Kärsin itse tyhjän sylin ongelmasta eli lapsettomuudesta...
Kaikista rankinta tässä asiassa on se, ettei meissä kummassakaan ole löytynyt ainakaan vielä mitään syytä sille, ettei meidän kodissamme kuulu biologisten lastemme iloisia ääni ja pikkuisten jalkojen tassutuksia.
Joka kuukausi tunnen saman tyhjyyden tunteen, vaikka yritänkin olla sitä tuntematta. Joka kuukausi itken samat itkut ja vannon itselleni, etten enää ala edes toivoa sitä, että meidän perheeseen voisi tulla biologisia lapsia.
Lähtiessäni hakemaan apua tähän ongelmaan olen saanut useamman kerran paskaa silmilleni...
- Olen saanut kuulla, että olen alkoholisti, kun silmäni ovat punaiset, eivätkö valvotut yöt ja itkut voisi selvittää niitä? Enkä todellakaan ole käyttänyt alkoholi ikuisuuksiin.
- Hakiessani kunnalliselta puolelta hoitoa sain kuulla, että kaikkea ei saa mitä haluaa, kun hoitohenkilökunta teki virheen varatessaan minulle aikaa lääkärille, joka ei pystykään tekemään työtään.
Toivoisin löytäväni sellaisen ihmisen, joka olisi läpi käynyt tämän saman helvetin. Ehkä sillä tavalla voisin päästä yli pahimmista tunteistani. Sen olen huomannut, ettei näitä tunteita ymmärrä kunnolla kuin sellainen ihminen, joka on läpi käynyt samat ongelmat, sillä minulle lapsettomuus on todellakin ongelma, isolla O:lla!
:'(
Kesäkuussa ( kk tämän "luovuttamisen" jälkeen) tuli kylään ja kertoi että ihme on tapahtunut, hän odottaa esikoista <3 Omien sanojensa mukaan lopettivat yrittämisen, elivät vain normaalia elämää ajattelematta raskaustoiveita. Nyt hän on 11 viikolla raskaan =) Onneksi teillä ei ap ole todettu mitään estettä sille, etteikö vauva voisi tulla luomuna! Tiedän ettei ole helppoa, mutta koittakaa unohtaa asia ja elää ns. ilman vauva-haaveita. Toivon ja uskon puolestasi että vauva teille suodaan vielä!!!!!! <3