuheluita. Osin sellaista, jota ei selvinpäin vaan uskalla sanoa, mutta osin ihan tyhjästä haukkumista ja huorittelua yms. Appi on sitten sellainen ihana sovinisti, joka tahallaan tai tahattomasti "silittää vastakarvaan". En vaan jaksa kuunnella niitä naiset sitä ja naiset tätä -jaarittelua. Isoanoppi sitten puolestaan on sellainen vanhan kansan emäntä, jonka mielestä minunkin elämäni sisällöksi pitäisi riittää miehestä huolehtimisen. Paheksuu työssäkäyntiäni, tai ainakin sitä etten sen ohessa sitten ehdi/jaksa kaikki kotitöitä lisäksi. Muistaa aina kysyä, että olenhan tehnyt miehelle ruokaa. Viis siitä, olenko tehnyt sitä lapsille tai itselle, kunhan olen miehelle tehnyt. Ärrrh. Osa sukulaisista kyllä on aivan ihania tyyppejä.

 

Suurimmasta osasta kyllä. Joillakin on ollut vaikeuksia hyväksyä avopuolisoni seksuaalista suuntautumista ja sen jälkeen, kun muutimme yhteen, välit ovat heihin vielä nihkeämmät kuin ennen, mutta muutoin sieltäkin puolelta löytyy huipputyyppejä. Esimerkiksi ihastuttava anoppini, joka asustaa aika lähellä meitä.

 

Juu tykkään kyllä, mukavia ovat. Miehen vanhempien kanssa vaan on kielimuuri edessä kun eivät puhu englantiakaan. Kyl me silti yritetään jutskailla yhdessä vaikkei se ihan helppoa ole tulla ymmärretyksi

 

Kyllä, niistä jotka olen tavannut.

 

Minulla on ihanat anoppi ja appi!
Asuvat lähellä ja tekemisissä ollaan useita kertoja viikossa.
Anoppi on eläkkeellä ja usein tokaluokkalaisemme menee koulun jälkeen mummille, jottei tarvitse olla yksin kotona.
Aina on avosylin otettu lapset (ja meidätkin) vastaan, jos vain ovat kotona olleet.
Omakin äitini asuu lähellä, mutta kyllä minä mieluummin anoppilassa kyläilen..

 

Minulla on ihanat anoppi ja appi!
Asuvat lähellä ja tekemisissä ollaan useita kertoja viikossa.
Anoppi on eläkkeellä ja usein tokaluokkalaisemme menee koulun jälkeen mummille, jottei tarvitse olla yksin kotona.
Aina on avosylin otettu lapset (ja meidätkin) vastaan, jos vain ovat kotona olleet.
Omakin äitini asuu lähellä, mutta kyllä minä mieluummin anoppilassa kyläilen..

Samoin myös mieheni mummi asuu lähellämme ja on aivan ihana ihminen.