paha mieli työnhausta :(

["vieras"]

Jotenkin on niin kamalan syyllinen olo kun tässä hakee itselleen aktiivisesti työpaikkaa. Syyllinen siksi, että millään ei haluaisi vielä jättää noita pikkusia päiväkotiin, mutta kai se täytyy. Mies ei kannusta lainkaan olemaan kotona lasten kanssa ja on ihan innoissaan työnhaustani. Minä taas puolestani toivon joka haun kohdalla salaa itsekseni, että työpaikkaa ei tulisi, että saisin vielä edes muutaman kuukauden olla kotona lasten kanssa Hirmuisen paha mieli tässä on jatkuvasti tämän asian kanssa...

 

[,,.,]

muistan tuon tunteen, mutta kun arki alkaa rullaamaan tuntuu työssäkäyntikin kotiäitivuosien jälkeen todella mukavalta, lapset saa kavereita päikystä ja elämässä on paljon muutakin sisältöä kuin kotiäitys, en tarkoita, etteikö kotiäitinäkin olo olisi ihan riittävää sisältöä, mutta kyllä sen sitten hoksaa kuinka kiva se on olla töissäkin.

 

[hjhjhjh]

Jos et halua töihin, älä hae vielä. Turha on kiusata itseään.

 

[Hoodrat]

Tiedän tunteen. Oon taas menos työhaastikseen ja tyttö 1.v.1kk aloittaa huomenna pk:ssa... Ahdistaa.

 

["a p"]

Tiedän tunteen. Oon taas menos työhaastikseen ja tyttö 1.v.1kk aloittaa huomenna pk:ssa... Ahdistaa.

Samassa veneessä siis... meillä nuorempi kanssa 1v. 1kk ja viikon päästä olen menossa työhaastatteluun

 

[oma_valinta]

Minusta 1v paikka ei ole päiväkodissa.

Ja tämä oivallus tulee nyt kerrankin äidiltä joka on laittanut 1v päiväkotiin.

Näin jälkeenpäin harmittaa: 1v on vielä niin pieni, juuri oppinut kävelemään, ei edes osaa kertoa miten siellä päiväkodissa meni. Hoitajilla on muitakin lapsia, ei ne aina ehdi pitää sylissä ja antaa huomiota. Se on äidin tehtävä. Vuoden päästä on ihan eri tilanne. Ja ei, 1v ei saa sieltä oikeita kavereita: 1-vuotiaan parhaat kaverit ovat isi ja äiti.

Olen myös tajunnut, ettei 1v lapsen ole tarkoitus jotenkin pärjätä. Kyllä 1v pärjää, muttei se nauti siitä, että on päiväkodissa. Se on niitä juttuja jotka työssäkäyvät äidit kertoo ittelle ettei tuntuis pahalta.

Kun olen jättänyt 1v vauvan päiväkotiin, ajattelin omaa uraa jne mutta nyt kyllä harmittaa se menetetty vuosi, joka ikinen kerta kun 1v itki aamuisin hoidossa. Ei se työ jälkeenpäin tunnukaan enää niin tärkeältä.

Sanotaan, että se on aina oma valinta, ei ole oikeata/väärää. Minä olen sen valinnan tehnyt ja totesin, että se on väärä valinta.

Nyt on 2. lapsi tulossa enkä tod. aio viedä päiväkotiin kunnes se on 2+v. Sen ei tarvitse jotenkin pärjätä, se tulee olemaan kotona.

 

[versatile]

En oikein osaa samaistua, mutta laita palkkatoive korkealle. Jos joudut menemään töihin, niin ainakaan et joudu tekemään sitä ihan huonolla palkalla. Ja korkea palkkatoive voi säikäyttää osaa työnantajista, joten mahdollisuutesi olla kotona vielä vähän aikaa paranevat.

 

["suski"]

Jos et halua töihin, älä hae vielä. Turha on kiusata itseään.

Ai mielummin pitää kiusata miestä?!

 

["SSS"]

hyvin ne pikkuiset siellä pärjää
meillä jo neljäskin lähti päiväkotitielle ja iloinen poitsu on! Oli 11kk, hui

 

["vieras"]

Jos et halua töihin, älä hae vielä. Turha on kiusata itseään.

Hei eiköhän noi ole semmoisia asioita, jotka perheenä ollessa päätetään yhdessä. Ei äiti voi alkaa isälle sanella, että vastaapa sinä yksinäsi perheen elannosta, kun mua ei huvita mennä töihin.

Mitä jos hankkisit ilta- ja viikonlopputöitä, niin lapsia ei tarvitsisi laittaa hoitoon, mutta rahatilanteenne paranisi ja mies ei olisi ainoa, joka joutuu käymään töissä?

Tai mitä miehesi ajattelisi siitä, että hän jää kotiin lapsen kanssa sinun mentyäsi töihin?

 

[Heinekeeni]

En tiedä millä alalla ap on, mutta useimmille ihmiselle työnhaku ei vielä automaattisesti tarkoita töiden saamista.