Tyhmä riita eilen, paha mieli edelleen

[PinkLily]

Kiitos taas mielipiteistä. Sille, joka sanoi että "aion pilata juhannuksen näyttelemällä marttyyriä": Tilannehan on just päin vastoin. Jos mulla on oikeasti paha mieli, mutta täytyy koko ajan varoa ettei se näy, niin juuri silloinhan se menee näyttelemiseksi, kun täytyy esittää onnellista.

Mies kuitenkin on katunut? Voi vaikuttaa, että jalkapallo oli tärkeämpi, mutta ei se tunteista puhuminen ole monellekaan meille kovin helppoa.

En tosiaan pääse sen pään sisään, mutta vaikea mennä sanomaan katuuko vai ei, kun toinen sanoo "anteeksi että sanoin pahasti" ja samalla tuijottaa silmät kiiluen TV:tä, ja kiljahtaa heti perään "yesss!" kun joku arvatenkin tekee maalin. kai tuo on sitä miehekästä katumusta sitten.

Yleensä on kyllä ihan kykenevä puhumaan tunteistaan.

Aika moni on täällä sanonut että suutuin ihan pikkujutusta. Ehkä osa on tottunut v*tun idiootiksi nimittelyyn jo nuorena, ja meidän muiden vaan tulee tottua siihen aikuisällä osana normaalia kanssakäymistä.

sä voit ihan ilman miehesi lupaa ja siunausta ottaa itsellesi vakuutuksen. Vai onko teillä rahat miehen yksityistilillä?

Voin, ja sanoinkin miehelle että voin mennä itsekseni niin hänen ei tarvitse vaivautua, kun se sairaus- ja tapaturmavakuutuksen ottaminen on kuulemma niin mutkikasta. Meillä on kuitenkin yhteinen talous, yhteinen asuntolaina - ja yhteinen lapsi tulossa - niin oletin että vakuutuksetkin olisi hyvä hoitaa yhdessä kuntoon. Mutta kaiken tämän jälkeen alan olla sillä kannalla, että huolehtikoon kukin vakuutuksensa itse. Mä voin sitten samalla ottaa myös vauvalle parhaaksi katsomani vakuutuksen, minähän sitä kannankin.

Frau Marhs, samassa veneessä siis ollaan. Mä vaan en osaa antaa samalla tapaa takaisin. En osaa sanoa miestä "v*tun ääliökusipääksi" (kuten hän väittää mun AJATELLEEN eilen, kuulemma äänensävyn perusteella), jos en ihan oikeesti ole sitä mieltä. En ole tottunut siihen että suuttuneena voi sanoa toiselle ihan miten vaan, ja se pitää sitten saman tien unohtaa koska "no en mä ihan tarkottanu".

Musta taas saattaa tulla sen verran häijy että saan itse pyydellä anteeksi monta kertaa ennen kun antaa Siksi ollaankin kovasti molemmat kokeiltu tätä urbaani legendaa eli keskustelua ja hyvin on sujunut ainakin aika usein. Ei aina voi olla hyvällä tuulella ja riidat puhdistaa ilmaa =)
Miehes pyysi kuitenkin anteeksi ja ehkä tänään jo asiat on paremmin

 

[huh]

no voi kauhea jos sanoo suutuspäissään v*tun idiootiksi!! oikeasti tuon takia itket monta päivää??!! tosi naurettavaa!

 

[sama]

Meilläkin todella harvoin kunnon riitoja. Meidän kymmenvuotisen suhteen aikana mies on muutamassa riidassa haukkunut myös mua vitun kusipääksi tai muuten todella loukkaavasti! Itse en koskaan hauku miestä sellaisin sanoin! Mykkäkouluahan siitä seuraa.. Itsekin olen tosi herkkä, alan yleensä itkemään riidan päätteeksi jos mua loukataan.

Mutta lisäys vielä, että kauaa ei kannata olla vihainen. Siitä ei hyödy kukaan. Itse hetken mykkäiltyäni, yleensä seuraavana päivänä unohdan ukon sanomat tyhmyydet.

 

[vieras]

Yksi näkökulma on se (tylsä ) että mitä jos menette nukkumaan mököttäen ja toinen kuolee yön aikana Se auttaa meillä ainakin sopimaan asiat vaikka onkin niin kliseinen ettei tosikaan.

 

[Meillä]

no voi kauhea jos sanoo suutuspäissään v*tun idiootiksi!! oikeasti tuon takia itket monta päivää??!! tosi naurettavaa!

Ehkä teidän parisuhteeseen kuuluu tuollainen nimittely! Mutta meidän suhteessa toi ei kuulu jokapäiväiseen keskusteluun!

 

[w]

Mies teki väärin, kun kutsui v*tun idiootiksi. Mutta pyysi anteeksi. Nyt pitää vain sinun yrittää päästä yli ja miehen olla jatkossa nimittelemättä sinua.

Onnellisen parisuhteen yksi edellytys on, että suhdejuttuja ei jankuteta jalkapallon MM-kisojen aikana. Siitä ei ole koskaan tullut kuin pahaa mieltä. Kisat ovat kerran neljässä vuodessa, ja jokainen voi kehittää itsehillintäänsä sen verran, että kestää keskustelematta erätauolle saakka.

Sama toki pätee muihinkin tärkeisiin hetkiin: jos nainen on prinsessahullu, ei miehen kannata tulla jankuttamaan omista murheistaan juuri kun Vickan sanoo "tahdon".

Mä olen jokseenkin samaa mieltä tästä.

Omassa parisuhteessa (olemme olleet yhdessä 13 vuotta) tuollaista kieltä ei käytetä, emme ole sen luonteisia, että suuttuessamme päästäisimme suustamme ulos ihan mitä sattuu. Minusta miehesi pitää nyt vaan yksinkertaisesti jatkossa hillitä itsensä noitten sanomistensa kanssa. Eri asia olisi, jos teillä olisi sama tyyli riidellä, jolloin tuo olisi ihan ok, mutta nythän niin ei ole.

:hug:

 

[ap]

no voi kauhea jos sanoo suutuspäissään v*tun idiootiksi!! oikeasti tuon takia itket monta päivää??!! tosi naurettavaa!

En itkenyt monta päivää, vaan pienen hetken (eri kerroksessa kuin mies ja kuulumattomissa). Onko itkeminen jotenkin kamala asia?

Ton nimittelyn lisäksi mua loukkasi se, että riidan syynä oli vaan mun halu tarkistaa meidän vakuutustilanne, ja se että anteeksipyydettäessäkin piti tuijottaa jalkapalloa, tuota pyhää ilmestystä jossa ulkomaiden edustajat potkivat palloa toisten ulkomaiden edustajien maaliin, ja joka on tärkeämpi kuin puolison tunteet, olipa tämä raskaana tai ei.

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. Toisten mielestä mielen pahoittaminen siis oli naurettavaa. toisten mielestä ei.

Meillä mua EI nimitellä eikä mulle huudeta. Jos on asiaa niin se sanotaan, voidaan korottaa ääntä jos on tarve mutta ei huudeta tai nimitellä. Piste.

Mä yrittäisin sinuna antaa sen mennä ohi, voit olla vaisu ja viileä mutta muuten koittaa käyttäytyä normaalisti. jos mies tai joku muu huomauttaa, voit sanoa että teillä oli sanomista ja se on sovittu, mutta sulla menee palautumiseen pidempi aika kun miehellä. Niinhän se kai onkin? Meillä ainakin.

Tämä kuulostaa hyvältä. Kiitos. Enkä todellakaan halua jatkaa riitelemistä tai herättää huomiota. olen vaan huono näyttelemään hyväntuulista jos ei siltä oikeasti tunnu.

 

[vieras]

Tämä kuulostaa hyvältä. Kiitos. Enkä todellakaan halua jatkaa riitelemistä tai herättää huomiota. olen vaan huono näyttelemään hyväntuulista jos ei siltä oikeasti tunnu.

Meillä toi ainakin on tepsinyt vieraillekin kerrottuna. Kukaan ei ole hämmästellyt tai jäänyt vatvomaan sen enempää.

Hyvää juhannusta kuitenkin =)

 

[vieras]

no voi kauhea jos sanoo suutuspäissään v*tun idiootiksi!! oikeasti tuon takia itket monta päivää??!! tosi naurettavaa!

Ehkä teidän parisuhteeseen kuuluu tuollainen nimittely! Mutta meidän suhteessa toi ei kuulu jokapäiväiseen keskusteluun!

Jokapäiväiseen keskusteluun? Jos eka kerran 5 vuodessa hermostuu märisevään akkaansa.

 

[Viivi]

Voi sinua :heart:

Ehkä hieman herkästi otit itseesi, mutta toisaalta mä en ole mikään sanomaan koska meillä oli vastaava tilanne jokin aika sitten. Kerron tässä sen sulle, jos se vaikka lohduttaisi:

Mieheni ei ole koskaan haukkunut minua sanallakaan, ei edes arvostellut mistään (ennen tätä seuraavaa... ) ja meillä oli myöskin riita päällä erittäin arkipäiväisesti jutusta, lähes kuin teillä tuo vakuutusasia. Niin mieheni sanoi että olen idiootti. Minähän siitä sitten ratkesin itkemään sydäntäsärkevästi. Se OLI kamalaa! Ottaen huomioon etten ollut koskaan kuullut miehen puhuvan niin rumasti mulle, niin se tuntu ihan järjettömän kamalalta. Enkä meinannut edes hyväksyä anteeksipyyntöä, mies vielä koitti kans selittää että "niin vaan joskus sanotaan, vaikkei tarkoittaisikaan sitä...". Jep. No, sen jälkeen se ei oo taas sanonut mitään pahaa musta, varmaan pahin "rangaistus" oli se mun itkukohtaus ja itsesääli.

 

[vieras]

Hirveitä itkupilliakkoja. Krokotiilinkyyneleitä nuo on ja säälin kerjäämistä. En ihmettele avioerotilastoja. Miehet kyllästyy nopeesti tommoseen.

 

[Hei, ap!]

Aika moni on täällä sanonut että suutuin ihan pikkujutusta. Ehkä osa on tottunut v*tun idiootiksi nimittelyyn jo nuorena, ja meidän muiden vaan tulee tottua siihen aikuisällä osana normaalia kanssakäymistä.

Minusta tämä oli aivan asiallinen ja hyvä huomio sinulta. Tunnen monia, joille varmasti karu kielenkäyttö on ihan arkista, jokapäöivöistä. Se semmoinen, että on tapana naljailla ja käyttää karua kieltä. Meilläkään tällainen ei ole tapana. Ollaan miehen kanssa molemmat aika kilttejä ja herkkiäkin. Etenkin minä olen se, jolla melkein joka riidan kohdalla kyyneleet vain tulee silmiin.Vielä emme ole toisiamme haukkuneet tai nimitelleet kertaakaan, vaikka salamoita on pääni sisällä leiskunut, mutta kyllä suuttuessakin järki pysyy sen verran mukana, että vähän ehtii ajatella ennen kuin jotakin sanoo.

Yleisesti riitelystä: Kannattaa myös muistaa sellainen viisaus, jonka minulle erä kerran sanoi, että "kypsempi pyytää aina ensin anteeksi". Tästä olen saanut perspektiiviä omiinkin riitoihimme. Huomasin, että mieheni on aina se, joka pyytää ensimmäisenä anteeksi, eli on kypsempi. Minä taas pitkävihainen, mistä kylläkin olen yrittänyt opetella pois. Mutta kun mieli on matalalla ja tunteita loukattu, niin kyllä palautumiseen menee aikaa, joskus seuraavaan päivään saakka, joskus kai parikin päivää.

 

[ap]

Kiitos taas. Siltä vaikuttaa näiden postien perusteella, että ne joilla puolison nimittely kuuluu kaikkiin riitoihin ovat sitä mieltä että suutuin ihan naurettavasta pikku jutusta, ja ne joilla puolisoa ei nimitellä ovat sitä mieltä että tietysti siitä pahoittaa mielensä.

Kuten "Viivillä", meilläkään ei ole ollut tapana haukkua toisiamme lyttyyn, vaikka riitoja olisikin ollut. Yleensä on selvitty ilman alentumista nimittelyyn. Ja siksi tuntuu pahalta, kun olen nyt puolison mielestä v*tun idiootti - hän ei kunnioita mua ollenkaan niin kuin toivon puolison kunnioittavan, eikä selvästikään arvosta mua tai järjenlahjojani kovin korkealle.

Ei vaan mene mun järkeen, miksi suuttuneena saisi möläyttää ilmoille vaikka mitä, jos sitä sitten jälkeenpäin ei muka tarkoitakaan. Miksi sitten sanoa niin? Aivan varmasti tarkoittaa, ainakin sillä hetkellä kun sanoo.

Kiitos kaikille mielipiteistänne. Taidan lähteä hoitamaan muutaman arkisen asian kun kaupat ym. on vielä auki. Eiköhän tää juhannus tästä etene omalla painollaan. Toivon vaan ettei mies yritä tulla liian lähelle, kun musta ei vaan yhtään tunnu että haluaisin siltä minkäänlaista läheisyyttä nyt. Jos ja kun joku pitää tätä lapsellisena murjottamisena, niin siitä vaan. En aio pakottaa itseäni asioihin jotka tuntuu pahalta, vaan jonkun julkisivun ja kulissin ylläpitämisen nimissä.

 

[ap]

Hirveitä itkupilliakkoja. Krokotiilinkyyneleitä nuo on ja säälin kerjäämistä. En ihmettele avioerotilastoja. Miehet kyllästyy nopeesti tommoseen.

En tiedä oliko tää mulle, mutta kuten sanottu, itkin pienen itkuni ihan omassa rauhassani. Ei näkynyt eikä kuulunut miehelle. En todellakaan tule siihen miehen eteen vollottamaan ja käytä itkemistä manipuloimiseen - multa puuttuu ne näyttelijänlahjat, joilla saa itsensä itkemään käskystä! Jos tulee paha mieli niin saattaa itkettää, ja silloin on parempi itkeä itsekseen kuin tukahduttaa se väkisin.

Ehkä joillakin on omatkin tunteet niin syvälle haudattu, että ei enää osata edes itkeä. Se on omalla tavallaan surullista sekin.

 

[vieras]

Hirveitä itkupilliakkoja. Krokotiilinkyyneleitä nuo on ja säälin kerjäämistä. En ihmettele avioerotilastoja. Miehet kyllästyy nopeesti tommoseen.

En tiedä oliko tää mulle, mutta kuten sanottu, itkin pienen itkuni ihan omassa rauhassani. Ei näkynyt eikä kuulunut miehelle. En todellakaan tule siihen miehen eteen vollottamaan ja käytä itkemistä manipuloimiseen - multa puuttuu ne näyttelijänlahjat, joilla saa itsensä itkemään käskystä! Jos tulee paha mieli niin saattaa itkettää, ja silloin on parempi itkeä itsekseen kuin tukahduttaa se väkisin.

Ehkä joillakin on omatkin tunteet niin syvälle haudattu, että ei enää osata edes itkeä. Se on omalla tavallaan surullista sekin.

En nyt niin sinua tarkoittanut, mutta tässä ketjussa on muutama oikeen kunnon märisijä, jotka ei ulinaansa peittele.

 

[ap]

Yleisesti riitelystä: Kannattaa myös muistaa sellainen viisaus, jonka minulle erä kerran sanoi, että "kypsempi pyytää aina ensin anteeksi". Tästä olen saanut perspektiiviä omiinkin riitoihimme. Huomasin, että mieheni on aina se, joka pyytää ensimmäisenä anteeksi, eli on kypsempi.

Meillä tämä vaihtelee. Joskus pyytää anteeksi ensin mies, joskus minä. Eikä tosiaan edes kovin usein riidellä.

Anteeksipyyntö ei vaan tuntunut miltään, kun se jalkapallo vei kuitenkin koko ajan päähuomion. No samapa tuo. Kai se on hyvä viimeistään tässä vaiheessa tietää asiaoiden tärkeysjärjestys - pallopelit ensin, vaimo sitten siinä sivussa....

Kiitos teille.

 

[kojootti]

Jos meille tulee miehen kanssa kinaa, niin just noin rakentavia kommentteja voidaan odottaa puolin ja toisin.. :ashamed:
Mä olen "oppinut" tämän ihastuttavan piirteen mieheltä.
Aikaisemmissa ihmissuhteissa en ole juurikaan tapellut, vaikka aihetta olis ollut enemmän ku tarpeeksi. Siksi mä koen jotenkin vapauttavaksi, että nyt saan sanoa suoraan jos ottaa päähän, ja kyllä me puolin ja toisin osataan pyytää ja antaa anteeksi. Epäilemättä sitä olisi kehittävämpiäkin tapoja puhua asioista, mutta joskus tappelu (siis ihan vaan verbaalinen sellainen) puhdistaa ilmaa paremmin ku rauhallinen keskustelu.

 

[vaimo]

Mieheni ei ole koskaan sanonut noin rumasti mulle,edes riidellessä.
Mutta jos noin kumminkin tapahtuisi mä ainakin sanoisin miehelle jälkeenpäin että pahoitti todella mun mielen enkä ansaitse keneltäkään tuollaista kielenkäyttöä. Riidellessä haluan riidellä asiasta eikä ole oikein mennä henkilökohtaisuuksiin. Ja odottaisin anteeksipyyntöä ja jonkin sortin lupausta siitä että mies ei enää suutuspäissään kohtelisi mua huonosti,enhän tee niin itsekään.
Samalla pyytäisin anteeksi että olen aloittanut keskustelun väärään aikaan(matsin aikana) että tulevaisuudessa toivoisin että mies ilmoittaisi jos tärkeä matsi on alkamassa jotta voidaan keskustella asiat läpi vaikka sen jälkeen.

 

[hmm]

Ku mä suutun päästelen kyllä suustani mitä sattuu.... Joo tiedän, lapsellista. Mies sanoo todella harvoin mitään inhottavaa mulle.
Mutta ei tollasesta ny kannata hernettä kovin syvälle vetää ja olla loukkaantunut. Tuskin se ukkos ny ihan tarkoitti tosissaan mitään sen kummempaa.

 

[mm]

Minäkin loukkaantuisin verisesti, jos minua haukuttaisiin miehen toimesta v*itun idiootiksi ja itku tulis varmasti, vaikka en raskaana olekaan. Kyllä aikuisen pitää riidellessäkin osata sen verran hillitä itseään, ettei nimittelemään toista ala. Jos ei osaa, niin on syytä opetella.

 

[ap]

Luin nuo viimeisetkin kommentit, lähdenkin vasta klo 14 bussiin. Kiitos kaikille osallistuneille, tämä auttaa mua saamaan asiat perspektiiviin. Nyt taitaa olla välipalan aika, ruuastakin tulee varmaan parempi mieli. Mahdollisimman sopuisaa juhannusta itse kullekin.

 

[HAH HAH]

Ei kele, haluutteko oikeesti vanhuksina miettiä, miten paljon aikaa elämästänne olette käyttäneet ruikuttamalla jollain palstalla DDDD ootte te ihania, mut kiva kuolinvuoteella miettiä, että montako vuotta tuli jollain tietokoneella istuttua


T. vierailija.

 

[Jarnuska]

Meillä oli myös eilen riita miehen kanssa "tyhjästä" ja mua sanottiin vitun apinaksi... Se ei tunnu kivalta todellakaan ja kun mua haukkuu annan minäkin tulla laidallisen ja sit vasta onki molempien paha olla... Saatiin kyllä sitten sovittua kun aloin itkemään ja vissiin tuolle tuli paha mieli siitä että oli koko illan mua tahallaan ärsyttäny.... Ja ei mä en puhu kauniisti ku tarpeeksi suutun... Ennen ku menin sohvalle parkumaan, käskin miehen vetämään v*tun päähänsä :ashamed: :ashamed:
Onneksi näitä on niin harvoin että sovittua niille voi jo nauraa....
Mutta ymmärrän kyllä mistä puhut.
:hug: :hug:

Joo... akat aina turvautuu itkuun. Tosi noloa.

Jep, se itkeminen onkin yleensä taktikoitua ja suunnitelmallista. Minä ainakin ajattelen olevani just niin ihana nenä vuotavana ja silmät turvoksissa että tokihan mies mulle leppyy jos vänäämään alan. Varsinkin se melkein hyperventiloiva niiskutus tuo yleensä voiton riidassa kuin riidassa..Ääliö.

Minä ainakaan en voi sille mitään, kun raivostun tosissani, varsinkin väsyneenä, ne kyyneet vaan tulee, teet mitä teet. Kyllä sitä paljon ennemmin olis kylmä ja kova kun oikein vi***taa.

 

[ap]

Ei kele, haluutteko oikeesti vanhuksina miettiä, miten paljon aikaa elämästänne olette käyttäneet ruikuttamalla jollain palstalla DDDD ootte te ihania, mut kiva kuolinvuoteella miettiä, että montako vuotta tuli jollain tietokoneella istuttua

Juuri näin. Jos tässä aamutoimien, lounaan laiton, uutisten lukemisen, päivän hommien suunnittelun, bussiaikataulun katsomisen ja sähköpostien lukemisen lomassa kirjoitan pari viestiä tänne (ehkä kolmatta kertaa elämässäni) ja luen välilillä vastaukset, niin sehän toki tarkoittaa ettei mulla mitään muuta elämää olekaan...

Enemmän ehkä huvittaa se, että joku jolla ei ole mitään sanottavaa itse aiheesta, vaivautuu silti tuhlaamaan kallista aikaansa siihen, että yrittää (huonolla menestyksellä) loukata tuntemattomia. Laittaisin nauruhymiön jos voisin, mutta palsta ei näytä niitä. Hauskaa juhannusta sinullekin.

hymyilevin terveisin
ap

 

[kkk]

Kyllä meillä on joskus miehen suusta tullut tuo 'vitun idiootti' ja muitakin vastaavia helmiä. Olen joka kerran nostanut sellaisen haloon, että on kyllä tähän mennessä oppinut ettei kovin kannata tulla nimittelemään ja etten sitä hyväksy. Yhdessäoloa reilu 5 vuotta, kuten teilläkin.

Olen tullut siihen tulokseen, että kotikulttuureja on niin monenlaisia, että joillekin tuo on erittäin tuomittava ilmaisu ja joillakin arkipäivää, kuten joku täällä sanoi ekasivulla. Sivistyneeseen käytökseen tuollainen ei kuitenkaan mielestäni kuulu, ja siksi en sellaista hyväksy meillä kotona. Ja se loukkaa toki pahasti.

Mun mies on sellaisesta perheestä, jossa isä ollut ihan seko alkoholisti, joten tuo 'vitun idiootti' lienee siitä kevyimmästä päästä mitä siellä on kuultu. Minä taas uskovasta 'herranterttu'-perheestä, jossa jo sanonta 'voi vitsi' on ollut kielletty. Melkoista kulttuurien törmäämistä siis. Se, mikä tuntuu sinusta/minusta pahalta voi oikeasti olla miesten mielestä mitätöntä.

Jospa jotenkin voisit selittää hänelle, miten tuo sanominen oikeasti sinua loukkaa, ja mitä tunteita se sinussa herättää. Sitten voisitte sopia, ettei sellaista kieltä enää? Ja pyydä se anteeksipyyntä vaikka jälkeenkin päin, niin olet saanut 'oikeutta'.

Meillä on koulutus tuottanut hedelmää, hyvin harvoin mies enää päästelee suustaan noin pahoja, ja osaa jopa pyytää anteeksi jos tulistuu ja 'lipsahtaa'. Lapsen tulo on myös vaikuttanut tähän, sanoin kerran kun tyttö oli vauva että haluatko, että sun tytär oppii että noin puhutaan naiselle? Että sen poikaystävä/mies huutaa sille noilla sanoilla ja meidän tytön mielestä se on ihan normaalia? Se pysäytti... Ja toki myös se, että tajuaa että minuun tuo sattuu tosi paljon.